Professorien asema yliopistouudistuksessa

Yliopistouudistus koskee yliopistojen koko henkilökuntaa - myös professoreita. Lähtökohtana on, että yliopistojen tehtävät eivät muutu olennaisesti. Tästä seuraa, ettei myöskään professorien asemaan tule tehdä dramaattisia muutoksia. Tieteellinen asiantuntemus yliopistojen päätöksenteossa on turvattava kaikissa yliopistoissa.

Yliopistouudistuksen valmistelu etenee pääasiassa suunnitellulla tavalla, mutta valtioneuvoston “poukkoilu” säätiöyliopistokysymyksessä on aiheuttanut jonkin verran sekaannusta. Vaikka yliopistouudistuksella tulee olemaan monenlaisia vaikutuksia koko yliopistojen henkilöstöön, tässä tarkastellaan kuitenkin tilannetta lähinnä professorien kannalta.

Professoreita koskeva nykysäännöstö

Professoreita koskee nykyisin valtion yleinen lainsäädäntö kuten virkamieslainsäädäntö ja virkaehtolainsäädäntö. Professoreita koskee myös yliopistoja ja erityisesti professoreita koskeva lainsäädäntö kuten yliopistolaki, professorien virantäyttölainsäädäntö ja kelpoisuusvaatimusja tehtäväasetus.

Professoreita koskevassa nykyisessä sopimusjärjestelmässä voidaan erottaa eri tasoja. Valtion työmarkkinalaitoksen tasolla tehdään mm. valtion yleinen virkaehtosopimus, valtion matkustussääntö ja luottamusmiessopimukset. Opetusministeriön tasolla on tehty esimerkiksi palkkausjärjestelmäsopimus, työaikasopimus ja esimiespalkkiosopimus.

Yliopistotasolla ei tehdä nykyisin kollektiivitason sopimuksia. Sen sijaan henkilökohtainen virkasopimus on mahdollista. Tätä ovat professorit jossain määrin käyttäneetkin.

Professorien nykyisiä erityispiirteitä

Edellä kuvatut lait ja asetukset koskevat usein lähtökohtaisesti samalla tavalla kaikkia virkoja. Professoreilla on kuitenkin nykyisin lukuisia erityispiirteitä, jotka koskevat vain professoreita.

Professorin kelpoisuusvaatimuksena on tieteellinen (tai taiteellinen) pätevyys, opetustaito ja tarvittava käytännöllinen perehtyneisyys. Professoreilla on erillislainsäädäntöön perustuva oma valintamenettelynsä. Valintamenettelyssä korostuvat avoin kilpahaku ja erityisesti vertaisarviointi. Myös kutsumismenettely vertaisarvioinnin perusteella on mahdollista.

Professorin työssä ovat esillä monenlaiset vastuut. Professorien tehtävämäärittelyssä korostuvat tieteellisyys ja tieteellinen johtaminen. Professuurit ovat hyvin tavoiteltuja. Niiden yläpuolella ei ole mitään tieteellisiä tehtäviä yliopistoissa.

Professorit muodostavat nykyisin oman ryhmänsä monijäsenisissä hallintoelimissä. Professoreilla on eräänlainen ensisijainen oikeus joihinkin korkeisiin luottamuspohjaisiin hallintotehtäviin.

Professoreita käsitellään palkkausjärjestelmässä muun henkilökunnan tapaan. Palkkausjärjestelmä on kuitenkin rakennettu siten, että ylimmillä vaativuustasoilla tehtävänkuvaukset vastaavat professoreille tyypillisiä tehtäviä.

Muutospaineet?

Yliopistojen säädetyt tehtävät eivät tule muuttumaan nykyisestä olennaisesti. Tämä koskee suurelta osin myös innovaatioyliopistoa. Professorien tehtävänkuvaus tulee jatkossakin olemaan suunnilleen samankaltainen kuin yliopistojen tehtävänkuvaus. Sekä yliopistojen että professorien tehtäviin kuuluu vastaisuudessakin tieteellinen tutkimus, siihen perustuva ylin opetus ja ns. kolmas tehtävä. Tästä seuraa hyvin johdonmukaisesti, että professorien aseman muutos ei tulisi olla olennaista yliopistomyllerryksessä.

Professoriksi nimittäminen

Professorien tehtävien pääasiallisesta muuttumattomuudesta seuraa, ettei ole suurta tarvetta muuttaa professorien kelpoisuusvaatimuksiakaan. Luonnollisesti painotukset saattavat muuttua ja tulla uusia elementtejä valintakriteereihin. Tieteellisen asiantuntemuksen tulee kuitenkin olla korostettua.

Kelpoisuusvaatimuksien tulisi olla samantasoisia eri yliopistoissa. Tämä koskee myös Innovaatioyliopistoa. Käytännössä tämä edellyttää keskitettyä säätelyä.

Professorin nimityksessä on kyse miljoonainvestoinnista. Nimitysmenettelyn keveys ei saa olla ainoa lähtökohta. Tavoitteena tulee olla parhaan henkilön valinta professoriksi. Vertaisarvioinnin ohella myös oikeusturvakeinot ovat välttämättömiä. Professorin työn pitkäjänteisyys edellyttää, että lähtökohtana on nimitys toistaiseksi.

Toki joitakin muutoksia professorin nimitykseen voidaan tehdä, jotta prosessista tulee nopeampi ja joutavampi. Muutosten vaikutukset on kuitenkin selvitettävä huolellisesti. Esimerkiksi kutsumismenettelyä voidaan lisätä varovaisesti.

Professorit hallinnossa

Yliopistot ovat korostetusti asiantuntijaorganisaatioita. Tieteellisen asiantuntemuksen tulisi näkyä hallinnossa myös tulevaisuudessa. Julkisoikeudellisten yliopistojen hallitusten kokoonpanoissa tieteellinen asiantuntemus tulee ilmeisesti näkymään, tosin ei läheskään riittävästi.

Innovaatioyliopistossa rahoittajat valitsevat hallituksen. Yliopiston sisältä tuleva tieteellinen asiantuntemus ei olisi laisinkaan edustettuna innovaatioyliopiston hallituksessa.

Yliopistouudistuksen taustalla oli ja on edelleen yliopistojen autonomian lisäämispyrkimys. Suunnitellut hallintomallit, varsinkin Innovaatioyliopiston osalta, vievät asiaa täysin päinvastaiseen suuntaan. Autonomiaahan vähennetään, jos yliopistot eivät saa itse valita päättäviä elimiään. Tämä ei voi tyydyttää professoreita ja Professoriliittoa.

Palvelussuhdelaji ja neuvottelujärjestelmä

Virallisvalmistelu lähtee yksiselitteisesti siitä, että työsuhde on ainoa oikea palvelussuhdelaji uusissa yliopistoissa. Muusta ei oikeastaan suostuta edes keskustelemaan. Työsuhteeseen toki liitettäisiin virkavastuut. Kuitenkin esimerkiksi Åbo Akademi jatkoi pitkälle 1980 -luvulle säätiöpohjaisena yksityisenä yliopistona. Yliopistossa oli professorin virkoja, joihin Kekkonen ja Koivisto nimittivät. Menettelyä ei tuolloin kukaan kyseenalaistanut. Ennustukseni on, että loppupeleissä virka professorien palvelussuhdelajina nousee taas keskusteluissa esille.

Eläketurva kuuluu olennaisena osana professorin palvelussuhteeseen. Ansaitun eläketurvan koskemattomuus voidaan ratkaista esimerkiksi siten, että ennen tiettyä vuotta syntyneet jäävät kokonaisuudessaan valtion eläketurvan piiriin.

Professorien palvelussuhteisiin liittyy myös neuvottelujärjestelmä, joka on parastaikaa selvittelyjen kohteena. Uudistus tulee merkitsemään työnantajapuolelle suuria muutoksia, joilla voi olla vaikutusta myös järjestöpuoleen.

Keskitetty, kaikkia yliopistoja koskeva sopimus on myös professorien kannalta edullinen. Paikallinen liikkumavara ja professorien henkilökohtaiset sopimukset tosin tulevat lisääntymään.

Loppukaneetti

Ennustukseni on, että professorien asema ei tule olennaisesti muuttumaan tai heikentymään yliopistouudistuksen pyörteissä. Tämä edellyttää kuitenkin terävää edunvalvontaa. Professorien hallintoedustuksen riittävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Todellinen uhka varsinkin innovaatioyliopiston osalta on, että tieteellistä asiantuntemusta ei noteerata hallinnossa.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
23.4.2008