Kysymys-vastaus Katariina Salmela-Aro

Koronakevät kaksinkertaisti vakavasti uupuneiden yliopisto-opiskelijoiden määrän. ”Jos etäopetus jatkuu, meidän opettajien täytyy pitää yllä erityisen hyvää yhteyttä opiskelijoihimme”, kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

1) 28 Euroopan maan yhteistutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden jaksamista kevään poikkeusoloissa. Miten opiskelijoilla kevät meni, professori Katariina Salmela-Aro?

— Suomen osalta aineistomme kattoi 2 500 Helsingin yliopiston opiskelijaa, ja valitettavasti ilmeni, että voimakkaasti uupuneiden määrä kaksinkertaistui koronakevään aikana. Nyt siis 18 prosenttia opiskelijoista eli lähes joka viides koki itsensä voimakkaasti uupuneeksi. Lisäksi neljäsosa opiskelijoista on uupumusriskissä. Muiden tutkittujen maiden datasta saamme tietoja vasta myöhemmin syksyllä.

2) Mitä voimakas uupumus tarkoittaa?

— Uupumusasteisen väsymyksen lisäksi näillä opiskelijoilla syntyi negatiivista, kyynistä suhtautumista etäopiskeluun, etäopintojen merkityksettömyyden kokemusta ja riittämättömyyden tunteita opiskelijana. Oli ryhdytty miettimään, onko tämä sittenkään minun juttuni ja kaavailtiin opintojen keskeyttämistä.

3) Ketkä uupuivat?

— Polarisaatio kasvoi: ne opiskelijat uupuivat enemmän, joilla jo aiemmin meni henkisesti huonommin. Uutta oli se, että yleensä innokkaimmat, kaikkein nuorimmat opiskelijat uupuivat nyt enemmän kuin muut. Tämä liittynee heidän vasta kehityksessä olevaan opiskeluidentiteettiinsä ja vähäiseen yhteisöllisyyteen kevään aikana.

Tiedekunnista lääketieteen opiskelijat voivat selvästi paremmin kuin muut. Tähän ehkä vaikutti osaltaan se, että koronan myötä alan arvostus nousi. Se kertoo myös siitä, että selkeään ammattiin valmistavilla, koulumaisilla opiskelualoilla yhteisö on yleensä tiiviimpi ja huolehtivampi ja ammatti-identiteetti selkeämpi kuin muilla aloilla — ja vahva henkilökohtainen ja yhteisöllinen identiteetti tuovat epävarmoina aikoina turvaa. Esimerkiksi humanistisissa aineissa oman identiteetin kehittyminen on vaativampi ja yksilöllisempi prosessi.

4) Mitä opettajat voivat tehdä tukeakseen opiskelijoita?

— Kaikki me tietenkin toivomme saavamme mahdollisimman selkeitä ohjeita koronatoimien suhteen. Toimenpiteistä kannattaa myös keskustella omassa etäsessiossaan opiskelijoiden kanssa. Näin korona tulee käsiteltyä yhteisenä haasteena, ja se lisää yhteisöllisyyttä. Samalla kuulee opiskelijoiden näkemyksiä ja ideoita siitä, miten juuri meidän ryhmämme voisi koronatilanteessa toimia.

5) Tulisiko joihinkin opiskelijoihin erityisesti kiinnittää huomiota?

— Aluksi on korostettava, että hyvä etäopettaminen ei ole helppoa. Ryhmäsessio Zoomissa ei vielä takaa, että ryhmä saadaan toimimaan hyvin tai että sessiossa syntyy yhteisöllisyyden kokemus; että kaikki kokisivat tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi. Tunti muuttuu helposti luennoksi tai yksilöohjaukseksi.

Tämän vuoksi etenkin uusille opiskelijoille tulisi antaa mahdollisimman paljon lähiopetusta, jotta he kokevat tulleensa ja päässeensä mukaan yliopistoyhteisöön. Myös valmistumisvaiheen opiskelijoiden henkiseen hyvinvointiin on hyvä kiinnittää huomiota. Heillä voi olla isoja taloudellisia huolia opintolainoistaan ja pelkoja siitä, onnistuvatko he löytämään ensimmäisen työpaikan.

Kova syksy on näillä näkymin tulossa. Olisi todella hienoa, että me opettajat nyt satsaisimme hyvään ja kuuntelevaan yhteydenpitoon opiskelijoidemme kanssa. Heidän tilanteensa ovat yksilöllisiä, joten räätälöityä tukea tarvitaan henkilökohtaisten opintopolkujen löytämiseksi ja niillä pysymiseksi.

---