Nuoret tohtorit maailmalle säätiöiden rahoituksella

Suomessa säätiöt rahoittavat tiedettä yhä suuremmilla summilla samaan aikaan, kun julkista rahoitusta on leikattu. Säätiöiden post doc -poolin kautta tutkija Emmi Helle sai kahden vuoden apurahan työskentelyyn Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sen ansiosta kertyi löydöksiä uuden tieteellisen tutkimuksen pohjaksi sekä arvokkaita kansainvälisiä kontakteja.

Säätiöiden post doc -poolin ideana on tarjota hiljattain väitelleille tohtoreille yhdestä lähteestä kokonaisrahoitus tutkimustyön tekemiseksi ulkomailla. Apurahansaajat suuntaavat tyypillisesti tutkimusympäristöön, jossa he voivat viedä Suomessa aloittamaansa tutkimusta eteenpäin ja omaksua paljon uutta.

Turun yliopistossa tohtoriksi väitellyt, lääketieteen tutkija Emmi Helle sai vuonna 2014 kahden vuoden rahoituksen tutkimuksen tekoon Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.

—Post doc -poolista saamani rahoitus oli kaiken perusta. En oikein keksi, mistä muualta rahoitus olisi järjestynyt uran siinä vaiheessa. Vaikka kyseessä oli merkittävä summa, se ei riittänyt kattamaan kustannuksia viisihenkisen perheen lähtöön ulkomaille, joten hain muitakin apurahoja sekä Suomesta että Yhdysvalloista. Lyhyellä ajanjaksolla sitä järjestyikin. Mukana oli hyvää tuuria siinä, että kaikki palaset loksahtivat paikalleen, Helle toteaa.

Seurasi paljon järjestelyä tutkimuksen organisoimiseksi. Helle oli juuri vaihtanut tutkimusalaa: hän oli tehnyt väitöstutkimuksen pikkukeskosten hoidosta, mutta alkoi kiinnostua yhä enemmän geenitutkimuksesta ja ryhtyi tutkimaan synnynnäisten sydänvikojen genetiikkaa.

Arkielämän hoitaminen vaati sekin runsaasti järjestelyjä.

—Matkustin Yhdysvaltoihin aluksi yksin tekemään käytännön järjestelyjä. Parin viikon kuluttua lapset ja au pair tulivat Suomesta. Vuorotteluvapaan aloitettuaan aviomieheni tuli perässä. Lapsemme olivat pieniä, joten että he eivät heti menneet paikalliseen esikouluun, mikä helpotti arkea.

—Aikaa ei ollut haaskattavaksi. Ennen lähtöä olin laatinut tutkimussuunnitelman ja hain Suomesta tarvittavat eettiset luvat tutkimuksen tekoon. Keräsin tutkimusmateriaalin ja hoidin käytännön asioita. Heti Stanfordiin päästyäni aloin opetella geneettisten analyysien tekoa ja soluviljelyn perusteita, Helle kertoo.

Ainutlaatuinen aineisto geenitutkimukseen

Helle etsii geeneistä ja ympäristötekijöistä rakenteellisten synnynnäisten sydänvikojen taustasyitä. Sydämen kehittyminen on monimutkainen prosessi, joten vikojakin on erilaisia. Tutkimus pyrkii selvittämään vikojen kehittymisen molekyylitason mekanismeja.

—Löysin Stanfordissa ollessani geenivariantteja, joiden uskomme altistavan synnynnäisille sydänvioille. Nyt tutkimme Suomessa näiden varianttien merkitystä potilaista tehdyillä kantasoluilla. Lasten rakenteellisten sydänvikojen leikkaushoito on Suomessa keskitetty Hyksiin, joten käytössä on kansainvälisesti ainutlaatuinen valtakunnallinen aineisto. Suomi on geneettisesti kiinnostava alue. Lisäksi meillä on kattavat terveydenhuollon rekisterit, ja Suomi tunnetaan niistä sekä korkealaatuisesta tutkimuksesta myös Yhdysvalloissa.

—Käytin tutkimuksessani materiaalia, jonka olin koonnut jo ennen Stanfordiin lähtöä. Lisäksi osallistuin paikallisiin tutkimusprojekteihin. Suomalaisesta tutkimuskohortista tekemistäni löydöksistä syntyi aivan oma projekti Suomeen palattuani.

Kahden vuoden työskentely Stanfordissa oli todella antoisaa. Tieteellinen anti oli merkittävä.

—Oli mahtavaa päästä näkemään miten huippuyliopiston rattaat pyörivät. Erona Suomeen oli muun muassa se, että lääkärien on usein mahdollista jakaa työ niin, että puolet ajasta käytetään kliiniseen työhön ja puolet tutkimukseen. Suomessa ei tällaisia virkoja ole kovinkaan paljon.

Mentorointia apurahahakemusten laatimiseen

Huippuyliopistossa Helle kiinnitti huomiota siihen, että perusopetuksen lisäksi tutkijoiden esiintymisen harjaannuttamiseen panostetaan, ja sitä varten oli erillisiä kursseja. Lisäksi tarjolla oli mentorointia apurahahakemusten laatimiseen. Yhdysvaltalaiset ovat tunnetusti hyviä esiintyjiä, mutta he myös harjoittelevat todella paljon ennen kuin lähtevät yleisön eteen.

—Olen itsekin oppinut parempaan ilmaisuun ja panostan esiintymisen valmistautumiseen eri tavoin kuin aiemmin. Olen myös saanut itsevarmuutta ja aiempi jännittäminen on sen myötä vähentynyt. Eräässä seminaarissa rahoituksen hakua opetti Nobel- palkittu Stanfordin professori, se oli todella vaikuttavaa.

Helle oppi maailmalla ollessaan arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa ja sitä, että kaikilla on pääsy sen piiriin. Myös yliopistosysteemissä on hienoa, että koulutus on kaikkien saatavilla, Yhdysvalloissa akateeminen koulutus vaatii mittavia taloudellisia panostuksia. Tutkijassa Suomen tutkimusrahoituksen niukkuus herättää huolta.

—Meillä tehdään korkeatasoista tutkimusta ja käytössä ovat samat menetelmät kuin suuressakin maailmassa, mutta käytettävissä olevan rahan määrä asettaa rajoituksia. On tehotonta, että joka vuosi pitää tehdä uusia rahoitushakuja. Yhdysvalloissa oli pidempiä ja määrällisesti merkittävästi suurempia rahoituskausia kuin Suomessa. Esimerkiksi kantasolututkimus vaatii paljon resursseja, sillä soluviljelymateriaalit ja geneettiset analyysit ovat työläitä ja kalliita.

—On tärkeää verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa. Pystymme tekemään paljon yhteistyötä, sillä ulkomaalaisia kollegoita kiinnostavat suomalaiset rekisterit ja biopankit, ja vastavuoroisesti Yhdysvalloista voisi saada rahoitusta aineistoon pohjautuvaa tutkimusta varten.

Tällä hetkellä Helle erikoistuu lastenlääkäriksi ja tekee tutkimuksen ohella puolet ajasta kliinistä työtä. Hän kannustaa muitakin tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan ja hakemaan tutkimusrahaa muualla työskentelyyn. Ei kannata etukäteen pelästyä sen edellyttämää työmäärää, vaan tehdä yksi asia kerrallaan. Huolellinen suunnittelu auttaa rahoituksen järjestymisessä.

—Post doc -poolin rahoitushakemus kannattaa tehdä riittävän yksityiskohtaisesti niin, että lukija ymmärtää, mitä ollaan tekemässä. Hyvin konkreettisella suunnitelmalla pärjää oman kokemukseni perusteella parhaiten. Tutkimussuunnitelman tulee olla rajattu ja toteuttamisaikataulu realistinen.

—Palasin Suomeen innostuneella mielellä. Sain Stanfordista hyvät eväät uudelle tutkimusprojektille ja olen löytänyt Helsingin yliopistosta Riikka Kivelän tutkimusryhmän, jossa jatkan projektia. Yksin se ei olisi mahdollista. Olemme saamassa lähiaikoina mielenkiintoisia tuloksia julkaistavaksi, Helle lupaa.

---