Martin Meyer näkee suomalaisten yliopistojen vahvuutena matalan kynnyksen yhteydet yritysmaailmaan.

Kansainvälinen vararehtori

Martin Meyer ei ajattele itseään kansallisuuden vaan akateemisen yhteisön kautta. Niinpä akateemiselle yrittäjälle oli helppoa siirtyä Britanniasta Pohjanmaalle.

Niin paljon kuin yliopistojen kansainvälistymisestä puhutaankin, on niiden johto ollut tukevasti kotimaisissa käsissä.

Suuriruhtinaskunnan aikana Helsingin yliopiston kanslereina toimivat muodollisesti keisarikunnan kruununprinssit ja heitä edustivat sijaiskanslerit, joista moni oli venäläinen. Itsenäisyyden aikana yliopistoja on johdettu sata vuotta puhtaasti suomalaisin voimin.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Viime vuonna Svenska handelshögskolan nimitti tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi kanadalaisen David B. Grantin.

Kesäkuussa Vaasan yliopistosta tuli ensimmäinen suomenkielinen yliopisto, jolla on Suomen ulkopuolelta tullut rehtoraatin jäsen, kun saksalainen Martin Meyer aloitti kansainvälisistä asioista vastaavana vararehtorina. Hän siirtyi pestiin skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston kauppakorkeakoulun dekaanin tehtävästä. Hän on myös toiminut Vaasassa tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikön vierailijaprofessorina.

Kun vararehtorit yleensä otetaan oman yliopiston vastuupaikoilta, rehtori Jari Kuusisto valitsi vararehtoriksi suomea taitamattoman, Briteissä uransa tehneen ja Saksassa syntyneen Meyerin, jonka yhteys Vaasaan oli pelkkä prosenttiprofessuuri. Kuka hän onkaan?

Meyer vastaa Teams-puheluun Helsingin- asunnossaan. Puhelun taustakuvana on edelleen Aberdeenin yliopiston kirjaston komea aula, mutta korona on pakottanut Meyerinkin etätöihin. Hyväntuulinen professori täyttää parin vuoden päästä 50 vuotta, mutta vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hän kertoo opiskelevansa suomea, mutta toistaiseksi haastattelukielenä on englanti.

— Olen hyvin innostunut aloittamaan työni Vaasassa, Meyer kertoo.

— Vaasan yliopistolla on hyvin kunnianhimoinen suunnitelma lisätä kansainvälisten opiskelijoidensa, tutkijoidensa ja yhteistyöhankkeidensa määrää. Tässä uskon voivani auttaa.

Meyerin urapolkua katsoessa usko vaikuttaa perustellulta. Hänen uransa on käytännössä liki 20 vuotta ollut akateemisten yhteisöjen kasvattamista. Hän aloitti sen englantilaisesta Sussexin yliopistosta, jossa hän väitteli vuonna 2002 nanoteknologian yhteistyöverkostoista tutkimuslaitosten, yritysmaailman ja yhteiskunnan välillä.

Väitöksen jälkeen Meyer jäi yliopistolle kymmeneksi vuodeksi. Niiden aikana hän kehitti yliopiston kauppakorkeakoulua ja oli mukana perustamassa bisnesjohtamisen osastoa. Sussexin jälkeen hän siirtyi vastaaviin tehtäviin Kentin yliopistoon, jossa päätyi kauppakorkeakoulun dekaaniksi. Sieltä hän vaihtoi samaan asemaan Aberdeenissa. Ja nyt edessä on siis vararehtorin pesti Vaasassa.

Meyer ei määrittelekään itseään niinkään tutkijaksi vaan akateemiseksi yrittäjäksi.

— Minun työni on etsiä yliopistoille uusia yhteyksiä ja mahdollisuuksia, markkinoida yliopistoa ja tutkimustamme. Siis samaa kuin esimerkiksi startup- yrityksissä, joissa halutaan kasvattaa verkostoja. Mutta yliopistopuolella.

Mutta miksi Vaasa?

Vaasa oli Meyerille tuttu ennalta. Esimerkiksi rehtori Kuusiston kanssa he ovat tunteneet jo vuosituhannen vaihteesta. Vuosina 2011–2015 Meyer oli Vaasassa osana ulkomaisten huippuprofessorien FiDiPro- eli Finland Distinquished Professor -ohjelmaa.

Varsinaisesti Meyer tosin vietti isoimman osan ajastaan Kauhavan toimipisteessä tutkimusjohtajana.

— Kysyttäessä, eikö Vaasa ole pieni paikka, vastaan, että on se Kauhavaa isompi.

Meyerin brittiläiset kollegat ovat suhtautuneet uteliaasti hänen päätökseensä lähteä kaukaiseen yliopistoon, josta harva lienee kuullut.

— Kyllähän ensimmäisenä kuuluu kauhistelua, että eikö siellä ole kylmä. Mutta kun kerron enemmän yliopistosta ja Pohjanmaan uusiutuvan energian yhteistyökuvioista, monia alkaa kiinnostaa. Kun ehtii mainita senkin, että Vaasan vieressä on Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu saaristo, moni alkaa vaikuttaa kateelliselta.

Toki Meyerin Suomeen siirtymisen

taustalla on myös muuta kuin Pohjanmaan vetovoima. Itse asiassa se kaikkein tavallisin tarina.

Vuonna 1995 hän oli Erasmus-vaihdossa Uppsalan yliopistossa Ruotsissa. Siellä hän osallistui Euroopan laajuiseen opiskelijoiden kirjoituskilpailuun, jossa piti ennustaa, miten maailma muuttuu seuraavan 25 vuoden aikana. Meyer kirjoitti omana näkemyksenään, että nanoteknologia muuttaisi kaiken.

— No, ei siinä ihan niin käynyt, hän myöntää nyt. Hän pääsi kuitenkin loppukilpailuun Lontooseen, jossa hän tutustui toiseen finalistiin, suomalaiseen Tiinaan. Kaksikko alkoi seurustella ja meni myöhemmin naimisiin. Pariskunta on ollut yhdessä siis jo 26 vuotta. Suurimman osan ajasta he ovat kuitenkin asuneet eri maissa.

— Etäisyys saa rakkauden kasvamaan. Se on ollut mottomme, Meyer kertoo.

Hän on kuitenkin jo tottunut vieras Helsingissä. Jatkossa pariskunta tulee asumaan enemmänkin yhdessä, sillä Meyerin päätyöpiste tulee olemaan Vaasan yliopiston Helsingin yksikössä.

— Mutta aion minä Vaasassakin olla! On tärkeäätutustua ihmisiin henkilökohtaisesti. Haluan, että kanssani voidaan jutella hyvin matalalla kynnyksellä.

Millä kielellä häntä sitten kannattaa lähestyä?

— Niin, täytyy sanoa, että vielä pitäisi varmaan käyttää englantia. Ehkä parin vuoden päästä voisimme käydä keskustelun jo suomeksi.

Käännetään tässä vaiheessa katse kohti Vaasaa. Rehtori Jari Kuusisto vastaa puhelimeensa palaverien välissä. Hän kertoo innostuneensa heti, kun kuuli, että Meyer voisi olla kiinnostunut paikasta rehtoraatissa.

— Kun mietin rehtoraatin kokoonpanoa, niin kyllähän Meyerin ansioluettelo aika lailla helpotti päätöstä. Meillä on myös pitkä kokemus yhteistyöstä hänen kanssaan, ja uskon hänen olevan meille oikea ihminen.

Vaasan yliopiston laissa määritelty hallintokieli on suomi. Kuusisto ei silti usko, että suomea taitamattoman henkilön valinta hallintotehtäviin toisi ongelmia.

— Martinin vastuualuetta tulevat olemaan kansainväliset asiat, joissa tärkeimpänä kielenä on englanti. Hän ei myöskään tee työtään yksin. Ja onhan hän myös opiskelemassa suomea.

Meyerin kohdalla tilanteesta tekee kuitenkin uudenlaisen se, että pitääkseen hänet mukana rehtoraatti joutuu kokoustamaan englanniksi, vaikka pöytäkirjat tehtäisiinkin suomeksi.

Käytetty kieli vaikuttaa myös ajatteluun, sanovat kielitieteilijät. Onko tämä siis suomenkielisen yliopiston arvojen mukaista?

— Ymmärrän kysymyksen, ja myönnän, että englanniksi ajattelee vähän toisin kuin suomeksi, Kuusisto muotoilee.

Silti hän näkee ongelman melko teoreettisena.

— Yliopistothan ovat ikään kuin puun ja kuoren välissä. Yhtäältä halutaan, että kansainvälistymme, julkaisemme englanninkielisissä julkaisuissa, osallistumme kansainvälisiin hankkeisiin ja houkuttelemme ulkomailta opiskelijoita ja tutkijoita. Toisaalta sitten meidän viralliset kielemme ovat lain mukaan kotimaisia. Tässä on tietty jännite, joka sitten Martininkin kohdalla näkyy.

Meyer aikoo auttaa Vaasan yliopistoa kansainvälistymään esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden määrää lisäämällä. Mitään yksittäistä kikkaa tai vinkkiä hänellä ei kuitenkaan ole.

— En oikein usko ratkaisuihin, jotka toimivat aina ja kaikkialla. Meidän täytyy käydä läpi Vaasan tilannetta ja miettiä, millaisia opiskelijoita haluamme ja mistä.

Todennäköisesti luvassa on lisää englanninkielisiä maisteriohjelmia. Onko tarkoitus siis houkutella maksavia opiskelijoita EU-alueen ulkopuolelta?

— Heitäkin, mutta ei pelkästään. Minusta opiskelijoiden haalimisessa on tärkeää muistaa tasapaino. Uskon, että monipuolinen opiskelijapohja on yliopiston etu.

Kansainvälisten opiskelijoiden ongelmana Suomessa on usein työllistyminen. Vaikka yliopistolla voi selvitä englanniksi, työmarkkinoilla voi olla vaikeaa.

— Asiantuntijatyö on tietysti menossa kohti englantia kaikkialla, eli sikäli englanti on kyllä tärkeää Suomessakin. Mutta varmasti olisi hyvä oppia myös suomea tai ruotsia.

Meyer uskoo silti, ettei asiantuntijalla tavallaan ole edes isänmaata. Vaikka hän on itse syntynyt Saksassa ja asunut siellä 20 ensimmäistä vuotta elämästään, ei hän kutsu itseään saksalaiseksi.

Mutta entä jos hän löisi sormeen vasaralla? Älähtäisikö saksaksi?

— Ei, kyllä minä luulen, että englanniksi jo nykyään. Tai suomeksi! Teillä on ilmaisuvoimaisia kirosanoja!


”En oikein usko ratkaisuihin, jotka toimivat aina ja kaikkialla. Meidän täytyy käydä läpi Vaasan tilannetta ja miettiä, millaisia opiskelijoita haluamme ja mistä.”


Martin Meyer

  • Syntynyt Dortmundissa, Saksassa vuonna 1973.
  • Asuu Helsingissä puolisonsa kanssa.
  • Väitteli Sussexin yliopistossa vuonna 2002 tiede- ja teknologiapolitiikasta.
  • Vaasan yliopiston kansainvälisistä asioista vastaava vararehtori.
  • Toiminut dekaanina Aberdeenin yliopiston kauppakorkeakoulussa (2019–2021) ja Kentin yliopistossa 2013−2019 sekä eri tehtävissä Sussexin yliopistossa 2003−2013.
  • FiDiPro-professorina Vaasan yliopistossa 2011–2015.
  • Harrastaa lukemista, kävelyjä ja hyvää ruokaa.

Teksti Juha Merimaa
kuvat Veikko Somerpuro

Painetussa lehdessä sivu 38