Akatemiaprofessorien ja akatemiatutkijoiden palvelusuhde Suomen Akatemiaan on säilytettävä

Samanaikaisesti yliopistolakiuudistuksen kanssa ollaan uudistamassa lakia Suomen Akatemiasta. Siinä ehkä tärkeimpänä sisällöllisenä kysymyksenä on akatemiaprofessorien ja -tutkijoiden asema. Lakiehdotuksen mukaan virat muuttuvat työsopimussuhteiksi ja palvelusuhde siirtyy siihen yliopistoon, missä akatemiaprofessori tai -tutkija toimii. Suomen akatemia huolehtii nimittämisestä ja myöntää yliopistoille tarvittavan määrärahan.

Akatemiaprofessorin ja -tutkijan virat ovat hyvin haluttuja, mikä näkyy kovasta hakupaineesta. Ne ovat Suomessa omalla tasollaan tieteellisen uran huippuja. Palvelusuhteen siirtoon Suomen akatemiasta yliopistoihin liittyy sudenkuoppia, joilla on vaikutus arvostukseen.

Akatemiaprofessoreiden tehtävässä korostuu tutkimus ja sen johtaminen. He eivät saa olla yliopiston yksiköiden johdon alaisia eikä heille saa sälyttää hallinto-, opetus- yms. tehtäviä, jotka nielevät aikaa siitä työstä, johon Akatemian rahoitus on tarkoitettu. Varoittavia esimerkkejä löytyy esim. varttuneen tutkijan määrärahalla toimivien henkilöiden kohdalla. Niissähän Akatemian rahoitus tulee yliopistoille ja varttunut tutkija toimii palvelussuhteessa yliopistoihin. Usein varttuneen tutkijan määrärahan saanut henkilö ei pääse irrottautumaan oman taustavirkansa byrokratiavelvoitteista, ellei vietä koko kautta muualla. Akatemiaprofessorien ja -tutkijoiden palvelusuhteen säilyttäminen Akatemiassa varmistaa parhaiten sen, että he voivat keskittyä rahoituksen mukaiseen tutkimustoimintaan.

Akatemiaprofessorit eivät myöskään voi olla osana yliopistojen VPJ-arviointia. Tällä hetkellä he ovat Suomen parhaiten palkattu professoriryhmä ja näin täytyy olla myös tulevaisuudessa. On kohtuutonta, että Akatemian tiukan valintaprosessin jälkeen tehtävään valittu henkilö arvioitaisiin uudelleen yliopistoissa, jotka päättävät asianomaiselle maksettavan palkan suuruuden. Tästäkin on varoittavia esimerkkejä varttuneen tutkijan määrärahakäytännöissä. Eri yliopistoissa varttuneita tutkijoita on sijoitettu VPJ-arvioinnin perusteella vaatitasoille 6-11. Halvimmilla tasoilla osa Akatemian myöntämää palkkarahaa jää käyttämättä. On onneksi yliopistoja, joissa varttuneen tutkijan palkkaus on VPJ-järjestelmästä irrotettu sopimuspalkka, jonka suuruus määräytyy sen mukaan, paljonko Akatemia on rahaa myöntänyt. Kun Akatemia siis valitsee akatemiaprofessorin ja -tutkijan kilpailun perusteella, sen on myös saatava päättää palkan suuruudesta ilman, että sitä myöhemmin rukataan yliopistoissa. Tämäkin seikka puoltaa palvelusuhteiden säilyttämistä Akatemiassa.

Mikäli akatemiaprofessori (tai ehkä useammin akatemiatutkija) siirtyy kesken kauden muihin tehtäviin, hänen tilalleen on Akatemia voinut joustavasti nimittää varamiehen. Todennäköisesti uusi viranhaltija ei ole samasta yliopistosta. OPM ei ole voinut vakuuttavasti esittää, miten määrärahat tällaisessa tapauksessa siirtyisivät yliopistolta toiselle.

Palvelusuhteen siirtoa puoltavia tekijöitä on vaikea keksiä. OPM:n markkinoima akatemiaprofessorien ja -tutkijoiden parempi integrointi yliopistoyhteisöön ei ole kovin vakuuttavaa. Pääsääntöisestihän mm. akatemiaprofessori tulee yliopistoyhteisön sisältä ja hänellä on yliopistossa professorin taustavirka, josta hän on virkavapaana.

Akatemiaprofessoreiden ja -tutkijoiden virkoihin liittyy etuja, joita on äärimmäisen vaikeaa säilyttää, jos akatemiaprofessorien ja vastaavasti akatemiatutkijoiden palvelussuhde siirretään yliopistoihin. On olemassa vaara, että Akatemian tämä rahoitusmuoto pikkuhiljaa haihtuu olemattomiin. Tämän takia tulee vakavasti harkita nykyisenkaltaisen järjestelmän säilyttämistä Akatemian virkatutkijoiden osalta.

Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto