 
|
|||||||||||||
|
Kirja-arviot
Enää ei riitä olla akateeminen. Pitää olla globaalisti akateeminen, ainakin jos haluaa menestyä. Ripeä julkaisutahti on globaalisti akateemisen tärkein tuntomerkki. Maailmalla on kuitenkin lehtiä ja kirjakustantamoja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, eivätkä niiden julkaisukäytännötkään vastaa täysin suomalaisia käytäntöjä. Niinpä University College Londonissa opettava ja tutkiva Titus Hjelm kertoo, miten välttää sudenkuopat ja saada artikkelit ja kirjat läpi ja menestyäkin. Hjelm on itse julkaissut globaalisti paljon ja tehnyt urallaan monia opettavaisia virheitä. Kirjan opettavampia puolia onkin, että Hjelm kertoo avoimesti omista virheistään ja onnistumisistaan ja on laittanut otteita omista tutkimuksistaan havainnollistamaan asioita. Kaiken perustaksi ja suorastaan seinälle kehystettäväksi Hjelm kohottaa säännön: "Tunne yleisösi". Väärälle yleisölle suuntaaminen on Hjelmin mukaan suurin syy siihen, miksi artikkeleita ja julkaisuehdotuksia hylätään. Ja globaalissa maailmassa yleisöjä ja julkaisufoorumeja riittää. Hjelm esitteleekin kirjan lopussa keskeisiä amerikkalaisia ja englantilaisia yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia kustantamoja ja niiden erikoisalueita. Kirjan varsinaisessa osiossa tarkastellaan huolellisesti tehdäkö artikkeli vai kirja, valitako yliopistopaino vai kaupallinen kustantaja. Sekä artikkeleille että kirjoille on omistettu omat lukunsa. Artikkelien genret sekä kirjat monografioista ja kurssikirjoista hakuteoksiin ja yleistajuiseen tiedekirjallisuuteen kartoitetaan tarkoin. Myös muodollisiin seikkoihin, kuten kustannussopimuksen laatimiseen, julkaisusta tiedottamiseen ja markkinointiin kiinnitetään huomiota. Vaikka tiedekustantajat sen enempää kuin kirjailijatkaan eivät tahkoa suuria summia, talous painaa paljon tiedekustantamonkin julkaisuvalinnoissa. Ja tietysti ilman markkinointitaitoja kirja hukkuu heti lähdössä tietotulvaan, vaikka olisi kuinka hyvä. Bestsellereitä voi kyllä kirjoittaa akateeminenkin, mutta esitystavan pitää pystyä vetoamaan ja koukuttamaan tiedettä tuntematon yleisö. Henkilökohtaiset kontaktit ovat akateemisten artikkelien ja kirjojen tekijöille mitä tärkeimmät. Oikean yleisön löytää ja oppii hahmottamaan tutustumalla kansainvälisissä konferensseissa kollegoihin ja myöskään myyntiä mikään ei edistä niin tehokkaasti kuin viidakkorumpu. Globaalisti akateeminen -kirjan heikkoja puolia on, että on vaikea hahmottaa, mikä kirjassa koskee nimenomaan globaalisesti akateemista ja mikä tavallista yliopistolaista. Ero kotimaisen ja kansainvälisen tiedejulkaisemisen välillä jää hämäräksi. Kirja ei eroakaan useissa kohdin perinteisistä akateemisista oppaista, esimerkiksi klassikoksi muodostuneesta Umberto Econ kirjasta Oppineisuuden osoittaminen. Globaalisti akateeminen -kirjassa todetaan esimerkiksi, että vaikka artikkeli ratkaisisi kaikki maailman energiaongelmat, sitä ei julkaistaisi keskiajan historiaan keskittyvässä lehdessä. Tämä tuskin kertoo mitään uutta globaaliin maailmaan tähyävälle maisterille tai tohtorille. Pekka Wahlstedt
Yritysten ja oppilaitosten yhteistoiminta herättää kiivaitakin tunteita puolesta ja vastaan ja sen sääntely on vaihdellut täyskiellosta tietyin edellytyksin sallivaan toimintaan. Aina tosin on löytynyt keinoja kiertää määräyksiä. Yhteistyötä koskevat nykykäytännöt ovat kohtuullisen sallivia. Oppilaitoksilla on teoreettinen tietämys ja yrityksillä puolestaan kyky soveltaa sitä käytäntöön. Yhteistyö toteuttaa samanaikaisesti sekä opetustehtävää että "kolmatta tehtävää", yhteiskunnallista vuorovaikuttamista. Lienee totta, että yritysten opetukseen tuomat käytännön tehtävät ovat sekä innostavampia kuin kuivat paperisulkeiset että eräillä sektoreilla välttämätön kosketus oikeisiin töihin. Kun opiskelijat tietävät, että joku saattaa aidosti hyötyä opiskelijoiden tuotoksista, saa työskentely uusia ulottuvuuksia. Kirja nojautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin perusopetuksesta oppilaitosten yhteistyökumppaneiden kanssa, joiksi luetaan myös julkiset organisaatiot, yhdistykset ja säätiöt. Käsittelyn ulkopuolelle on rajattu jatko-opinnot ja tutkimus, joissa toki esiintyy paljon samoja piirteitä. Aktiivisia yhteistyön saralla ovat tekniset ja kaupalliset oppilaitokset, joskin trendi lienee muuallakin kasvava. Useat kirjan esimerkit ovat Aalto-yliopistosta. Työelämä etsii opiskelijoita, jotka osaavat soveltaa oppimaansa käytäntöön. Yhteistyö tarjoaa yrityksille paitsi tuoreita ajatuksia myös rekrytointikanavan. Parhaat opiskelijat värvätään jo ennen valmistumista, kun muut vasta kartoittavat urasuunnitelmiaan. Yritykset evät myöskään mielellään kurssita kokematonta tulokasta, vaan edellyttävät häneltä kohtuullisia valmiuksia. Yhteistyö voi olla maksutonta tai maksullista. Korvaus tuo oppilaitoksille hyötyjä ja haasteita - toki rahan liikkuessa sopimustekniikka on hallittava. Eettiset ja juridiset näkökohdat sekä läpinäkyvyys ovat tärkeitä. Kipukohta on luottamuksellisuus. Opinnäytetöissä on huomioitava julkisuuslain vaatimat julkisuuskäytännöt. Yrityksissä liikkuu paljon tietoa, jota halutaan joskus liiankin herkästi salata. Tämä nostattaa niskavilloja oppilaitoksissa. Oikein toimien ongelmaan on löydettävissä hyväksyttävät keskitien toimintatavat. Opiskelijathan eivät ole työsuhteessa oppilaitoksiin ja heillä on omat oikeutensa. Selkeästi jäsennelty kirja opastaa hyviin käytänteisiin ja välttämään erilaisia sudenkuoppia sekä pyrkii estämään samojen virheiden toistuminen eri tahoilla, jopa samoissa yksiköissä. Se kannustaa yhteistyöhön ja tarjoaa esimerkkejä toteutetuista projekteista, myös pieleen menneistä. Teos on suositeltavaa lukemista, myös tiedon lisäämiseksi sellaisille, joita asia ei suoranaisesti kosketa. Kirjan liitteenä on esimerkkejä yhteistyösopimuksista sekä tietopaketti säännöksistä, tekijänoikeuksista ja muista yhteistyössä tarpeellisista seikoista. Yritysmaailman edustajille kerrotaan, mitä opetusyhteistyössä on otettava huomioon. Kirja on tilattavissa osoitteesta shop.aalto.fi. Veijo Kauppinen
|
||||||||||||
