4/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Yliopistojen henkilöstö työtyytyväistä – kaikesta huolimatta

    Opetustyötä tekevien kuormitus on kasvanut, palkka ei nouse, mutta silti YLL:n kyselyyn vastanneet ovat työhönsä varsin tyytyväisiä.

    Vuoden 2010 lopulla YLL teki laajan jäsenkyselyn keräten sekä palvelussuhteisiin että työolosuhteisiin, yliopistouudistukseen ja työyhteisöön liittyviä tietoja ja mielipiteitä. Tapahtuneiden muutosten ja nykytilanteen hahmottamiseksi tehtiin vuodenvaihteessa 2012—2013 uusi kysely. Vastaajia kertyi 661. Seuraavassa pohditaan muutamia kyselyn esiintuomia opetus- ja tutkimushenkilöstöä koskevia ongelmia.

    TES:ta ei noudateta

    Opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartassa opetus- ja tutkimuspainotteiset tehtävät on eriytetty vasta tasolla 5. Opetuspainotteisten alaraja on taso 5. Kuitenkin yliopistoissa on yliopisto-opettajia ja jopa yliopistonlehtoreita sijoitettu vaativuustasolle 4. Jotkut heistä saattavat tosiasiallisesti olla nuoria tutkijoita väärällä nimikkeellä, mutta valtaosa on vaativissa opetuspainotteisessa tehtävissä.

    Yliopistojen hakuilmoituksissa lähes säännönmukaisesti haetaan yliopisto-opettajia palkkahaarukalla, jossa alaraja on 4, yliopistonlehtoreilla 5, vaikka sopimuksen mukaiset alarajat ovat 5 ja 6. Sopimuksenvastaisuus vahvistuu kun tutkitaan tehtäväkuvauksia. Hakuilmoituksissa toistuvat maininnat yliopisto- opettajan laajasta opetusvastuusta, johon mm. sisältyy tutkimukseen perustuvaa opetusta perustutkintotasolla, oppiainevastuuta ja hyvää opetustaitoa. Yliopistonlehtoreilta on tohtoritutkinnon lisäksi tavanomaista vaatia tutkimusta, opetusta perustutkinnon kaikilla tasoilla, maisteri- ja tohtoriopiskelijoiden ohjaamista ja ulkoisen rahoituksen hankkimiseen sekä laitoksen muihin tutkimus-, opetus- ja hallinnollisiin tehtäviin osallistumista.

    Sopimuksenvastainen palkkataso nimenomaan opetuspainotteisissa tehtävissä viestii siitä, että osa yliopistoista ei itse tunnista antamansa koulutuksen ja rekrytoimiensa opettajien arvoa.

    Palkkataso onkin laskenut

    Yliopistojen henkilöstön palkkataso on professoreja lukuun ottamatta kahdessa viime vuodessa hivenen laskenut. Laskettaessa kyselyihin vastanneiden palkat vuosien 2010 ja 2012 joulukuun vaati- ja suoritustasosijoitteluilla, mutta 1.1.2013 voimassa olleilla palkkataulukoilla, on keskiarvopalkka laskenut vajaalla 200 eurolla. Vaikka uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotosta on kulunut jo 7 vuotta, on kyselyn suurimmasta kohderyhmästä eli opetuspainotteisissa toimissa työskentelevistä takuupalkalla edelleen neljännes. Määrä on kahdessa vuodessa laskenut vain 5 prosenttiyksikköä.

    ”Vanhojen työntekijöiden” nimellispalkat ovat toki nousseet TES:n mukaisesti. Edellä mainittu palkkatason lasku johtunee siitä, että vapautuvia tehtäviä täytetään edeltäjää alemmilla vaativuus- ja suoritustasoilla. Samaan aikaan vanhojen työntekijöiden työkokemus ei johda vaati- tai suoritustason nostoon. Tällainen kehitys ei voi ainakaan edistää yliopiston houkuttelevuutta työnantajana eikä ollut palkkausuudistuksen idea! Vastaavaa kehitystä ei ole nähtävissä ylimmissä vaativuusluokissa. Niissähän päinvastoin keskiarvon aleneminen on johtanut aikaistettuihin palkankorotuksiin.

    Opettajien määrä vähentynyt

    Pitkässä kaaressa suomalaiset yliopistot ovat muuttuneet ensin eliittiyliopistosta massakoulutusyliopistoksi ja sitten — eli parina viime vuosikymmenenä — profiloituneiksi tutkimus- ja tutkijakoulutusyliopistoiksi. Perustutkinto-opetusta antaa yhä pienempi osa yliopistojen henkilöstöstä.

    Yliopisto-opettajia, lehtoreita ja yliopistolehtoreita, opettavia tutkijoita tai tutkivia opettajia sekä päätoimisia tuntiopettajia tai apulaisopettajia (= opetuspainotteiset toimet oheisessa kuviossa) on vain alle 20 % yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä ja näin ollen vain noin 10 % yliopistojen koko henkilöstöstä!

    Yliopistojen antamasta koulutuksesta — siis yliopistojen toisesta päätehtävästä — vastaa tosiasiassa varsin pieni henkilöstön osa, jolla on suuret opetusvastuut ja paikoitellen minimaaliset resurssit pitää yllä tutkimuksellista työotetta. Eniten kyselyssä olikin noussut 350—392 tuntia opettavien määrä. Kun opettajilta kuitenkin vähintään arvostustasolla edellytetään työajankäyttöä myös tutkimukseen, on selvää, että työ kuormittaa, eikä opetustyön johtaminen ole vielä vaadittavalla tasolla.

    Koko tutkintokirjollaan yliopistot kouluttavat suomalaiseen yhteiskuntaan uusia työpaikkoja synnyttäviä osaajia. Opetuksen sisällöllinen kehittäminen vaatii yliopistoja uudistamaan suhtautumistaan koulutustehtävään. Tutkimus on nyt ylikorostunut opetuksen kustannuksella. Tämä näkyy pitkinä tutkintojen valmistumisaikoinakin. Työelämätaitoja ei ole pystytty tuomaan riittävästi osaksi tutkintojen sisältöä. Yliopistot ovatkin kilpailleet paremmuudesta lähinnä tutkimustoiminnallaan. Tärkeätä sekin on.

    Kyselyjen perusteella opetuspainotteisten tointen opetustuntimäärät ovat suuret ja vuosittaisen työajan ylityksiä ilmenee. Suuriin työajan ylityksiin liittyy pääasiassa tutkimuksen tekeminen. Myönteistä on, että vuotuisen kontaktiopetuskaton 448 käyttö TES:n pääsäännön 392 sijasta on lisääntynyt vain joissakin yliopistoissa. Paikoitellen on myös havaittavissa, että opetuspainotteisiin toimiin varataan työsuunnitelmaan tutkimusaikaa vähentämällä kontaktiopetuksen määrää. Näin tuleekin tehdä.

    Yliopistouudistus ja järjestelmät

    Vastauksista päätellen yliopistouudistuksen perusteluissa mainittujen henkilöstöpoliittisten tavoitteiden toteutuminen ei ole kohentunut kahden vuoden takaisesta tilanteesta. Yliopistoissa ei ole pystytty luomaan toiminta- ja menettelytapoja, joilla henkilöstö kokee saavansa tarpeeksi tietoa ja pystyvänsä vaikuttamaan koko yliopistoa koskeviin linjauksiin. Muun opetus- ja tutkimushenkilöstön edustus on muita ryhmiä kapeampi päättävissä elimissä.

    Johtamisen ja johtajan merkitys korostuu, kun edustuksellisten päätöksentekoelinten osuutta on yliopistouudistuksen yhteydessä pienennetty. Yliopistot ovatkin pyrkineet kehittämään johtamistaan. Hyvin, osallistavasti johdetuissa yksiköissä kaikki sujuu. Jos ongelmia kuitenkin ilmenee, henkilöstön kokemuksen mukaan johtamisen hierarkiaketjussa ensisijaisesti puolustetaan vahvaa johtamista, ja johtamisen laatukysymykset ovat siihen nähden toissijaisia. Lain edellyttämä yhteistoimintamenettely puuttuu paikoitellen kokonaan.

    Työajanseurannan toteutukset koetaan yhä huonoiksi. Kyselyn perusteella lähiesimiestoimintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin omaa työyhteisöä koskevissa asioissa ollaan astetta toissa vuotta tyytyväisempiä.

    Palkkausjärjestelmän ristiriitaisiin tulkintoihin ja sattumanvaraisilta vaikuttaviin päätöksiin ollaan hyvin tyytymättömiä. Myös muissa työn olosuhdetekijöiksi luokiteltavissa asiaryhmissä nähdään epäkohtia.

    Ilahduttavaa on, että tästä huolimatta itse työhön yliopistolaiset kuitenkin ovat varsin tyytyväisiä. Opiskelijat arvostavat, ammatissa kehitytään ja kollegat antavat tunnustusta. Myöskään akateemisen vapauden heikkenemisestä ei ole merkkejä ainakaan siltä osin kuin sillä tarkoitetaan opettajan tai tutkijan vastuuta opetuksensa sisällöstä tai tutkimuksensa objektiivisesta toteutuksesta.

    teksti Seppo Sainio
    puheenjohtaja, YLL
    Jorma Lehtimäki,
    dosentti

    • Painetussa lehdessä sivu 41