Pääkirjoitus

Perusasiat pysyvät

”Musta joutsen” on poikkeuksellinen ja vaikutuksiltaan erityisen suuri tapahtuma, joka on yllättävä, ulkopuolella kaikesta ihmisen aiemmin kokemasta, ja joka jälkikäteen tuntuu ilmeiseltä ja mahdolliselta. Käsitteen teki alun perin tunnetuksi libanonilaissyntyinen talousajattelija Nassim Taleb kirjallaan The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable.

Covid-19-pandemiaa on sanottu mustaksi joutseneksi. Taleb ei kuitenkaan hyväksy tulkintaa ja toteaa pandemian olleen tavallinen ”valkoinen joutsen”, tunnettu ilmiö, joka tapahtui vääjäämättä ja suurella todennäköisyydellä.

Toisaalta sen piirteet muistuttavat paljon norjalaisprofessori Terje Avenin kuvaamia erityyppisiä mustia joutsenia. Niistä ensimmäinen on aikaisemmasta täysin tuntematon ilmiö, jota kukaan ei voinut ennakoida. Toinen on joillekin tuttu ilmiö, mutta asianosaisille tuntematon. Kolmas kuvaa entuudestaan tunnettua ilmiötä, jonka esiintymisen todennäköisyys on kuviteltu olemattomaksi ja joka kuitenkin yllättäen tapahtuu.

Mustat joutsenet muuttavat ajattelutapojamme radikaalisti, mutta niiden laulussa kuuluu tieteen perusteiden pysyvyys. Ensimmäinen joutsen kertoo monipuolisen perustutkimuksen tarpeesta. Tuntematonta kannattaa tarkastella laajasti, rajoittumatta helposti hyödynnettäviin aiheisiin. Muuten makaamme kaivon pohjalla pientä taivaanpalaa tuijottaen, näkemättä vaihtoehtoja, ja tulemme uhkien yllättämäksi.

Toinen kehuu monitieteisyyden hyötyjä, avoimuuden voimaa ja julkisen keskustelun tärkeyttä. Kaikki voittavat, kun professorit sekä muut opettajat ja tutkijat keskustelevat uusista tutkimustuloksista julkisuudessa ja opettaessaan. Tiede on luja perusta käytännön toimien suunnittelussa, ja vaikka lehdistä seuraamme sairastuneiden määrää, joku läheistään surren, tiedosta kehittyvä käytännön osaaminen pelastaa monia. Eikä keskustelun tarvitse olla pelkkää välineiden tarjoamista ja päätöksenteon tukemista. Kulttuuri ja taide kuuluvat vaikeisiinkin päiviin.

Kolmas joutsen varoittaa ylimielisyydestä. Uuden tiedon karttuessa tieteen itsekorjaavuus tunnustaa vääräksi sen, mitä eilen pidettiin totuutena. Haitaksemme vääräkin tieto vaikuttaa aikaisempien päätösten kautta, eikä uusi tieto muuta virheellisiä tekoja oikeiksi. Tutkijan vastuu ulottuu kauas, mikä korostaa hyvän tieteellisen käytännön merkitystä.

Toisaalta kiihkeät mielipiteet eivät itsekorjaavuudesta välitä, ja niissä kehissä akateeminen uskottavuus tyrmätään jo ennen ottelun alkua. Epäuskottavuuden ongelman kohtaamme toki yhdessä muiden instituutioiden kanssa. Eihän kansainvälisten talousvaikuttajien World Economic Forumkaan nähnyt tulevan pandemian vakavuutta ja todennäköisyyttä riskiraporteissaan yli vuosikymmeneen. Kuinka helppoa olisi antaa vahingonilon loistaa.

Lopuksi rakentavasti rahasta. Lähipäivinä maan hallitus käsittelee budjetin. Myönteistä on, että valtiovarainministeriön esityksessä ei Suomen Akatemian rahoitusta ole leikattu. Rahoitus mahdollistaa myös covid-19-aiheiden tutkimukset ilman, että ne välittömästi söisivät muun tutkimuksen eväitä. Esitys yritysten ylimääräisestä verovähennyksestä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa yhteistyössä tehtävien tutkimus- ja innovaatiohankkeiden menoista on hyvä. Yrityksille avautuisi mahdollisuus aktivoida tutkimusyhteistyötään ja osoittaa vähennyksen mahdollisen jatkumisen edut. Toivon, että maan hallituksen erillisissä tulevaisuusinvestoinneissa tutkimus- ja kehitystyölle varataan tulevaisuuden rakentajan tehtävä.

Sitä vastoin EU:n tutkimusrahoituksen valmistelu oli pettymys. Aikaisemmin pöydillä olleet suunnitelmat rahoituksen kasvattamisesta ovat supistuneet. Katseet kohdistuvat nyt EU-parlamenttiin, joka on vaatinut muutoksia Eurooppa-neuvoston maratonkokouksen tulokseen. Lopputuloksena pitää olla selvemmin tulevaisuuteen suuntaava TKI-rahoitus.

Covid-19 ei ole ihmiskunnan ensimmäinen eikä viimeinen vastoinkäyminen. Tästäkin selvitään ja globaalien ongelmien ratkaisupörssissä tiede on edelleen hyvä ostokohde

---