Yliopisto kallellaan – mihin?

Yliopistokeskustelun käydessä kuumana väitellään muun muassa siitä, mihin suuntaan yliopisto on kallellaan. Nouseeko ulkopuolisen rahan mahti yhä tärkeämpään asemaan? Kansainvälisten esimerkkien valossa yritysmäiset yliopistot yleistyvät. Mikä sija jää akateemiselle vapaudelle? Näistä teemoista puhuttiin Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kevätseminaarissa. Eniten huomiota sai professori Niklas Bruunin esitys, jossa hän piti yliopistolakia esimerkkinä ala-arvoisesta lain valmistelusta.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton yhteisen perinteisen kevätseminaarin teemana oli Yliopisto kallellaan – mihin? Se veti yli 180 osallistujaa Marina Congress Centerin saliin 17. päivänä huhtikuuta. Liittojen puheenjohtajat Ragna Rönnholm ja Risto Laitinen avasivat tilaisuuden “alkuduettona”. Rönnholm katsoi, että yliopistolakiesitys kaventaa yliopistojen itsemääräämisoikeutta.

- Eduskunnalla ei ole helppo tehtävä muuttaa esitystä jo aikataulusyistä, mutta mahdollista se on, jos tahtoa löytyy, Rönnholm sanoi.

Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen pohti, mitä varten yliopistot oikein ovat.

- Keskustelussa näyttää unohtuneen se, että vaikka innovaatiot ja teknologiat ovat tärkeitä, ne eivät tuota uutta tietoa. Vain perustutkimus tuo uutta tietoa.

Laitinen korosti, että vain virkasuhde luo vapaan, riippumattoman tutkimuksen pohjan. Yliopistolaitoksen perusvaatimus on taata mahdollisuus vapaaseen ajatteluun myös poikkeuksellisille yksilöille. Laitinen muistutti, että sekä Albert Einstein että Isaac Newton tekivät merkittävimmät tuloksensa institutionaalisen kontrollin ulkopuolella.

Yliopistoväki saa tarttua peräsimeen

Opetusministeri Henna Virkkunen puhui uudesta yliopistolaista. Hän tosin muistutti, että myös muita isoja muutoksia on käynnissä: rakenteellinen kehittäminen jatkuu, rahoitusmallit uudistetaan, kansainvälistymisstrategia vaikuttaa yliopistojen toimintaan.

Virkkunen piti hyvänä, että yliopistoasioista keskustellaan nyt vilkkaasti. Hän muistutti, että yliopistot ovat jo pitkään toivoneet monipuolisempia rahoituslähteitä ja tilivirastoasemasta irtipääsemistä.

- Tässä on monen vuoden selvitys- ja valmistelutyö taustalla. Sidosryhmät ovat olleet mukana tukemassa päälinjoja, mutta on toki yksityiskohtia, joista ollaan eri mieltä.

Näistä Virkkunen nosti esille yliopistohallituksen kokoonpanon. Kansainvälisesti ulkopuolisista hallituksen jäsenistä on sekä hyviä että huonoja esimerkkejä – Virkkusen mukaan kokemukset ovat kuitenkin voittopuolisesti positiivisia.

- En usko, että hallituksiin tunkee väkeä, joilla on yliopiston kehittämisestä erilaiset mielipiteet kuin yliopistolaisilla.

Opetusministeri muistutti, että Ruotsin yliopistolain mukaan on mahdollista, että yliopiston hallituksen puheenjohtajana toimisi rehtori, mutta yksikään yliopisto ei ole tarttunut tähän mahdollisuuteen.

Toisena erimielisyyttä aiheuttaneena kysymyksenä Virkkunen nosti esille virkasuhteista luopumisen.

- En usko, että tähän pykälään tulee eduskunnassa enää muutosta, evästi Virkkunen kuulijakuntaa.

Palvelussuhteen muutoksen taustalla hän näki yliopiston omista tavoitteista nousevan henkilöstöpolitiikan. Työsuhteitten myötä yliopisto voisi Virkkusen mielestä kilpailla paremmin osaajista.

Virkkunen otti kantaa myös palvelussuhteiden siirtoa koskeviin sopimusneuvotteluihin, mitkä olivat seminaarin ajankohtana akuutissa vaiheessa.

- Työsuhteen tarkempien ehtojen säätely kuuluu sopimusneuvotteluihin. Opetusministeriö on ilmoittanut valmiutensa säätää yliopistolain voimaanpanolaissa, että tehty sopimus sitoo yliopistoja. Toivon, että neuvotteluissa päästäisiin ratkaisuun – viivyttelyyn ei ole syytä eikä tarvetta.

Lopuksi Virkkunen viittasi seminaari otsikkoon:

- Yliopisto, kansallisen menestyksen lippulaiva, on etukenossa ja myötätuuleen menossa. Yliopistoväki saa tarttua peräsimeen, kun valtionohjauksesta irrottaudutaan.

Yritysmäiset yliopistot kansainvälinen trendi

Professori Deborah Youdell (University of London, Institute of Education) puhui aiheesta Hidden privatisation in higher education. Youdell teki viime vuonna yhdessä professori Stephen Ballin kanssa Education International -järjestölle raportin Hidden Privatisation in Public Education.

Youdellin puheenvuorosta välittyi kuulijakunnalle selvä viesti siitä, että Suomi ei ole muutoksessa irrallinen saareke vaan taustalla on kansainvälinen trendi. Yritysmäiset yliopistot yleistyvät joka puolella. Vaikka yksityistämisestä ei puhuta suoraan, yliopistoille asetetaan tavoitteita yrityselämästä lähtöisin olevilla termeillä. Yksityistämisen kaltaisia menettelytapoja on otettu käyttöön esikouluista yliopistoihin.

Koulutuksesta on tullut kauppatavaraa. Esimeriksi Englannin viennin arvosta koulutuksella on isompi osuus kuin pankkitoiminnalla. Myös rankingit ja mittarit ovat saaneet yhä enemmän merkitystä. Esimerkiksi Liverpoolin yliopisto joutui sulkemaan tilastotieteen, filosofian, politiikan tutkimuksen ja viestinnän alat, koska ne eivät sijoittuneet maailman kärkeen RAE-rankkauksessa (Research Assessment Exercise).

Opiskelijoista tulee asiakkaita, kuluttajia. Käyttäjä maksaa -menettelytapa yleistyy USA:ssa, Australiassa, Isossa Britanniassa ja osissa Eurooppaa. Kaupankäynti korkeakouluopiskelijoista valtaa markkinoita.

Yliopistojen akateeminen väki on muuttumassa akateemisiksi yrittäjiksi. Samalla kollegiaalisuus vähenee, sopimukset ajankäytöstä yleistyvät, työn arvo nähdään yhä enemmän taloudellisena arvona. Tällä on heijastusvaikutukset yliopistojen sisäisiin suhteisiin:

- Suhteista tulee kuluttajan ja tuottajan, johtajan ja johdetun, sopijan ja kilpailijan suhteita. Nämä tulevat korvaamaan luottamukseen perustuvia välejä, professori Youdell väitti.

(Deborah Youdellin teksti ja powerpoint-diat löytyvät Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton nettisivuilta kohdasta Liitto tiedottaa –> Yliopisto kallellaan – mihin? -seminaari.)

Yliopistolaki valmistelu ala-arvoisesti

Eniten julkisuutta seminaarin puheenvuoroista sai osakseen professori Niklas Bruunin esitys “Sooloiltu vai yhdessä tehty?” Hän väitti, että yliopistolain valmistelu on esimerkki ala-arvoisesta lainvalmistelusta ja menettelytavoista, jotka ovat ongelmallisia demokraattisen oikeusvaltion perusarvojen kannalta.

Bruun vertasi yliopistolain valmistelua Vanhasen II-hallituksen ohjelman linjaukseen, jonka mukaan hallitus toteuttaa paremman säätelyn toimintaohjelman ja laatii lainsäädäntösuunnitelman. Oikeusministeriön nettisivuilta löytyvän Parempaa sääntelyä -toimintaohjelman mukaan lainvalmistelun avoimuutta ja sidosryhmien osallistumismahdollisuuksia sekä vaihtoehtojen arviointia lisätään, lainsäädännön vaikutusten arviointia tehostetaan.

- Yliopistolain uudistus on yksi hanke, joka on hallituksen paremman säätelyn hankeluettelossa. On kuitenkin vaikea ymmärtää, millä tavoin opetusministeriö on pyrkinyt täyttämään hallituksen velvoitteita yliopistolain valmistelussa.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan varadekaani Bruun otti esimerkiksi palvelussuhteen muutoksen. Yliopiston taloudellista ja hallinnollista asemaa pohtineet selvitysmiehet Jääskinen ja Rantanen pitivät raportissaan sekä virka- että työsuhdetta mahdollisina. He puolsivat työsuhteitten käyttöönottoa, mutta ehdottivat erityisiä työsuhdetakuita, kuten että johtokunta voisi irtisanoa henkilön rehtorin esityksestä.

Yliopistolaitoksen uudistamisen suuntaviivat - paperissa elokuussa 2007 esitettiin kuitenkin välttämättömyytenä: palvelussuhteena ei voi olla virkasuhde. Saman vuoden marraskuussa hallituksen iltakoulu päätti, että henkilöstön palvelussuhde muuttuu kaikissa yliopistoissa virkasuhteisesta työsopimussuhteiseksi.

- Perustelut, vaihtoehtojen selvittely tai vaikutusanalyysi puuttuivat tyystin, Bruun totesi.

Viime elokuussa lausuntokierrokselle lähteneessä yliopistolakiluonnoksessa palvelussuhteen muutosta perusteltiin vain puolella sivulla, josta pääosan vei neliportaisen tutkijanuran esittely.

- Lausuntokierroksella palvelussuhdeasia sai paljon arvostelua. Tästä johtuen pidin itsestään selvänä, että jos hallitus aikoo pitää kiinni palvelussuhteiden muutoksesta, se pitää perustella kunnolla ja selvittää ongelmat ja edut hallituksen esittelyssä. Mutta näin ei käynyt.

Bruun piti kummallisena, että palvelussuhdekysymyksen ulottuvuuksia ei ole missään vaiheessa analysoitu.

- Ei ole pohdittu, mitä työsuhteen mukanaan tuoma henkilöstöjärjestöjen merkittävä työtaisteluoikeuden laajennus merkitsee, onhan muutoksen jälkeen mahdollista täysin laillisesti ryhtyä varsin tehokkaisiin työtaisteluihin kuten valintakokeiden boikottiin tai kuulustelujen valvontaboikottiin.

- Työsopimuslain monet jäykkyydet on tyystin unohdettu ja työsopimuslakia pyritään jo hallituksen esityksessä määräaikaisten osalta tulkitsemaan tavalla, joka ei vastaa työsopimuslain esitöitä. Asetelma on kuin suoraan käsikirjasta, jossa kerrotaan, miten pitää menetellä, jotta aikaansaadaan vakavia ristiriitoja työpaikoilla.

Bruun katsoi, että hallitus asettaa eduskunnan hyvin vaikeaan asemaan yliopistolainsäädännön käsittelyssä.

- Aikataulu on erityisesti Aalto-yliopiston kohdalla, mutta muutoinkin, viritetty sellaiseksi, että demokraattisen oikeusvaltion lainsäädäntökäsittelyn edellytyksiä on vakavasti kavennettu. Aaltoyliopisto on jo perustettu, johtokunta ja rehtori valittu. Kuitenkaan lainsäädäntömme ei vielä tunne sellaista säätiöyliopistotyyppiä, jota Aalto-yliopisto edustaa.

Bruunin mukaan useimmat perustuslain asiantuntijat ovat perustuslakivaliokunnassa olleet sitä mieltä, että yliopistolakia ei esitetyssä muodossa voida hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valtiosääntöasiantuntijat olivat kertoneet tästä jo ministeriön lainvalmistelijoille.

- Ei voi välttyä sellaisesta vaikutelmasta, että opetusministeriön virkamiehet tietoisesti pyrkivät asettamaan eduskunnan tapahtuneiden tosiasioitten eteen ja luomaan tilanteen, jossa lakiesityksen laajempi avaaminen on vaikeaa, koska uuden järjestelmän valmistelu ja toimeenpano ovat jo edenneet pitkälle, Bruun totesi.

(Professori Bruunin puheenvuoro löytyy kokonaisuudessaan liittojen nettisivuilta em. kohdasta.)

Onko tulevaisuus massa- vai eliittiyliopistojen?

Seminaarin loppupuoli koostui väittelypareista, joista ensimmäinen oli Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri ja Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen. Seminaarin juontajana toiminut Kirsi Heikel tiedusteli aluksi Tuula Teeriltä, pitävätkö lehtitiedot Bill Gatesin tulosta yliopiston avajaisiin paikkaansa? Teeri kertoi itsekin hämmästelleensä moista iltapäivälehden uutista.

Varsinaisena väittelyn aiheena Teerillä ja Virtasella oli Onko tulevaisuus eliitti- vai massayliopistojen? Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen varapuheenjohtaja Marja Makarow oli todennut Professoriliiton tammikuisessa seminaarissa, että massayliopistojen aika on ohi.

- Opettajia on aivan liian vähän. Jotta tutkintoja saataisiin nopeammassa tahdissa, opettajia pitää ehdottomasti saada lisää, korosti Teeri.

Rehtori Virtaselta Heikel kysyi, murtaako Aalto- yliopisto rahoituksellaan yliopistojen tasaisen kehityksen?

- Vahvat tutkimusyliopistomme tulee pitää vahvoina. Niitä ei pidä heikentää. Opetus ja koulutus perustuvat nimenomaan tutkimukseen, Virtanen totesi.

Myös Tuula Teeri piti sivistystehtävää yliopiston ykköstehtävänä, mutta norsunluutornissa ei voida toimia.

Virtanen kiisti olevansa norsunluutornissa. Hän oli pannut tyytyväisyydellä merkille Tuula Teerin haastattelun Helsingin Sanomissa, jossa Teeri piti perustutkimusta kaiken ytimenä.

- Kansainvälinen perustutkimus ja korkeatasoinen opetus ovat myös Aallon perusta, Teeri lisäsi. Hän piti yliopistouudistusta mahdollisuutena, johon kannattaa tarttua. Osa yliopistojen nykyisistä tehtävistä tulee virastoasema vuoksi.

Rehtori Virtasen mukaan tehtäviä on niin paljon, että uudistuksen onnistuminen on hyvin pitkälti kiinni voimavaroista. Turun yliopiston tavoitteena on kerätä 20 miljoonaa euroa, jonka päälle saataisiin valtiolta 50 miljoonaa.

- Pistäkää kaikki lahja Turun yliopistolle niin kuin aikoinaan kerättiin vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, Virtanen heitti yleisölle.

Tutkimuksen vapaus – rahoittajan vai tutkijan käsissä?

Seuraavassa parissa johtaja Mervi Karikorpi Teknologiateollisuus ry:stä ja suomen kielen professori Minna-Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta pohtivat aihetta Tutkimuksen vapaus – rahoittajan vai tutkijan käsissä?

Kirsi Heikel kysyi Luukalta, kuinka suurena uhkana tämä pitää yliopistojen tulemista entistä riippuvaisemmiksi ulkopuolisesta rahoituksesta.

- Meille vakuutetaan, että edelleen valtaosa on valtion rahaa, mutta olen huolissani strategisista linjanvedoista: rahan ja kilpailukyvyn retoriikasta. Tässä trendissä suomen kieli voi hiipua aputieteen asemaan, Luukka pelkäsi.

Mervi Karikorpi uskoi, että uuden yliopistolain myötä yliopistojen mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa paranee. Rahoituksen kannalta hän piti oleellisena indeksin kirjaamista lakiin.

- Yliopistoille tulee mahdollisuus kuljettaa palloa itse. Raha tukee sitä, että laatu ratkaisee, uskoi Karikorpi.

- Perusrahoitus on turvattu – mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Luin tiede- ja teknologianeuvoston Linjaus2008-raportin. Siinä luki 280 kertaa innovaatio ja 11 kertaa tiede, ja sekin vain neuvoston nimessä, Luukka totesi.

Johtaja Karikorpi kertoi huomanneensa, että kärkiyritykset menevät yhä enemmän mukaan sellaiseen tutkimukseen, jossa aikajänne on pitempi. Tuotekehitys sopii hänen mielestään enemmän ammattikorkeakoulujen rooliin.

Akateeminen vapaus – ammattimainen johtaminen?

Ammattimainen johtaminen vai akateeminen vapaus? -teemasta keskustelivat dekaani Jukka Pellinen ja tutkija Matti Vesa Volanen Jyväskylän yliopistosta. Heikel kysyi johtamista tutkineelta Pelliseltä, mikä on hyvää ammattimaista johtamista?

- Johtamisen konteksti muuttuu, kun tulee uusi laki. Toimitusjohtaja- ja yleisjohtajamalleja etsitään. Asiaa on tutkittu paljon ja toivottavasti tutkimuksista otetaan oppia.

Volanen katsoi, että akateeminen vapaus alkaa jo olla pelkkä märkä uni. Nyt pitää miettiä, lähdemmekö avoimen tieteen vai suljetun tiedon kannalle.

- Mutta jollain tavoin tätä märkää unta pitää myös johtaa, heitti Heikel keskustelijoille.

Pellinen piti johtamista prosessina. Mahdollistava johtaja huolehtii resursseista, innostava johtaja johtaa energisen esimerkin voimalla, oikeudenmukainen ja tasapuolinen johtaja pitää huolta samojen sääntöjen noudattamisesta.

Yliopistolakia arvostelleet näkevät, että sen myötä syntyy käskytysketju: rehtori – dekaani – laitosjohtaja. Volasen mielestä prosessin pitäisi kulkea alhaalta ylöspäin eikä niin, kuten nyt uhkaa käydä.

Pellinen oli piirtänyt fläppitaululle piirroksen, jossa oli kultakala boolimaljassa. Hän kysyi, onko tämä uuden johtamisen kuva? (Ks. tästä lisää Pellisen juttu.)

Molemmat keskustelijat vaativat yliopistolaisille lisää aikaa – myös joutilasta aikaa. Muutoin ei synny uutta.

Neuvottelutoiminta – riitasointuja vai harmoniaa?

Seminaarin päätti kvartetti: puheenjohtaja Timo Lahti (Suomen yliopistojen työnantajayhdistys SYTY), hallintojohtaja Esa Luomala (TKK) sekä toiminnanjohtajat Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liitto) ja Jorma Virkkala (Professoriliitto). Aluksi Heikel tiedusteli väittelijöiden ennustetta siitä, muuttuvatko virat työsuhteiksi.

- Vahva enemmistöhallitus saanee tahtonsa läpi. Noudatamme sitä, mitä eduskunta päättää, Lahti sanoi.

- Toisenkinlaisia viestejä eduskuntakäsittelystä on tihkunut, Virkkala oli kuullut. Hän myös ihmetteli sitä, miksi muutosta halutaan, vaikka monet sanovat, ettei virka- ja työsuhteen välillä ole paljoakaan eroa.

- Toivotaan, että eduskuntakäsittelyn aikana asia voi vielä muuttua, uskoi Rantala.

- En pidä työsuhteita suurena muutoksena. TKK:ssa on jo nyt noin 1300 työsuhteista. Yksityisoikeudellisessa säätiössä virkasuhde olisi ongelma, Luomala totesi.

Virkkala muistutti Luomalalle, että Åbo Akademi toimi vielä 1980-luvun alussa säätiöpohjaisena eikä kukaan pitänyt kummallisena, että siellä oli virkoja.

Kirsi Heikel kysyi hallintojohtajien kantaa siihen, millaiset palvelussuhteen ehdot ovat voimassa nykyisten sopimusten mennessä umpeen? Mikä on tilanne 1.2.2010 vuosiloman, sairausloman ajan palkan, työaika- ja matkustussäännösten suhteen?

Lahti ja Luomala vakuuttivat, että nämä eivät muutu ellei toisin sovita. Eeva Rantala kaipasi paperia, johon olisi ottanut hallintojohtajien nimet alle ja sai yleisön taputukset. Myös Virkkala olisi toivonut vakuutuksia nauhalle.

Timo Lahden mielestä yhden kuukauden siirtymäajasta tehdään nyt liian suuri numero. Hän toivoi, että katse suunnataan vähitellen syksyllä aloitettaviin helmikuun alun jälkeistä tilannetta koskeviin neuvotteluihin.

Lopuksi hallintojohtajat arvostelivat uudistuskiirettä. Lahti piti aikataulua erittäin kunnianhimoisena. Avoimia kysymyksiä on vielä paljon – yliopistot eivät vielä tiedä edes yhteistä rahoituskehystään vuodelle 2010. Luomalan mielestä laista olisi tullut parempi, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Liisa Karvonen