Akateemisten tiimi

Tiedeareena, Tutkimus & Opetus, Yliopisto-opettaja, Tutkija-opettaja, Yliopistoforum, Viisastelija, Peruspilari ….. Acatiimi, nimiehdotuksia oli monia kolmen yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön liiton edustajista kootun neuvotteluryhmän pohdittaviksi, kun 6.2. 1997 kokoonnuttiin toteamaan uuden yhteisen lehden syntyminen ja päättämään mikä lapselle nimeksi. TTL:n puheenjohtajan Kari Pitkäsen ehdottama nimi voitti, kokouksen sihteeri ja lehden tuleva päätoimittaja Kirsti Sintonen kirjasi pöytäkirjaan, että Acatiimi on “sympaattinen ja tarpeeksi laaja, Aca-alku kuvaa yliopistolaisuutta, tiedeyhteisöä, akateemisuutta ja tiimi-loppu yhteiseen hiileen puhaltamista, yhteistyötä”.

Acatiimi-lehti alkoi ilmestyä huhtikuussa 1997. Sen “Yhdessä eteenpäin” otsikoidun ensimmäisen pääkirjoituksen olivat yhteisesti allekirjoittaneet julkaisijaliittojen puheenjohtajat Jussi.T. Lappalainen, Professoriliitto, Kari Pitkänen Tieteentekijöiden liitto ja Vesa Kulmala, Yliopistonlehtorien liitto. Sitkeä työ yhteistoiminnan tiivistämiseksi oli tuottanut tuloksen, Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton yhteinen lehti Tieteentekijä sekä Yliopistonlehtorien liiton Lectio alkoivat täten elää uutta elämää yhteisissä kansissa.

Acatiimin syntyessä olin ollut LehtoriLection päätoimittajana kaksi vuotta. Lectiota toimitettiin oman toimen ohella ja hyvin pienen budjetin turvin, se oli käytännössä yhden henkilön yritys: päätoimittaja kokosi lehden, kirjoitti suurimman osan artikkeleista, käänsi puheenjohtajan pääkirjoituksen ruotsiksi ja hankki ilmoitukset.

Työ oli erittäin hauskaa, haastavaa ja mielenkiintoista, mutta lehteä tehdessä tuli monesti mieleen, että se valitettavasti esitteli vain yhden saarekkeen yliopistomaailmasta, lehtoreiden edunvalvonnan, työn ja toimenkuvan. Kaksi muuta yliopistotutkimuksen ja -opetuksen saareketta olivat edustettuina Tieteentekijä-lehdessä. Toimimme kuitenkin kaikki kolme samassa yliopistokontekstissa ja meihin kohdistuvat työnantajan toimet olivat samat; miksi emme siis voisi yhdessä toimien esitellä työtämme ja toimenkuvaamme.

Alussa mainitussa neuvottelussa 6.2. 1997 mukana olleena voin todistaa, että siellä toimittiin hyvässä hengessä ja suuren innostuksen vallassa. Lehtoriliitossa päättävät tahot olivat yksimielisesti asettuneet puheenjohtaja Kulmalan taakse tukemaan lehtien yhdistymistä.

Uudelle lehdelle saatiin yliopistomaailman tunteva ammattimainen päätoimittaja, yhteistyöhön kaikissa vaiheissa uskonut Tieteentekijä- lehden päätoimittaja Kirsti Sintonen.

Lehden nyt täyttäessä 10 vuotta voidaan todeta, että se on pystynyt vuosien varrella kehittymään entistä näyttävämmäksi ja aiheiltaan kattavammaksi.

Olin lehden toimitusneuvoston jäsen 8 vuoden ajan ja on selvää, että aina ei ollut kokouksissa yhteisymmärrys täydellinen. Liitothan eivät olleet yhdistyneet, ja näin ollen rajariitoja edunvalvonnan suhteen syntyi väistämättä. Myöskin siitä, miten tasapuolisesti eri liitot olivat edustettuina lehden sivuilla, tuli toisinaan kokouksissa sanomista, yleensä Lehtoriliiton taholta. Tämä epätasapainon tilanne on kuitenkin osaltaan johtunut siitä, että Lehtoriliitolla on erilainen rahoituspohja kuin kahdella muulla julkaisijaliitolla, suurin osa jäsenmaksutuotosta menee OAJ:lle, ja näin ollen liitto ei ole voinut palkata omaa toiminnanjohtajaa ja tiedottajaa muun muassa huolehtimaan aineiston jatkuvasta syöttämisestä yhteiseen lehteen.

Edunvalvonnan suhteen linjaukset ja lopulliset päätökset on tehty keskusjärjestössä Akavassa, jossa yhteistä linjaa on haettu Akava-JS:ssä ja myöhemmin Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestössä JUKO:ssa Yliopistojaoksessa on hiottu suurimmat särmät pois, joten suurista linjoista ei ole toimitusneuvostossa yleensä taitettu peistä.

Acatiimi on hoitanut ajankohtaisesta edunvalvonnasta informoimisen mallikkaasti liittojen puheenjohtajien pääkirjoituksissa sekä ennen kaikkea Professoriliiton toiminnanjohtajan Jorma Virkkalan toimesta. Hänen objektiivisia ja kiihkottomia työmarkkinatilanteen katsauksiaan kaikkien parhaaksi on aina ollut ilo lukea.

Entä tästä eteenpäin? Sanotaan, että paras lehti on keskusteleva lehti. Lukijat pitäisi saada kirjoittamaan ja keskustelemaan lehden palstoilla. Jostain syystä kynnys on tämän suhteen aina ollut korkea. Oman työn pohtiminen ja siitä palautteen saaminen olisi arvokasta, niin ikään lehti voisi teemanumeroiden muodossa valottaa yliopistojen arkea, opettamista ja tutkimista sekä hallintotyötä. Valtion keksimät erilaiset “innovaatiot”, esimerkiksi yliopistojen yhdistämiset, tuotavuusohjelma sekä uusi palkkausjärjestelmä tarvitsevat varmasti varaventtiilin: Acatiimi voisi olla sellainen.

Tietysti toivon, että julkaisijaliitot myös jatkossa malttavat pysyä yhteistyön tiellä yhteisen lehden puitteissa ja että tämä ajan myötä myös johtaa yhdistymiseen yhdeksi yhteiseksi edunvalvontaliitoksi.

Maj-Len Rönkä
fil.tri, lehtori emerita Turku

Acatiimi – också på svenska

De universitetsanställdas fackliga tidskrift Acatiimi som nu fyller 10 år är en tidning också för de svenskspråkiga medlemmarna i Professorsförbundet, Forskarförbundet och Universitetslektorernas förbund. Tidningen har från första början markerat detta genom att publicera ledartexterna i svensk översättning. Detta räcker givetvis inte till, utan tidningen borde också innehålla svenskt material som är knutet till en levande dialog. Den enda möjligheten att lösa detta är förmodligen att det svenskspråkiga materialet i huvudsak levereras från fältet, från Åbo Akademi, Svenska handelshögskolan, universiteten i Helsingfors och Vasa, från de miljöer, där levande svenska används i beslutsfattandet.

Som tidigare översättare av Lektorsförbundets ordförandes ledartexter kan jag bedyra, att det inte är någon lätt uppgift att återge intressebevakningens facktermer på svenska, av den orsaken att den statliga förvaltningen blir allt mer enspråkig och de svenskspråkiga motsvarigheterna till nya termer lyser ofta alltför länge med sin frånvaro.

Och vad värre är: också översättningen av dokument som skall ligga till grund för beslutfattandet låter vänta på sig, vilket var fallet till exempel med de svenskspråkiga blanketterna som skulle användas vid införandet av det nya lönesystemet DNL.

Tjänstemännen vid ministerierna kan allt sämre svenska och ministeriernas information på webben förekommer allt oftare endast i kortfattade resuméer på svenska.

En person som i dessa svåra förhållanden levererat lysande informativa texter till de anställda är personalchefen vid Åbo Akademi Margita Vainio. Jag har med beundran läst hennes jordnära och träffande analyser av till exempel DNL-processen, i situationer där ordentlig information inte existerat ens på finska. Jag minns att när undervisningsministeriets hantering av frågan var som “såsigast” kvitterade hon situationen med orden “DNL lever nu sitt eget liv i högre sfärer” (Meddelanden från Åbo Akademi 30.9.2005). Detta var relevant och lugnande information, sådant som vi borde få läsa på svenska också i Acatiimi, hela den svenskspråkiga universitetspersonalen till nytta.

Maj-Len Rönkä