Huhtikuinen Kevätseminaari kokosi Pörssitalon saliin noin 150 osallistujaa.

Yliopistoista Suomen parhaita työpaikkoja

Kevätseminaarissa etsittiin parhaan yliopistotyöpaikan menestystekijöitä sekä yritettiin ottaa selvää puolueiden korkeakoulu- ja tiedepoliittisista näkemyseroista.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton perinteinen kevätseminaari oli tänä vuonna otsikoitu Yliopistoista Suomen parhaita työpaikkoja. Tämä varsin haasteellinen tavoite sisältyy opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistelevaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon vuodelle 2030. Sen tiekarttaa valmistellaan paraikaa työryhmissä./p>

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen totesi avauksessa, että rahoitusleikkaukset ovat pureutuneet yliopiston ytimeen ja näkyvät jokaisen yliopistolaisen työssä. Professoriliiton puheenjohtaja Jouni Kivistö-Rahnasto kertoi, että eduskunnan sivistysvaliokuntakin on joutunut huomauttamaan hyvän henkilöstöpolitiikan merkityksen muistamisesta korkeakouluvision jatkotyössä.

Suomalainen järjestelmä maailman tulosorientutunein

Hannu Vartiainen

Parhaan yliopistotyöpaikan menestystekijöitä käsiteltiin eri puheenvuoroissa. Aluksi professori Hannu Vartiainen katsoi teemaa rahoituksen, kannustimien ja rakennekehityksen näkökulmasta. Helsingin yliopiston taloustieteen professori Hannu Vartiainen ja tutkija Allan Seuri tekivät tuoreimpaan talouspolitiikan arviointineuvoston raporttiin kiinnostavan taustamuistion yliopistorahoituksesta

Vartiainen esitteli havainnollisten kuvioiden avulla kannustimien vaikuttavuutta ja yliopistojen rahoitusmallin tulosindikaattorien kehitystä.

— Sitä tuotetaan, mitä tilataan. Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ei tue rakennekehitystä. Yliopistojen profilaatio ei ole lisääntynyt vuosien 2012 ja 2016 välillä. Tieteenalayksiköiden mediaanikoko on jopa pienentynyt.

Vartiainen todisti, että systemaattiset tieteenalaerot kannustavat samoihin rakenteellisiin valintoihin. Ne eivät tue työnjakoa vaan yksipuolistavat järjestelmää. Tieteenaloittaiset erot ovat suurempia kuin yliopistojen väliset.

Jussi Kivistö

Professori Jussi Kivistö piti pikakatsauksen rahoituksen kansainvälisiin trendeihin. Kansainvälisesti verraten julkisen rahoituksen BKT-osuus on korkea, mutta yksityisen on lähes olematon. Kokonaisrahoitus BKT-osuutena on ”ihan ok” -tasolla, mutta kaukana kansainvälisestä kärjestä. Opiskelijamäärään suhteutettuna rahoitus on niin ikään ”ihan ok”, mutta selvästi perässä esimerkiksi Ruotsia ja Norjaa. Talouden kasvu ei näy investoinneissa korkeakoulutukseen kuten muissa Pohjoismaissa.

Kivistö totesi lisäksi, että suomalainen yliopistojen (ja myös ammattikorkeakoulujen) rahoitusmalli on maailman tulosorientoitunein. Indikaattoreihin sitomattoman rahoituksen alhainen osuus on etenkin tutkimuksen osalta koettu ongelmalliseksi jopa OECD:n toimesta.

— Julkinen monopoli rahoituksessa yhdistettynä vahvaan tulosohjaukseen merkitsee alhaista autonomiaa. Enemmän kuin muualla Euroopassa, suomalaisten yliopistojen toiminnan perusedellytykset riippuvat niiden vastauksista korkeakoulupoliittisiin kannustimiin, Kivistö painotti.

Sotaa apatiaa vastaan!

Johanna Mappes

Seuraavaksi pohdittiin hyvän yliopistotyöpaikan menestystekijöitä tutkimuksen ja yliopistojen koulutustehtävän näkökulmista. Tutkimuksen vinkkelistä asiaa katsoi professori Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta.

Hän oli kysellyt kansainväliseltä tutkimusryhmältään tieteenteon vahvuuksista ja heikkouksista. Ykkösvahvuutena vastaajat pitivät tasa-arvoista työyhteisöä — Suomessa opiskelijat ja dekaanit istuvat samoissa kahvipöydissä. Monet pitivät työilmapiiriä motivoivana. Tutkimustyö on myös suhteellisen vapaata. Lisäksi kansainväliset tutkijat pitivät suomalaista systeemiä ällistyttävän kustannustehokkaana. Kehuja sai myös yliopiston integroituminen ympäröivään yhteiskuntaan sekä kohtuullinen byrokratia.

— Heikkouksien listalla ylivoimainen ykkönen oli puuttuvat uramahdollisuudet. Tämän oli kärkipaikalla jokaisella vastaajalla, Mappes kertoi. Tästä syystä kansainväliset tutkijat pitävät Suomea vain välietappina tutkijanurallaan.

Huonona pidettiin myös sitä, että tutkimus on 100-prosenttisesti ulkopuolisen rahoituksen varassa. Monet katsoivat, että hallinto on tehotonta, ja professorit joutuvat tekemään sihteerin töitä. Lisäksi toivottiin lisää tieteestä tiedottamista. Kansainväliset tutkijat pitivät tieteen medianäkyvyyttä turhan heikkona.

Uhkina monet näkivät lisääntyvän apatian ja aivovuodon. Jos tutkijasukupolvi menetetään, korjausliike kestää vuosikymmeniä. Mappesin kyselyyn vastanneet kansainväliset tutkijat pitivät uhkana myös sitä, että rahoitus siirtyy yhä enemmän ylhäältä ohjattuun strategiseen tutkimukseen. Lisäksi nähtiin, että yliopiston liian pitkälle viety erikoistuminen ei ole hyväksi.

— Nyt tarvitaan kipeästi sotaa apatiaa vastaan, julisti Mappes puheenvuoronsa lopuksi.

Jussi Välimaa

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jussi Välimaa katsoi teemaa koulutustehtävän kantilta. Hän muistutti, että Suomessa on vaan hyviä yliopistoja.

— Opetus ei ole sinänsä tärkeää, mutta oppiminen on. Millaisia ovat olleet hetket, kun itse olette oppineet? Voimme muistaa oivallusten hetket vielä vuosien päästä.

Hyvään yliopistoon koulutuksen näkökulmasta voidaan Välimaan mukaan päästä luomalla sellaisia akateemisia urapolkuja, jotka tukevat opetusta ja palkitsevat siitä. Hän näki, että tällä on vaikuttavuutta myös oppimisen laatuun.

Välimaa kysyi seminaariyleisöltä, kuinka moni on pystynyt opettamaan vain siitä alasta, jota on itse tutkinut. Aika vähän nousi käsiä pystyyn.

Läpinäkyvyyttä urajohtamiseen

Tero Karjalainen

Hyvän yliopistotyöpaikan edellytyksiä ovat myös johtaminen ja mahdollisuudet uralla etenemiseen. Näistä puhuivat tutkimuspäällikkö Tero Karjalainen Itä-Suomen yliopistosta ja yliopistonlehtori Elias Pekkola Tampereen yliopistosta.

Karjalaisen mielestä ihmiset ovat liiaksi unohtuneet johtamisesta puhuttaessa.

— Mutta voiko prosesseja johtaa, jos ei johda ihmisiä? Olen kuullut monilta, että eihän niitä professoreita voi johtaa. Mutta entä jos enemminkin puhuttaisiin mahdollistamisesta?

Positiivinen ilmapiiri merkitsee paljon. Tarvitaan aikaa kohtaamisiin. Kiittäminen tuntuu hyvältä.

— Kun on oikein innostunut, aika lentää siivillä eikä tule kuormittavuuden tunnetta. Sisäinen motivaation palo vie eteenpäin, Karjalainen kuvasi.

Elias Pekkola puhui hyvästä johtamisesta uralla etenemisen näkökulmasta. Hyvä urajohtaminen on ennustettavuuden luontia, hyvän työn tunnistamista ja näkyväksi tekemistä. Se on myös oman osaamisen tunnistamisen tukemista, oikeudenmukaisuuden tunteen tukemista, läpinäkyvyyden lisäämistä sekä kommunikointia.

— Urajohtamista tarvitaan, jotta yliopisto voi houkutella talentteja, Pekkola tähdensi.

Pekkola kertasi esityksensä lopuksi neliportaisen uramallin arvioinnin suosituksia. Niissä todetaan: ”Yliopistoissa olisi kyettävä kytkemään yhteen paremmin palkkausjärjestelmän kannustavuus ja rekrytointi urajärjestelmiin siten, että malli on yksilöiden näkökulmasta ennakoitava ja läpinäkyvä.” Tällainen ennakoiva ja läpinäkymä uramalli edellyttää muun muassa, että ”yliopistot avoimesti määrittävät omista lähtökohdistaan tehtävien (vakanssi), nimikkeiden (tehtävänimike), pätevöitymisen (ansiot, arvonimet), palkkauksen ja suoriutumisen (tuloksellisuus) väliset suhteet ja niiden kytkeytymisen uralla etenemiseen”.

Yliopistot eivät tee mitään – ihmiset tekevät

Tom Riski

Hyvinvoivasta yliopistoyhteisöstä puhuivat hyvinvointipalveluiden johtaja Tom Riski Turun yliopistosta sekä provosti Kristiina Mäkelä Aalto-yliopistosta.

— Hyvinvointia kannattaa johtaa – työn pahoinvointi tuottaa rahan menoa, Riski kiteytti.

Hän luetteli hyvän työpaikan tunnusmerkkejä: mielenkiintoiset ja motivoivat työtehtävät, esimiestyö, tiimityö ja yhteiset pelisäännöt toimivat, luottamus toimii, työ on aidosti kansainvälistä, mahdollisuus kehittää osaamistaan ja edetä uralla, työnantaja on joustava ja turha hierarkia loistaa poissaolollaan, kokemus tulla kuulluksi ja vaikuttaa omaan työhönsä.

Riski ennakoi, että yliopistoilla on mahdollisuus nousta Suomen parhaiksi työpaikoiksi vuoteen 2030 mennessä. Turun yliopistossa hyvinvointi on nostettu yhdeksi strategian pääteemaksi. Hyvinvointipalvelut- yksikkö aloitti toimintansa vuoden 2017 alusta. Turussa on kiinnitetty huomiota ennalta ehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukemiseen.

Kristiina Mäkelä

Kristiina Mäkelä muistutti esityksensä aluksi, että yliopistot eivät tee mitään – ihmiset tekevät. Ilmapiirin ja luottamuksen merkityksestä ei voi puhua tarpeeksi. Lähiesimiestyö on tärkeässä roolissa.

— Helposti sanotaan, että johtakaa paremmin. Mutta entä kun olemme itse johtamassa? Mäkelä kysyi ja pyysi, että kaikki tutkimusryhmää vetävät nostavat kätensä ylös. Yllättävän paljon lähijohtajina toimivia tuntui salissa olevan.

Mäkelä korosti palvelevaa johtamista. Esimieskoulutuksella on myös tärkeä merkitys.

— Putting the people before yourself. Toisen hyvä on minunkin hyvä. Kun alaiset luottavat siihen, että esimies ajattelee heidän parastaan, he ovat motivoituvat ja suoriutuvat paremmin työstään.

---

Kansanedustajat Sari Multala (oik.), Outi Alanko-Kahiluoto, Pilvi Torsti ja Pekka Puska osallistuivat Kevätseminaarin loppupuolen paneeliin yhdessä liittojen puheenjohtajien Petri Koikkalaisen ja Jouni Kivistö-Rahnaston kanssa.

Yliopistojen tehtävät paremmin esille

Seminaarin loppupuolella paneuduttiin puolueiden korkeakoulu- ja tutkimuspoliittisiin näkemyksiin. Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat teettäneet niistä kyselyn, jonka tuloksia esitteli Aula Researchin toimitusjohtaja Juha Vekkilä.

Kommentteja kuultiin neljän suurimman puolueen kansanedustajilta: Sari Multala (kokoomus), Pekka Puska (keskusta), Pilvi Torsti (sdp) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihreät). Paneelin asetelmassa näkyi hallituspuolueiden ja opposition erot eikä keskustelussa voitu sivuuttaa 2015 vaaleja.

— Kaikki olivat silloin sitä mieltä, että koulutus on tärkeää, joten yllätyksenä tuli tällaisten leikkausten tekeminen, Pilvi Torsti muisteli. Hän vetää nyt SDP:n tiede-, tutkimus- ja innovaatioryhmää.

— Me emme lähde sellaiseen hallitukseen, joka leikkaa koulutuksesta. Leikkaukset tulee kohdistaa mm. tuottamattomiin yritystukiin, totesi Alanko-Kahiluoto.

— Yritän pidättäytyä menemästä liian pitkälle menneisyyteen. Olen surullinen, että olemme joutuneet leikkaamaan koulutuksesta, lisäsi Sari Multala. Myös hän toivoi puuttumista yritystukiin. Multala vetää puolueensa sivistyspuolen ohjelmavalmistelua.

— Talous on tulossa kuriin, joten jatkossa on mahdollista satsata enemmän tutkimukseen ja yliopistoihin, lupaili Pekka Puska.

Paneelissa mukana olleet liittojen puheenjohtajat Jouni Kivistö-Rahnasto ja Petri Koikkalainen kertoivat olleensa pettyneitä kevään kehysriihen tuloksiin ja siihen, ettei yliopistoindeksin jäädytystä lopetettu.

Torsti muistutti, että yliopistoindeksin palautus oli mukana demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton vaihtoehtobudjeteissa. Multala ja Puska toivoivat, että indeksi voidaan vielä palauttaa.

Monet panelistit puhuivat koulutuskaaresta ja ennakoivat, että se nousee esille seuraavissa eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeisessä hallitusohjelmassa. Tärkeänä pidettiin myös tutkimus- ja innovaationeuvoston tavoitteisiin sisältyvää tutkimus- ja kehitysrahoituksen nostoa neljään prosenttiin BKT:sta. Puska katsoi, että tämä edellyttää yksityisen rahoitusosuuden kasvattamista.

Outi Alanko-Kahiluoto toivoi, että liitot voisivat nostaa esille keskustelua yliopistojen tehtävistä. Yliopistoilta ei tule vaatia sitä, mikä ei ole niiden tehtävä. Hän on huomannut, että tietämys yliopistojen tehtävistä on vähentynyt kansanedustajien piirissä.

---