Nopeammin, enemmän, halvemmalla!
Tutkintoja, julkaisuja, tuloksia pitäisi tuottaa kiihtyvässä tahdissa. Mutta millä hinnalla?
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden
liiton 25. yhteisen kevätseminaarin
otsikko oli saanut ideansa latinankielisestä
sanonnasta, mutta se oli muokattu
ajanhenkeä kuvailevaan muotoon
Citius, amplius, vilius.
Avauksessaan liittojen puheenjohtajat pohdiskelivat
opetus- ja tutkimushenkilöstöön kohdistuvia
monenkirjavia vaatimuksia.
— Me opetamme ja ohjaamme. Tutkimme, esitelmöimme,
kirjoitamme ja julkaisemme. Me toimimme
alamme kansainvälisissä verkostoissa. Me koulutamme
asiantuntijat suomalaiseen yhteiskuntaan ja maailmalle.
Me olemme yhteiskunnan ja media käytettävissä
aina kun tarvitaan, Professoriliiton puheenjohtaja
Maarit Valo luetteli.
Uusina vaateina on viime aikoina ehdoteltu mm.
kesälukukautta, kahta opiskelijasisäänottoa, kaksivuotisia
korkea-asteen tutkintoja. Lisäksi oppimateriaalien
käytöstä on ainakin Tampereen yliopistossa
väläytelty sopimusluonnosta, jonka mukaan työnantajalla
olisi laajat oikeudet taltioida, kopioida, kääntää,
päivittää, yhdistellä ja muunnella oppimateriaalia.
Huonojen sopimusmallien leviämisen estämiseksi
JUKO on lähettänyt yliopistolle asiasta kirjeen.
— Siis nopeammin, enemmän, halvemmalla.
Mutta luetteloa voisi jatkaa: tiiviimmin, johdetummin,
strategisemmin, kurinalaisemmin, kätevämmin,
pintapuolisemmin, liukuhihnamaisemmin.
— En ehtinyt hakea latinankielistä vastinetta noille.
Korvaukseksi esitän klassisen lausahduksen: Boni
pastoris est tondere pecus, non deglubere. Hyvä paimen
keritsee lammaslaumansa vaan ei nylje sitä.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani
Kaakkuriniemi jatkoi:
— Meille on tarjottu ympärivuotista opetusta,
koska opiskelijat niin haluavat. Mikäli kesällä pidettävien
kurssien ja tenttien osallistujamääristä voi jotakin
päätellä, niin eivät muuten halua. Seuraava askel
olisi ottaa viikonloput tehokkaammin opetuskäyttöön.
Ja miksi tyytyä päiväsaikaan; voisihan opetus
olla käynnissä ympäri vuorokauden — 24/7!
Kaakkuriniemi kytki avaukseensa myös tutkimuslaitokset
ja niiden ”haittatutkimuksesta” pääministerin
kanslian käyttöön ”hyötytutkimukseen”
lohkaistavan 100—200 miljoonaa euroa.
— Totisesti minä sanon teille: miljoonakin siihen
käyttöön on aivan liikaa.
Nopeammin työelämään
Seminaariteeman puinti aloitettiin valtiovarainministeriön
näkemyksellä. Puheenvuoron piti finanssineuvos,
VTT Tuulia-Hakola Uusitalo. Hän selvitti
kuulijakunnalle, että työelämään ”patistamisen”
taustalla on valtion tulojen ja menojen epätasapaino
eli kestävyysvaje. Opintojen nopeuttaminen yhdellä
vuodella pienentäisi kestävyysvajetta 0,25 prosenttiyksiköllä.
Korkeakouluopinnot aloitetaan Suomessa noin
kaksi vuotta myöhemmin kuin OECD-maissa keskimäärin.
Suomessa ja Ruotsissa korkeakouluista valmistutaan
vanhempina kuin muissa EU-maissa.
— Jos olisi kyyninen, pitäisikö tehdä tutkinnonuudistus
joka vuosi, Hakola-Uusitalo totesi näyttäessään
diaa, jossa tutkinnonuudistus näkyi selvänä
vuorenhuippuna vuosittain suoritettujen ylempien
korkeakoulututkintojen määrässä.
Lopuksi Hakola-Uusitalo listasi opintojen nopeuttamiseksi
ehdotettuja toimia: koulun aloitusikä,
pääsykokeet, pätevyysvaatimustaso (kanditutkinto
perustutkinnoksi), opintotuen säännöt, lukukausimaksut,
yliopistojen rahoitusjärjestelmä, kesälukukausi.
Hänen mukaansa niissä maissa, joissa lukukausimaksut
ovat käytössä, opiskelijat ovat ohjautuneet
aloille, joilta työllistyminen on helpompaa.
There is no free lunch
Åbo Akademin rehtori Jorma Mattisen mielestä yliopistoindeksin
jäädytys on tehnyt yliopistoihin kestävyysvajeen.
Indeksin palautus ei korvaa kuoppaa.
Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen puheenjohtajan
ominaisuudessa hän huomautti seuraaviin
sopimusneuvotteluihin viitaten, että indeksin tuoma
raha on jo käytetty. Mattinen vaihtoi kuvainnollisesti
rehtorin hatun päähänsä ja puhui lukukausimaksuista.
— Miten olisi seuraava malli: 1 000 euron lukukausimaksu
ja joka euro takaisin, kun opinnot on
suoritettu tavoiteajassa? There is no free lunch.
Suomen yliopistot UNIFIn valitsemaan opiskelijapalautejärjestelmään
Mattinen sanoi suhtautuvansa hieman skeptisesti. Tuhoon tuomittuna hankkeena
hän piti tutkintojen työmarkkinarevanssin mittaamista,
jota varten EK luo kriteeristöä. Myös korkeakouludiplomit
saivat häneltä täystyrmäyksen.
Viestinnän ja informaatiotutkimuksen professori
Erkki Karvonen Oulun yliopistosta aloitti raflaavilla
tutkinto- ja julkaisutehtailua symboloivilla broilerien
tehotuotantokuvilla. Hän kertoi myös sadun luostarista,
jossa hurskautta alettiin mitata tuotettujen rukousten
määrällä. Tavoitteena oli maailmanluokan luostari. Kehitettiin yhä lyhyempiä rukouksia, rekrytoitiin
nopeammin papattavia noviiseja.
— Muista tehtävistä jouduttiin luopumaan ja
burn-out kaatoi munkkeja. Mutta se kannatti sillä
Suomi nousi sijalle 157. maailman hurskausrankingeissä!
Se mistä palkitaan ja mistä annetaan varoja, sitä
toteutetaan. Yliopistoista tulee tutkintotehtaita ja
kv-artikkeleiden tuotantolinjoja. Yhdellä artikkelilla
voi olla jopa 300 kirjoittajaa ja yhdellä tutkijalla yli
1 000 julkaisua.
— Rekrytointeja tehdään tuottavuuden perusteella.
Kovimmin papattavat munkit palkataan.
Rankingien vuoksi tieteen nykytilaa voi verrata
urheilun dopingiin. Karvosen mukaan tieteen doping
on vilppi ja tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta
on tulossa tieteen anti-doping toimikunta.
If you pay peanuts you get monkeys
Hankenin rehtori Eva Liljeblom jatkoi kiristyvästä
kilpailusta. Tohtorikoulutettavat kilpailuttavat yliopistoja
ja osaajista käydään kansainvälisiä kilpahuutoja.
Hän katsoi, että Suomessa osaajien palkkataso on
jäänyt jälkeen lukukausimaksuja perivien yliopistojen
palkkatasosta.
— If you pay peanuts, you get monkeys, Liljeblom
totesi ja valaisi esitystään simpanssikuvilla.
Hän oli laskenut yliopistojen rahoitusmallin pohjana
olevasta julkaisufoorumista kv-referee-julkaisujen
ja muiden julkaisujen yksikköhinnan välisen
eron ja piti sitä liian pienenä. Hän vertaisi tätä norsun
”tuottamaan kakkuun” ja kaniinien papanoihin.
— JUFO jakaa liiaksi kappalemäärän perusteella.
Tuottavuus ei ole kuitenkaan sama.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin
yliopistosta katsoi, että kansakunnan palveleminen
tarkoittaa nyt kansantaloudellisten intressien
palvelemista. Piipitys akateemisesta vapaudesta vaikuttaa
naurettavalta.
Markkinaehtoisen koulutuspolitiikan yksi keskeinen
lähtökohta on työmarkkinarelevanssi. Hallamaa
kysyi 180-päiseltä kuulijakunnalta, kuka on suorittanut
opinnot niin, että ne eivät sisältäneet mitään turhaa.
Vain pari kättä nousi.
— Akateemista vapautta voi ja pitää puolustaa.
Luovuus kukoistaa siellä, missä ihmisiin luotetaan ja
missä heidän annetaan keskittyä heitä kiinnostaviin
asioihin.
Maailman paras koulutusjärjestelmä
Seminaarin erinomainen juontaja toimittaja Kirsi
Heikel veti loppuosuuden paneelikeskustelussa päivän
teemoja yhteen. Koulutussosiologian professori
Osmo Kivinen Turun yliopistosta arveli, että 1000
euron lukukausimaksun kerääminen veisi varmaan
enemmän rahaa kuin mitä se yliopistoille tuottaisi.
SYL:n puheenjohtaja Marina Lampinen piti varmana,
että maksut vain lisäisivät työntekoa opiskeluaikana.
Innovaatiojohtaja Hannele Pohjola EK:sta katsoi, että
pieni lukukausimaksu toisi motivaatiota opiskeluun.
Johtaja Riitta Maijala OKM:n tiedepolitiikan yksiköstä
halusi lisää imua ensimmäisen vuoden opiskeluun.
Tämän vuoden alusta OKM:ssa aloittaneella Maijalalla
ei ollut vielä omaa kantaa korkeakouludiplomeihin.
Pohjolan mukaan yrityskenttä ei niitä tarvitse.
Lampinen näki idean OECD-tilastojen kaunistelukikkana.
— Suomalaisia yliopistoja on aivan turha verrata
IVY-league-yliopistoihin. Suomessa on maailman
paras koulutusjärjestelmä, SYL:n puheenjohtaja hehkutti
ja sai yleisöltä kovat aplodit.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 38
|