Tieteen pohjalta syntyy kestäviä päätöksiä

Etiikan päivä 2014 keskittyi pohtimaan, onko tieteellä eettisiä näkökohtia ja mikä on tieteen vaikutus politiikantekoon.

Euroopan komission johtava tieteellinen neuvonantaja professori Anne Glover esitti kysymyksen "Millainen on eettinen lähestymistapa päätöksenteossa?".

— Jos eettinen päätöksenteko on kunnossa, tulevaisuus näyttää valoisalta ja kansalaiset pääsevät hyödyntämään kaiken sen hyvän, jota tiede ja teknologia tuo tullessaan.

— Tutkijana haluaisin, että päätöksenteko perustuu tieteelliseen näyttöön. Silloin politiikka on vahvaa, pitkäjänteistä ja tehokasta, ja sitä on helppo puolustaa, Glover aloitti.

Kun kansalaisilta kysyttiin, täytyykö tutkijoiden tehdä työnsä eettisten periaatteiden mukaisesti, 61 % piti sitä tärkeänä. Kolmasosa vastaajista ei kuitenkaan nähnyt sitä täysin välttämättömäksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista toivoi, että eettiset kysymykset ratkaistaisiin koko Euroopan tasolla ja yli puolet oli sitä mieltä, että tutkijoiden tulisi saada koulutus eettisiin kysymyksiin. Tämähän ei useinkaan vielä toteudu.

Kyselyssä eurooppalaisten ehdoton enemmistö oli sitä mieltä, että erityisesti päättäjiä informoivien tutkijoiden täytyisi avoimesti kertoa esimerkiksi rahoitukseen liittyvistä eturistiriidoista, jos tutkimus sellaisia sisältää. Glover painotti, että tutkijoiden ja tutkimuslaitosten täytyisi myös kehittää helposti ymmärrettäviä eettisiä toimintatapoja työhönsä, koska tämä lisäisi kansalaisten luottamusta, ei ainoastaan tutkimuksen tuloksiin, vaan myös uusiin sovelluksiin.

Juuri luottamus kansalaisten, virkamiesten ja päättäjien välillä on Gloverin mukaan monessa EUmaassa heikoissa kantimissa, tosin Suomessa paljon korkeammalla kuin esimerkiksi Britanniassa. Tämä on harmi, koska tieteen mahdollisuudet olisivat luottamuksen ilmapiirissä paljon suuremmat.

— Hallitukset saattavat evätä kansalaisilta tiedon päätösten taustalla, koska ’se vain aiheuttaisi hämmennystä’. Tämä on väärin ja ihmiset pitäisi sitä vastoin ottaa mukaan päätöksentekoon! Jos ihmisiä ei informoida, heidän suhtautumisensa muuttuu hyvin negatiiviseksi.

— Esimerkiksi geenimanipuloitu ruoka: Euroopassa 70—80 % tuotantoeläinten rehusta on GMviljeltyä, mutta silti asiasta ei yhteiskunnassa käydä päättäjien ja kansalaisten välistä avointa keskustelua. Ihmiset ovat tietämättömiä GM-ruuan taustoista ja heidän asenteensa sen mukaisesti hyvin negatiivinen. Kansalaisten on mahdoton tietää, mikä GM-ruuan suhteen on riski ja mikä palkinto, selvitti Glover.

Glover katsoi, että Eurooppa on loistava tuottamaan tieteellisiä innovaatioita, mutta kansalaisia ei ehdottomasti saa sulkea niiden ulkopuolelle.

— Sillä jos ihmiset eivät tunne itsenään osallisiksi, meillä ei ole mitään tarjottavaa sen paremmin omille kansalaisillemme kuin globaalistikaan, summasi Anne Glover.

Kansleri emeritus Kari Raivio jatkoi omassa osuudessaan pohdintaa aiheesta "Näyttöön perustuvaa politiikkaa vai politiikkaan perustuvia näyttöjä?". Poliittisiin päätöksiin vaikuttavat sekä arvot että faktat, ja arvot yleensä voittavat. Toisaalta, talouden realiteetit ajavat poliittisessa harkinnassa usein tieteellisen ajattelun ohi – tosiasia, jonka suomalainen yhteiskunta tällä hetkellä erittäin hyvin tiedostaa.

— Tieteen ja teknologian läpitunkemassa yhteiskunnassamme lääketieteessä alunperin käytetty käsite ’näyttöön perustuva’ on nykyisin levinnyt kaikille sektoreille.", totesi Raivio.

— Suomi osallistui neljän muun Euroopan maan kanssa Tulevaisuuden hallinnot -ohjelmaan ja yksi ohjelman valitsemista painopistealueista oli juuri näyttöön perustuva poliittinen päätöksenteko.

Miten tämä sitten toteutettaisiin Suomessa? Kari Raivio tekee parhaillaan selvitystä valtioneuvostolle siitä, kuinka tutkittua tietoa voitaisiin parhaiten hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

— Tieto kulkee yhteiskunnassa monen portaan kautta: yliopistotutkijoilta aluksi yritysten tieteellisille neuvonantajille ja politiikan lobbareille. Viimein tieto saavuttaa loppukäyttäjät eli avustavat virkamiehet ja heidän kauttaan lopulta poliittiset päättäjät. Siinä vaiheessa tieto täytyy jo tarjoilla helposti pureksittavassa kompaktissa muodossa.

— Anglosaksisissa maissa tutkittua tietoa on käytetty poliittisten päätösten tukena jo pitkään. Jos Suomeen perustetaan valtioneuvoston yhteyteen tieteellisen neuvonantajan virka, on tärkeää, että tällä korkean tason virkamiehellä on hyvät suhteet sekä tiedemaailmaan että valtakunnan politiikkaan. Neuvonantajan työn tulee olla itsenäistä ja läpinäkyvää, eikä hänen toimikautensa saa olla sidottu kulloisenkin hallituksen kauteen.

Raivio kertoi, että tieteellisen neuvonannon järjestämisessä on monia haasteita: Mitä tietoa poliittiset päättäjät oikeastaan haluavat? Miten virkamiehet suhtautuisivat tiedemiesten tuloon "omalle tontilleen"? Entä tieteellisten yhteisöjen osuus? Suomessa toimii Tiedeakatemiain neuvottelukunta, mutta viime vuosina sen aktiivisuus on ollut melko vähäistä. Raivio ehdotti, että tiedeakatemiat voisivat jatkossa osallistua tieteelliseen neuvonantoon toimittamalla pääministerin toimiston toivomia tieteellisiä raportteja sekä myös ennakoivia katsauksia kulloinkin pinnalla olevista aihepiireistä. Suurin osa työstä toimisi vertaisarvioidun vapaaehtoistyön pohjalta, ei palkattuna konsulttityönä.

— Tärkeintä tieteen yhteiskunnallisessa roolissa on, että tiedettä käytetään neuvontaan, ei politiikan tekoon, päätti Raivio.

teksti Katri Pajusola
kuva Saara Vuorjoki

• Painetussa lehdessä sivu 12