Kirja-arviot

Yliopistojen viime vuosina kokemat muutokset ja kriisit vuoden 2010 uudesta yliopistolaista viime vuoden laajamittaisiin professorien ja muiden yliopistolaisten irtisanomisiin ovat poikineet runsaasti kirjoja, joissa pohditaan yliopiston asemaa nyky-yhteiskunnassa.

Tuorein on kansainvälisen uran tehneen Pekka Kaupin Kahlehdittu yliopisto, jonka nimikin jo vihjaa mitä mieltä kirjoittaja on yliopiston asemasta. Kauppi myös esittää yksinkertaisia mutta päättäjiltä piiloon jääneitä keinoja, joilla kohentaa alma materin asemaa.

Kirja sopii hyvin yliopiston ulkopuolisille päättäjille myös siksi, että Kauppi esittelee tiiviisti mutta selkeästi itse yliopistoa opiskelijoista ja professoreista laitosjohtajiin ja dekaaneihin. Hän myös valottaa tieteellistä työtä ja julkaisemista, kuten kandin, maisterin ja tohtorin opinnäytetöitä ja väitöskirjoja. Näin Kauppi tuo esiin tieteellisen työn vaativuuden ja ne toimintaedellytykset, joissa tieteen tekeminen kukoistaa ja tuottaa hedelmää.

Punainen lanka tai kahle, joka kulkee kirjan läpi, on yliopistojen byrokratisoituminen, mistä ei hyödy kukaan eikä mikään taho. Byrokratisoituminen alkoi jo 60-luvulla, jolloin valtaan mieltynyt ja akateemista vapautta karsastanut Urho Kekkonen vaikutti Suomen Akatemiaa koskevan lain kumoamiseen.

Päättäjät alkoivat ajaa ylhäältä johdettua tiedettä, minkä vaikutukset ulottuvat meidän päiviimme asti. Yksi byrokraattinen seuraus on, että tutkijoiden pitää laatia monimutkaiset ja aikaa vievät tutkimussuunnitelmat ennen kuin voivat alkaa tehdä työtään.

Etenkin Suomen Akatemian menettelytavat hidastavat tutkimusta. Suomen Akatemia käsittelee vuosittain tuhansia tutkimushakemuksia. Pelkästään käytännön syistä tutkimushankkeet on tehtävä melko suuriksi, mikä paisuttaa byrokratiaa. Lisäksi vain pieni osa hakijoista saa vaivastaan mitään palkintoa ja usein onnistuneidenkin tutkimustulokset ovat ehtineet vanheta pitkän odottamisen takia.

Yksinkertaisempi ja kaikkia hyödyttävämpi vaihtoehto olisi arvioida ja mitata tiedettä tulosten mukaan. Tulisi yleensäkin luottaa tutkijoihin jo sen vuoksi, että tieteen sisäinen vertaisarviointi muodostaa tiukan seulan jyvien erottamiseksi akanoista.

Ja muutenkaan uutta tietoa ei voi ennalta suunnitella ja paketoida: Kopernikuksen, Darwinin ja Einsteinin mullistavat keksinnöt ovat enemmän ennakoimattoman luovuuden kuin byrokraattisen suunnittelun hedelmiä.

Tärkeä kirjan teema on myös se, että tutkimus on nykyään erotettu opetuksesta. Kauppi viittaa 1800-luvun Saksan humboldilaisen byrokratiaa minimoineen yliopiston toimintatapaan. Humboldilaisessa yliopistossa professorit ja opiskelijat olivat tekemisissä toistensa kanssa ja professorit pystyivät tunnistamaan lahjakkuuksia ja ohjaamaan näitä kykyjensä mukaisille tutkimusurille. Vapaus synnyttää vapautta ja avoimet keskustelut ja debatit pitävät tieteen käymistilassa ja liikkeessä.

Kirjan lopputiivistelmä on osoitettu suoraan pääministeri Juha Sipilälle. Suomessa on paljon hyvää: ajatuksen ja myös niiden ilmaisun vapaus. Tiedettä ja opetusta rahoittamaan pystyvä hyvinvointiyhteiskunta.

Mutta ylioppilaat joutuvat pitämään välivuoden yliopistoihin sisäänpääsyssä ja tutkijoiden tutkimusideat välivuoden hankesuunnitelman käsittelyä odottamassa. Liikaa aikaa menee tutkimuksen suunnitteluun, liian vähän sen tekemiseen. Liikaa voimia menee kokouksiin ja liian vähän opetukseen.

Pekka Wahlstedt

---