Talouskriisi tuntuu Portugalin yliopistoissa

Julkisten yliopistojen rahoitusta on leikattu ja yksityisten yliopistojen opiskelijoilla on vaikeuksia maksaa lukukausimaksuja. Helpotusta etsitään muun muassa ulkomaalaisia opiskelijoita houkuttelemalla.

Pahimmassa tapauksessa tohtorintutkintoon tai post doc -tutkimukseen apurahan saaneet joutuvat odottamaan puoli vuotta, että alkavat sitä saada. Suurimman osan työskentelyn alku ajoittuu tammikuuhun. Apurahan ehtojen vuoksi he eivät ole vuoden alusta asti voineet tehdä muita töitä.

Apurahoista on vastuussa FCT-säätiö, Fundação para a Ciência e a Tecnologia, joka on tärkein tiedettä rahoittava laitos Portugalissa. Tiede- ja opetusministeriön hallinnoiman säätiön toimintaa rahoittavat pääosin Portugalin valtio sekä Euroopan unioni. Viime aikoina se on ollut otsikoissa tutkimuslaitosten arviointiperusteisiin liittyvien kysymysten ja maksujen viiveiden vuoksi. Huomiota ovat saaneet myös säätiön edustalla pidetyt mielenilmaukset.

Myönnettyjen apurahojen määrä on viime vuosien ajan laskenut, vaikka aallonpohjalta onkin jo noustu. Esimerkiksi vuonna 2011 apurahoja tohtoriopiskelijoille jaettiin 1 548, tänä vuonna 1 003.

Muuttoliikkeitä

Rahoituksen puute ja huolestuttavat tulevaisuuden näkymät ovat ajaneet monet portugalilaiset tutkijat ja opiskelijat ulkomaille. Portugalista on ennenkin lähdetty maailmalle, mutta viime vuosien muuttoaalto on ollut aiempaa korkeammin koulutettu. Vuonna 2013 maasta lähti noin 128 000 henkeä, vuosina 2000—2010 700 000. Kohteita ovat esimerkiksi Iso-Britannia ja Ranska, mutta myös entiset siirtomaat kuten Brasilia, Angola ja Mosambik.

Liikettä tapahtuu kuitenkin myös toiseen suuntaan, muistuttaa Católica-yliopistossa Lissabonissa apulaisprofessorina työskentelevä Joni Kokkonen. Hän muutti Lissaboniin vuonna 2011.

— Hakuprosessiin kuuluva vierailu kampuksella oli ensimmäinen kerta, kun kävin Portugalissa, Kokkonen kertoo. Hänellä oli mahdollisuus työskennellä muuallakin, mutta Lissabon vei voiton. Kokkosen ala on rahoituksen tutkimus ja hän työskentelee Católican taloustieteen laitoksella.

Kokkosen mukaan ulkomaalaisten hakijoiden määrä on viime aikoina ollut nousussa. Católicaan haetaan ulkomailta tekemään niin koko tutkimusta kuin Erasmus-vaihtoonkin. Monet tutkinnot voi suorittaa kokonaan englanniksi. Católican lukukausimaksuja Kokkonen luonnehtii Euroopan mittakaavassa alhaisiksi. Maisterintutkinto maksaa noin 5 000 euroa.

Pieni Católica ei saa julkista rahoitusta, mutta se ei myöskään ole perinteinen yksityinen yliopisto: se syntyi Portugalin valtion ja katolisen kirkon sopimuksesta. Opiskelijoilta tai henkilökunnalta kuulumista katoliseen kirkkoon kuitenkaan vaadita, eikä yhteys kirkkoon taloustieteen laitoksen arjessa tunnu, Kokkonen huomauttaa. Opiskelijoita yliopistoon hyväksytään vuosittain korkeintaan 120.

Yliopisto-opetusta tarjoushintaan

Moniin muihin maihin verrattuna matalat lukukausimaksut ovat kuitenkin haaste talouskriisistä kärsivän maan opiskelijoille. Myös valtion rahoittamat julkiset yliopistot täydentävät varojaan perimällä lukukausimaksuja, joskin maksut ovat usein matalampia kuin yksityisissä yliopistoissa. Julkisiin yliopistoihin on usein vaikeampi päästä kuin yksityisiin.

Jo esimerkiksi tuhannen euron vuosimaksu julkisessa yliopistossa voi olla liian suuri ponnistus opiskelemaan lähtevän nuoren perheelle, kun minimipalkka on vajaat 600 euroa ja työttömyysluvut korkealla. Perustutkintoa suorittaville apurahoja on vähän, ja niidenkin maksuissa on raportoitu viiveitä.

Yksityiset yliopistot ovat ryhtyneet houkuttelemaan opiskelijoita muun muassa tarjoamalla alennuksia lukukausimaksuista. Niissä kuukausittaiset maksut voivat olla hyvinkin korkeita. Lusófona-yliopistossa ne vaihtelevat noin 300 eurosta lähes 700 euroon. Aiemmin yliopistolta kerrottiin, että opetushenkilökunnan palkkoja laskettiin kymmenellä prosentilla.

Yksityiset yliopistot ovat välillisesti kärsineet opiskelijoiden maksuvaikeuksista: monet opiskelijat maksavat lukukausimaksunsa viiveellä tai joutuvat jättämään opinnot kesken.

Kansainväliset opiskelijat tervetulleita

Julkiset yliopistot eivät saa havitella opiskelijoita alennuksin. Suunta on siis ollut toinen. Perinteikäs Coimbran yliopisto ilmoitti viime vuonna, että Euroopan ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden vuosimaksu nousee 7 000 euroon, kun normaali vuosimaksu on noin tuhat euroa. Myös Lissabonin yliopisto on päätynyt samaan summaan, joskin se voi vaihdella oppiaineittain.

Maksujen nosto tuli mahdolliseksi vuonna 2014 hyväksytyn lain mukaan. Sen puitteissa ulkomaalaisilta opiskelijoilta saa periä korkeampia maksuja kuin paikallisilta. Samalla ulkomaalaisten opiskelijoiden hakuprosessia helpotettiin.

Católikassakin panostetaan kansainvälisyyteen ja ulkomaalaisten opiskelijoiden houkutteluun. Ulkomaalaisten hakijoiden osuus ei ole siis sattumaa.

Eikä sekään, että José Manuel Durão Barroso, entinen Portugalin pääministeri ja Euroopan komission puheenjohtaja, nähdään tänä vuonna professorina Católicassa.

Suuri osa Católican opiskelijoista on ulkomailta, lähinnä Euroopasta.

— Maisteriopiskelijoista noin puolet ovat ulkomaalaisia ja suuri osa henkilökunnastakin tulee muualta, Joni Kokkonen kertoo.

Norjasta koettiin suorastaan ryntäys, ja muihinkin pohjoismaalaisiin kampuksella törmää. Kokkoselle sopeutuminen Portugaliin on ollut helppoa.

— Suomen ja Portugalin välillä yliopistolla työskentelyssä on yllättävän vähän eroja, ne ovat kansainvälisiä paikkoja, hän sanoo.

Kollegoita on esimerkiksi Kanadasta ja Italiasta. Vapaa-aikaakin ulkomaalaiset professorit viettävät yhdessä.

Yliopistojen julkista rahoitusta on leikattu

— Palkat ovat Euroopan mittakaavassa kilpailukykyiset, etenkin kun huomioi maan hintatason, Kokkonen kuvailee tilannetta Católica-yliopistossa. Hän kertoo, että muutenkin Católicalla talousahdinko tuntuu yllättävän vähän.

— Uutta opetus- ja tutkimushenkilökuntaa on rekrytoitu vuosittain. Professoreita on palkattu neljästä viiteen.

Siinä missä valtion rahoitus yliopistoille ei ole riippuvainen yliopistojen tuloksista, tutkimusta rahoittava FCT arvioi tutkimuskeskuksia.

— Pari vuotta sitten oli vaikeaa saada projektirahoitusta FCT:ltä. Nyt näyttää paremmalta, sillä viimeisimmän FCT:n arvioinnin jälkeen rahoitus on Católican kohdalla noussut, Kokkonen sanoo.

Yliopistojen julkinen rahoitus on laskenut jatkuvasti, kun talouskriisiä on pyritty ratkomaan leikkauksin. Vuodesta 2011 vuoteen 2013 rahoitus laski 16,4 prosenttia. Kyseessä on 106 miljoonaan euron leikkaus. Tilanne on haastava myös siksi, että samalla opetushenkilökunnan palkkoja ja eläkemaksuja on tarkastettu, joten kulut ovat kasvaneet.

FCT:n edustalla mielenosoitukset jatkuvat vuodesta toiseen. Viimeisin nähtiin helmikuussa. Myös tiede- ja opetusministeriön edustalla on nähty useita mielenilmauksia. Muutoksia tieteen rahoituspolitiikkaan on mahdollisesti luvassa, sillä FCT-säätiötä kolme vuotta johtanut Miguel Seabra ilmoitti huhtikuussa eroavansa henkilökohtaisiin syihin vedoten.

Palkkoja leikattu, kaikesta pulaa

• Julkisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajien ja professoreiden palkkoja leikattiin vuonna 2011 3,5—10 prosentilla, ja palkat ovat pysyneet siitä asti ennallaan.
• Vuonna 2014 hallitus päätti, että palkat palautetaan asteittain ennalleen.
• Julkisten yliopistojen rahoituksen leikkausten myötä opetushenkilöstöä on vähennetty, eikä esimerkiksi eläkkeelle jääneiden professoreiden tilalle ole voitu aina palkata uutta. Opetustöissä on nyt noin 1 000 henkeä vähemmän kuin muutama vuosi sitten.
• Leikkausten myötä yliopistojen toiminta on vaikeutunut. Opetusmateriaaleista on pulaa, samoin esimerkiksi laboratorioiden varustelu on heikentynyt. Tilojen ja työvälineiden ylläpitoon ei ole varaa.
• Yliopistot ovat joutuneet joissain tapauksissa sulkemaan ovensa kokonaan joulu- ja kesälomien ajaksi.
• Työpaikkojen vähyys rajoittaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetushenkilöstön mahdollisuuksia edetä urallaan.

Lähde: Puheenjohtaja António Vicente, korkeakoulujen opetushenkilöstön liitto SNESup (Sindicato Nacional de Ensino Superior). Liitto edustaa myös ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstöä.

Teksti ja kuvat Anna Pöysä

• Painetussa lehdessä sivu 30