Opetusmetodit uusiksi

Monitieteisyydestä on puhuttu pitkään, mutta Suomen yliopistojen opetuksessa sitä hyödynnetään vielä verrattain vähän. Sosiaalityön yliopistonlehtori, dosentti Kaarina Mönkkönen kehittää moniammatillista yhteistyötä Itä-Suomen yliopistossa. Siitä hyötyvät kaikki: opiskelijat, opettajat, tutkijat ja työelämä.

Syksyllä 2017 nelisensataa opiskelijaa seurasi näyteltyä tilannetta Itä-Suomen yliopiston luentosalissa. Vauvan vanhemmat löysivät lapsensa elottomana sängystä ja soittivat järkyttyneinä yleiseen hätänumeroon.

Ensihoitajat saapuivat ja alkoivat elvyttää lasta. He elvyttivät tavallista kauemmin, kuten lapsille tehdään, kunnes puhelimen päässä ollut lääkäri määräsi, että elvytys lopetetaan tuloksettomana.

Ensihoitajat irrottivat vauvan intubaatioputkesta ja antoivat tämän vanhempien syliin hyvästeltäväksi.

Pian paikalle tuli kaksi poliisia. He huomasivat heti virheen. Lasta ei missään nimessä olisi saanut irrottaa hoitolaitteista ennen kuin poliisi on käynyt paikalla.

— Tästä syntyi mielenkiintoista eettistä pohdintaa ja keskustelua, kertoo Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori, dosentti Kaarina Mönkkönen.

Hän oli yhdessä kollegoidensa kanssa järjestänyt tilanteen. Se kuului moniammatilliseen simulaatioopetukseen ja oli osa eri oppiaineiden ja alojen yhteistyöprojektia. Tarkoitus oli kouluttaa eri alojen opiskelijoita ja ammattilaisia tekemään yhteistyötä perheen kriisitilanteessa.

Kätkytkuolemaa esittävässä kohtauksessa vanhempia esittivät ammattinäyttelijät.

Muut olivat ammattinsa oikeita edustajia. Heille simulaatio on täydennyskoulutusta, sillä eri alojen yhteistyötä kehitetään kaikilla aloilla.

Sääntöjen tulkinta näkyväksi

Simulaation näytellyssä tilanteessa ensihoitajat toki tiesivät, että lasta ei olisi saanut vielä antaa vanhemmille. Hoitajien mielestä säännöstä piti kuitenkin voida joustaa kyseisessä tilanteessa. Eihän kukaan voisi olla niin kova, että ei antaisi vanhempien pidellä kuollutta lastaan.

Lääkäri ja poliisi olivat eri mieltä. Heille oli annettu eri ohjeet.

— Moniammatillisessa ja monitieteisessä yhteistyössä eettiset säännöt voivat mennä ristiin ja näyttää täysin erilaisilta, kun tilannetta katsotaan eri näkökulmista, Mönkkönen sanoo.

Juuri tässä piilee monitieteellisen opetuksen ydin. Eri ammattien ja tieteenalojen näkökulmia ei pysty tuomaan esiin ainakaan yhtä havainnollisesti, jos vain yhden oppiaineen asiantuntija kertoo oman alansa käytännöistä.

Mönkkönen on huomannut senkin, että kun simulaation jälkeen keskustellaan ja puretaan tilannetta, keskustelijan taustalla ei ole merkitystä. Opiskelija ja 30 vuotta työtä tehnyt ammattilainen esittävät samanlaisia huomioita.

— Kun moniammatillisuutta harjoitellaan, ei olla kenenkään tontilla erikseen, vaan ennen kaikkea jaetulla alueella.

Oma vs muiden totuus

Kaarina Mönkkönen alkoi kehittää monitieteistä opetusta vuonna 2015 muutamien kollegoidensa, kuten tärkeän työparinsa, sosiaalityön yliopistonlehtori Taru Kekonin, kanssa. Itä-Suomen yliopiston strategiaa oli juuri uudistettu. Siinä painotettiin, että oppimista kehitetään aktiivisempaan ja monikanavaisempaan suuntaan.

Mönkköselle se sopi erinomaisesti. Hän on väitellyt sosiaalipsykologiasta, ja hän tutkii dialogista vuorovaikutusta ja moniammatillista yhteistyötä.

Monitieteisen opetuksen kehittämisen hän aloitti puhtaalta pöydältä. Mönkkönen oli vasta aloittanut työt yliopistolla eikä tuntenut juuri kollegojaan varsinkaan muilta tieteenaloilta.

— Avasin puhelinluettelon ja lähetin sähköpostiviestin summamutikassa eri alojen opettajille. Kysyin, kiinnostaako heitä lähteä kehittämään uudenlaista opettamista.

Monilla tieteenaloilla oli samaan aikaan alettu virittää monitieteisempää opetusta, joten tarvetta oli ympäri yliopistoa.

Nykyään monitieteiseen opetukseen osallistuu opettajia ja tutkijoita lukuisilta tieteenaloilta, esimerkiksi lääketieteestä, hoitotieteestä, hammaslääketieteestä, oikeustieteestä, erityispedagogiikasta ja sosiaalipsykologiasta.

Ensimmäiset puoli vuotta meni perusymmärryksen rakentamiseen. Piti miettiä käsitteitä, kyseenalaistaa omaa ajattelua ja oppia ymmärtämään, että oma totuus on vain yksi totuuksista. Muiden alojen opettajat näkevät monet asiat eri valossa.

Mönkkönen ja hänen kollegansa kehittivät myös opetusklinikan, jossa opiskelijat ohjaavat asiakkaita työparina. Työparin muodostavat sosiaalityön ja oikeustieteen opiskelija.

Oppia he hakivat Turun yliopistossa olevasta moniammatillisesta opetusklinikasta.

— Monitieteisyyttä käytettiin varmasti jo tuolloin osana opetusta muissakin yliopistoissa, mutta kokonaiset monitieteiset opintojaksot olivat uutta.

Satsaaminen tuo hyötyjä

Itä-Suomen yliopiston työntekijöiden asenteet ovat muuttuneet hurjasti niiden viiden vuoden aikana, joina Kaarina Mönkkönen on keskittynyt opetuksen uudistamiseen.

Varsinkin aluksi esihenkilöt pelkäsivät, että monitieteisen kurssin suunnitteluun menee liikaa aikaa ja työtunteja.

— Kun tavoitellaan tehokkuutta, voi olla vaikea perustella, miksi niin monen ihmisen pitää suunnitella samaa kurssia ja miksi opiskelijat tulee laittaa pienryhmiin massaluentojen sijaan.

Esihenkilöt ovat kuitenkin oppineet tunnistamaan, mitä hyötyä monitieteisestä opetuksesta on.

Ihannetapauksessa eri tieteenalat sulautuvat kurssin ajaksi yhteen ja kaikki oppivat uutta. Monitieteiset kurssit ovat synnyttäneet myös monitieteistä tutkimusta. Tutkijat tutkivat esimerkiksi sitä, miten eri alojen ihmiset tarkastelevat eettisiä kysymyksiä ja millaisia eroja asioiden tulkinnassa tulee esiin.

Lisäksi yhteiskunnan ja työelämän muutokset edellyttävät vahvoja yhteistyötaitoja. Esimerkiksi monet asiantuntijat, kuten lääkärit ja psykologit, eivät opi taitoja vain teoreettisesti opiskelemalla.

— Vuorovaikutustaitoja tarvitaan kaikilla aloilla. Jotkut tieteenalat tulevat mukaan hitaammin moniammatillisten yhteistyötaitojen systemaattiseen kehittämiseen, mutta kyllä kaikki tulevat.

Mönkkönen ja hänen kollegansa on palkittu kahdesti yliopiston Vuoden opetusteko -palkinnolla. Itä- Suomen yliopistoon on myös alettu rakentaa monitieteiseen simulaatio-opetukseen tarkoitettua tilaa. Aiemmin simulaatiot on järjestetty ammattikorkeakoulujen tiloissa tai tavallisissa luokkatiloissa. Smart Simulab valmistuu syksyllä 2020.

Ei laiskoille ja urautuneille

Kaarina Mönkkönen suunnittelee yhtä lukuun ottamatta kaikki kurssinsa paitsi monitieteisiksi myös monimuotoiseksi. Se tarkoittaa, että oppilaat eivät kyyhötä hiljaa muistiinpanojensa takana vaan osallistuvat aktiivisesti opetukseen.

— Tutkimukset osoittavat, että opiskelijat oppivat parhaiten, kun opetus on vuorovaikutteista. Yksisuuntainen opettaminen on ajan hukkaa.

Jos osallistujia on paljon, vaikka 80, Mönkkönen jakaa heidät kahteen. Nämä kaksi ryhmää hän jakaa vielä 5–7 hengen pienryhmiin.

Luentojen välissä opiskelijat työskentelevät verkossa. Videoalustuksia Mönkkönen pyytää myös kollegoiltaan, jotta opiskelija saa erilaisia näkökulmia.

Verkkoluennon etu on se, että opiskelija voi kuunnella sen missä ja milloin tahansa, vaikka iltalenkillä.

Kasvokkaisten luentojen aluksi Mönkkönen alustaa jostain aiheesta, minkä jälkeen opiskelijat pohtivat aihetta ryhmissä. Kasvokkaisissa tapaamisessa käsitellään niitä asioita, jotka vaativat yhteistä ongelmanratkaisua ja keskustelua. Ryhmät tekevät myös esityksiä, esimerkiksi videoita tai kuunnelmia, ja esittävät ne koko porukalle.

— Näin opiskelijat oppivat työskentelemään ryhmissä ja osallistamaan yleisön. Kukin toimii vuorollaan opettajan roolissa.

Tämä kaikki on tietysti paljon työläämpää kuin luentosarjan pitäminen.

— Pääsisin helpommalla, jos muuttaisin luennot takaisin massaluennoiksi. En kuitenkaan halua, sillä opettaminen ja oppiminen ovat tällä tavoin vaikuttavampaa.

Asenteiden rajat ylittyvät

Opetusmetodien muuttaminen on tehnyt Kaarina Mönkkösestä paremman lehtorin ja yliopistolaisen. Hän ymmärtää entistä paremmin esimerkiksi juridiikkaan ja lääketieteeseen liittyviä ilmiöitä ja osaa hyödyntää entistä paremmin muiden ammattilaisten osaamista. Mikä ehkä tärkeintä, hän on oppinut ylittämään rajoja. Sekä tieteenalojen rajoja mutta myös omien asenteidensa rajoja.

Myös opiskelijat ovat antaneet kursseista kiittävää palautetta. He kertovat, että heidän asenteensa ja ajatuksensa ovat muuttuneet, ja kehuvat sitä, että pääsevät kokeilemaan taitojaan käytännössä.

Mönkkösen mielestä oppilaiden tyytyväisyyttä ei kuitenkaan pidä miettiä liikaa.

— Tyytyväisyys on tietenkin tärkeää, mutta tärkeintä on se, mitä he oppivat.

Sen voi lukea opiskelijoiden tekemistä oppimispäiväkirjoista. Mönkkönen kokee onnistuneensa, kun vastauksista näkee, että opiskelijat ymmärtävät myös toisen tieteenalan logiikkaa.

---

Kaarina Mönkkösen vinkit monitieteisen kurssin suunnitteluun

1) Aloita käsitteistä.

Eri alat voivat ymmärtää saman käsitteen eri tavalla. On tärkeää, että puhutte samaa kieltä.

2) Varmista hyvissä ajoin, että vastuuopettajien oppiaineiden aikataulut menevät yhteen.

Kevään kurssin suunnittelu pitää aloittaa syksyllä.

3) Sopeuttakaa eri tieteenalojen toimintakulttuurit yhteen.

Aluksi se voi luoda jännitteitä ja hämmennystä, mutta yhteinen sävel löytyy pian.

4) Pohdi omaa ammatti-identiteettiäsi.

Sinun pitää avartua ja kehittyä myös toisen tieteenalan suuntaan.

5) Varmista johdon tuki.

Suunnittelu vie aikaa etenkin aluksi.

6) Luovu ajatuksesta, että opettaja on auktoriteetti.

Opettaja on pikemminkin oppimisen valmentaja.

7) Älä pidä mustasukkaisesti kiinni kurssistasi.

Kun opettajat opettavat ristiin toisten kursseilla, sekä opiskelijat että opettajat oppivat uutta.

---