Pääkirjoitus

Kohti hyvinvointia ja kansainvälisyyttä?

Hyvinvointi ei ole vain pahoinvoinnin vastakohta, se on laajempi ja monisyisempi kokonaisuus, jopa yksilöittäinkin varioiva. Visio 2030 linjaa, että korkeakouluista tulee hyvinvoivia yhteisöjä, mutta vitsit saattavat olla vähissä, kun tulosohjaus painaa päälle. Mutta ilman yleviä päämääriä olisimme hukassa.

Vaikkei maailma parane Beatlesiä laulamalla, niin arvojen kirkastaminen ja sanoman toistaminen ovat tehokkaita keinoja vaikuttaa ilmapiirin kautta myös päätöksentekoon. Omassa tutkimusryhmässäni olemme havainneet, että lopulta toisto saattaa olla avain muovautumiseen, uuden oppimiseen. Siksi on tärkeää, että toitotamme Vision hengessä tätä teesiä – joku saattaa muuttua.

Olisivatko norsupalloturnaukset, teatteriretket tai vaikkapa runsas palkankorotus onnen takeet? Yhdessä tekemisellä on varmastikin roolinsa, yhteisöllisyyttä on vaikea rakentaa ilman kontaktia toisiin, mutta aina ei tarvita spektaakkeleita, vaan ennemminkin aikaa: aikaa keskustelulle, yhdessä pähkäilemiselle ja luomiselle. Palkankorotuskaan ei olisi epämieluisa ajatus, mutta ympärillämme pyörivät fraasit eivät nosta toiveita kovin korkealle — lisäksi rahalla ei saa ostettua aikaa.

Osa ratkaisuista onkin halpoja, kuten hyvä johtaminen. Johtaminen vaatii toki resurssin, joiksi ihmisiä on nykyisin tapana kutsua, mutta hyvä johtaminen ei maksa enempää kuin huono johtaminen.

Yhteiset pelisäännöt, selkeys ja avoimuus — niistä voisi löytyä avaimet. Kun päämäärä on selvä ja yhdessä mietitty, oma rooli harkittu ja mittasuhteet kunnossa, on mahdollista keskittyä juuri niihin tehtäviin, jotka kullekin kuuluvat. Sälää toki tulee ovista ja ikkunoista, mutta niiden karsimisen ja toisaalta olemassaolon aito tunnustaminen olisi aloitettava heti.

Ilman avointa arviointia on mahdotonta nähdä, miksi kuorma on kasvanut niin suureksi, että hyvinvointi kärsii. Visio 2030 –kirjauksissa on myös työaikakartoituksen laatiminen, mikä onkin oleellinen työkalu, kun halutaan todentaa sitä, mistä olemme kauan puhuneet: ajan valuminen tehtäviin, joita ei ole missään määritelty, raportoinnin massiivisuus, hakemusten laatimisen räjähdysmäisesti kasvanut painoarvo - ja kaikki tutkimukseen perustuvan korkeimman opetuksen laarista.

Visio-työn kylkiäiset, korkeakoulujen uudet rahoitusmallit, listaavat odotukset: tavoiteajassa valmistuneet ja tietyt julkaisukanavat. Mielekkyys on asia erikseen, mutta näitä sitten tuotamme.

Mutta se, mikä puuttuu, on joskus yhtä merkittävää kuin se, mitä on. Mihin katosi kansainvälistyminen, asia joka on koko Suomen kannalta oleellisen tärkeää? Yliopistoissa kansainvälistyminen on varmasti jo niin syvään juurtunutta arkipäivää, että sen luulisi olevan suojassa. Mutta jos rahoitus ei kohene jollakin toiminnalla, se toiminta voidaan kokea toissijaiseksi. Lisäksi kyse on enemmän myös viestistä: mitä meiltä odotetaan?

Tiedeyhteisö on globaali, monet laajat kysymykset yhdistävät tutkijoita eri maista, vastaukset löytyvät yhteistyöllä. Lähetän terveiseni Kaliforniasta, UC Davisistä ja UC San Diegosta. Olen täällä tekemässä tutkimusyhteistyötä, oppimassa kollegoilta ja kumppaneilta. Rahoitusmallista riippumatta tähän on löydyttävä aikaa: uusiin näkökulmiin ja tieteentekemisen rajattomuuteen.

Toivotan kaikille hyviä kesäsäitä ja ansaittua lepotaukoa!

---