Virkavapautta vastaava käytäntö jatkuu

Virkavapauksista on olemassa yleismääräys laissa ja valtion kollektiivisopimuksessa. Erikoistapauksia lukuun ottamatta työsuhteisten työstävapautuksesta ei ole määräyksiä laissa. Virkavapautta vastaavan käytännön jatkuminen yliopistoissa on pyritty varmistamaan yliopistojen uuteen TES:in tehdyllä kirjauksella.

Akateemisessa maailmassa on ollut tuiki tavallista ja välttämätöntä, että virasta on voinut saada virkavapautta esittämillään asiallisilla perusteilla. Tällaisia ovat olleet mm. toisen viran tai tehtävän hoitaminen, apurahakausi, pätevöityminen tai ulkomaille työskenteleminen. Yleensä virkavapauskäytännöt yliopistoissa olivat joustavia. Ilman virkavapausjärjestelyjä tai muita vastaavia yliopistojen toimintaedellytykset olisivat heikentyneet.

Virkavapaudesta on säädetty valtion virkamieslain yleissäännöksellä sekä valtion kollektiivisopimuksella. Yliopistouudistuksen myötä virat hävisivät yliopistoissa. Samalla hävisi yliopistoista myös virkavapaus lakiterminä. Yliopistojen palvelussuhdelaji on ainoastaan työsuhde.

Päinvastoin kuin virkavapaudesta työstävapauksesta ei löydy lain tai asetuksen tasolla yleisiä säännöksiä. Itse termi työstävapautus ei ole käsitteenäkään erityisen yleisesti käytetty ja vakiintunut.

Erikoistapauksia työstävapautuksesta

Työsuhteita koskien työstävapautuksesta tai työstä poissaolosta on säädetty tai määrätty useissa erikoistapauksissa. Tällaisia ovat mm. sairausloma, perhevapaat ja muut vastaavanlaiset järjestelyt. Usein on niin, että henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada työstä vapautusta tällaisissa tapauksessa. Työstävapautuksesta on usein säädelty hyvinkin tarkkaan joko laissa, kollektiivisopimuksessa tai molemmissa.

Myös vuorotteluvapaa on säädeltyä, mutta siihen ei ole subjektiivista oikeutta, vaan se on sopimusperusteinen.

Edellä mainitunlaiset erikoistapausjärjestelyt kattavat hyvin paljon työstävapautuksia yliopistoissa, mutta ne eivät ole läheskään riittäviä. Yliopistoihin tarvitaan edelleen yleismääräys tai yleiskäytäntö työtehtävistä vapautumisesta.

TES:n allekirjoituspöytäkirjan kirjaus

Neuvoteltaessa yliopistojen uudesta työehtosopimuksesta oli ainakin järjestöpuolella alusta alkaen selvää, että yliopistojen aikaisempaa pääasiassa hyvin toimivaa virkavapauskäytäntöä vastaava käytäntö tuli mahdollisuuksien mukaan turvata palvelussuhdelajin muutoksesta huolimatta.

TES:n allekirjoituspöytäkirjaan tuli seuraavanlainen kirjaus: “Yliopistot voivat edelleenkin myöntää työntekijälle palkatonta vapautusta työtehtävistä aikaisempien virkavapautta koskeneiden käytäntöjen mukaisesti.”

Allekirjoituspöytäkirjan kirjauksella halutaan siis edistää sitä, että aikaisempaa virkavapauskäytäntöä vastaavaa käytäntöä jatketaan edelleen. Yliopistoille samoin kuin yliopistoissa työskenteleville viestitään, että varsinaisista tehtävistä vapauttaminen on edelleen tarvittaessa mahdollista ja suositeltavaa ilman että paluu varsinaisiin tehtäviin vaarantuu.

Kirjauksen sanamuoto viittaa siihen, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta tällä perusteella saada työstävapautusta. Tässäkään suhteessa ei kuitenkaan tapahdu muutosta verrattuna virkavapauteen. Erikoistapauksia lukuun ottamatta myös virkavapauden myöntäminen perustui työantajan harkintaan ja päätökseen.

Mikäli valtiolla virkavapauden perustan muodostaneet opinnot, harjoittelu tai muualla työskentely olivat omiaan edistämään viraston tehtävien suorittamista, voitiin virkavapaalla olevalle maksaa harkinnanvaraista palkkaa. Ensi silmäykseltä allekirjoituspöytäkirjan kirjaus näyttäisi estävän harkinnanvaraisen palkan maksamisen työstävapautetulle. Näin ei tilanne kuitenkaan välttämättä ole. Harkinnanvaraista palkkaa voidaan edelleen maksaa aikaisempien virkavapautta koskeneiden käytäntöjen mukaisesti.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja