4/12

  • pääsivu
  • sisällys
  • Suomen Madridin-instituutin johtajan Martti Pärssisen mukaan Espanjan yliopistoissa on leikattu professorien ja yliopisto-opettajien palkkoja 5—10 prosenttia.
     

    Aivovuoto Espanjasta kiihtyy

    Huippututkijatkin ovat entistä riippuvaisempia Espanjan ulkopuolisesta rahoituksesta, kertoo Suomen Madridin-instituutin johtaja Martti Pärssinen.

    Espanjan yleisen työttömyyden hipoessa 25 prosentin rajaa nuorisotyöttömyys on ampaissut jo yli 46 prosentin. Samalla koko Espanjan koulutus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on aikamoisessa pyörityksessä. Kun peruskoulunkin keskeytysprosentit ovat lähennelleet koko maassa 28 prosentin rajaa, eikä PISA-tuloksissakaan ole pärjätty, tilanne on herättänyt runsaasti keskustelua. Jos nyt leikataan koulutuksesta ja tieteestä, kuinka käy tulevaisuudessa?

    Espanjan yliopistotkaan eivät ole useimpien suomalaisten yliopistojen tavoin päässeet kansainvälisissä vertailuissa kuin keskiluokkaan. Jokunen vuosi sitten rahoitusta pyrittiin lisäämään erityisesti tiedepuolelle, mutta useista syistä johtuen toivottuja tuloksia ei syntynyt. Nyt kaikki nämä sektorit ovat joutuneet leikkausten kohteeksi.

    Vuoden vaihteessa Tiede- ja innovaatioministeriö lakkautettiin, ja samalla erityisesti Kauppa- sekä Teollisuusministeriöille siirrettyä tieteellisten innovaatioiden rahoitusta on leikattu tänä vuonna runsas 25 prosenttia. Pudotus ei kuitenkaan ole välttämättä näin dramaattinen, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana vain hieman runsas 70 prosenttia aiemman Tiede- ja Innovaatioministeriölle varatusta budjetista käytettiin mainittuihin tarkoituksiin. Raskas hallintokoneisto ei ilmeisestikään kyennyt identifioimaan kyllin nopeasti kehittämiskohteita, ja niinpä rahat jäivät lopulta käyttämättä.

    Opetusministeriön rahoitusta on vähennytty jo muutaman vuoden ajan niin, että inflaation huomioiden leikkaukset alkavat vaikuttaa jo hälyttävästi Espanjan näkymiin. Esimerkiksi Espanjan julkisen tiedeorganisaation CSIC:n rahoitusta on leikattu jo lähes 30 prosenttia, ja heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla Espanjan hallitus ilmoitti uusista leikkauksista, joskaan niiden kohdentamisesta ei vielä kerrottu. Tilannetta vaikeuttaa se, että koulutuksesta ja julkisesta tutkimuksesta vastaavat käytännössä Autonomisten alueiden hallitukset (yhteensä 17) ja ne ovat jo ennestään ylivelkaantuneita Madridia lukuun ottamatta.

    Samanaikaisesti Espanjan koululaisten ja opiskelijoiden määrä on työttömyyden vuoksi kasvanut parissa vuodessa noin puolen miljoonan verran, joista yliopisto-opiskelijoiden määrä pelkästään ylittää kahdensadan tuhannen. Yleisesti näyttää siltä, että ainakin luokkakokoja suurennetaan ja lähiopetuksen määrää kasvatetaan muutamalla tunnilla viikossa. Näin tuntiopettajien määrää voidaan vähentää ja opettajien eläköityessä paikkoja ei yleensä myöskään täytetä. Toisaalta, kun työllisyysnäkymät ovat painuneet ennätyksellisen alhaalle, kiinnostus opintojen loppuun saattamiseksi on kasvanut.

    1) Miten Espanjan taloudellinen tilanne näkyy Suomen Madridin-instituutin toiminnassa?

    Suomen Madridin-instituutin kannalta Espanjan huonontunut taloudellinen tilanne on lisännyt selkeästi espanjalaisten yhteydenottoja. Suomi tunnetaan pohjoisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutukseen on satsattu. Niinpä Suomen tarjoamista työ- ja opiskelumahdollisuuksista kysytään päivittäin. Samoin instituutin yleisölle avoimeen kirjastoon riittää kävijöitä.

    Nykyisin instituutti saa myös entistä useimmin tiedusteluja osallistua koulutussektorin ja kulttuuripuolen yhteishankkeisiin. Espanja on täynnä autonomioiden, provinssien sekä kaupunkien ylläpitämiä kulttuurikeskuksia ja oppilaitoksia, joilla on henkilökuntaa sekä tiloja, mutta ei rahaa toimintaan. Kun tieto on levinnyt instituutin organisoimista tapahtumista, niiden kierrättämistä toivotaan eri puolille Espanjaa. Olemme pyrkineet vastaamaan haasteeseen positiivisesti, ja esimerkiksi instituutin tekstittämiä suomalaisia elokuvia, dokumentteja, videoita ja valokuvanäyttelyitä kiertää parhaillaan eri puolilla Espanjaa, Portugalia ja myös Latinalaista Amerikkaa. Myös moniin koulutusalan tapahtumiin olemme lähettäneet osanottajia.

    2) Miten se vaikuttaa tutkimusyhteistyöhön espanjalaisten tutkijoiden ja yliopistojen kanssa?

    Heikentynyt taloustilanne on vaikuttanut siihen, että huippututkijatkin ovat entistä riippuvaisempia Espanjan ulkopuolelta saatavasta rahoituksesta. Tutkijoiden on vaikea osallistua kansainvälisiin kongresseihin omien yliopistojensa rahoituksella, mutta toisaalta yliopistot ja tutkijat ovat entistä halukkaampia osallistumaan eurooppalaisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin, mikäli ne tuovat rahaa mukanaan. Monille myös kynnys lähteä Espanjasta muualle on madaltunut. Aivovuoto on selkeästi kasvanut.

    3) Miten Espanjan taloudellinen ahdinko näkyy maan yliopistojen ja niiden henkilöstön arjessa (esim. henkilöstön palkoissa, irtisanomisina jne.)?

    Talouslama on paljastanut joissakin yliopistoissa hallintohenkilökunnan väärinkäytöksiä ja tuhlailevaa varainkäyttöä. Ei kuitenkaan kovin merkittävässä määrin. Samoin yliopistojen ja julkishallinnon (erityisesti autonomiahallinnon) välit ovat kiristyneet leikkausten myötä. Professoreiden ja opettajien palkkoja on leikattu 5—10 prosenttia. Lukukausimaksut ovat yleisesti nousussa.

    Vakinaisen henkilökunnan työpaikat on melko vahvasti ankkuroitu, mutta palkkojen leikkaukset jatkunevat. Huonoin tilanne on tuntiopettajilla ja eivakinaisella henkilökunnalla, jotka saavat ensimmäisinä lopputilin. Vapaaksi jääviä paikkoja ei myöskään helposti täytetä ja pieniä oppiaineita ajetaan alas. Osittain viimeksi mainittu on perusteltua, jos oppilaiden määrä on dramaattisesti pienentynyt vuosien saatossa. Negatiivista on kuitenkin se, että Espanja ei kuitenkaan kykene näin vastaaman nopeasti kasvavien uusien alojen syntymiseen. Ilmapiiriä voitaneen luonnehtia juuri tällä hetkellä ahdistavaksi.

    teksti Martti Pärssinen
    Suomen Madridin-instituutin johtaja

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 12