38 keinoa kohti saavutettavuutta

Tuore selvitys kiinnittää huomiota opiskelijoiden ja henkilöstön osallistamiseen.

Korkeakoulujen saavutettavuutta on edistetty 1970-luvulta lähtien. Tuolloin Helsingin yliopiston vammaiset opiskelijat alkoivat perätä tasavertaisia opiskelumahdollisuuksia. Edistytty on, mutta vielä on paljon tehtävää, kertoo Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua -selvitys. Selvityksessä siteerataan muun muassa viimevuotista raporttia, jonka mukaan esimerkiksi korkeakoulujen yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa edistävä työ ”näyttää suunnitelmien perusteella useimmiten ponnettomalta”.

Selvityshenkilö Tapio Kosusen kesäkuussa OKM:lle jättämän raportin lopuksi on listattu kaikkiaan 38 kehittämistavoitetta. Käsittelemme viereisellä sivulla niistä muutamaa.

Laaja selvitys lähestyy saavutettavuutta monipuolisesti. Saavutettavuudella tarkoitetaan korkeakoulun fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön järjestämistä siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Fyysinen saavutettavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luentosaliin pääsee pyörätuolilla ja tietojärjestelmiä pystyy käyttämään myös näkövammainen. Psyykkinen saavutettavuus kuvaa asenneilmapiiriä ja suhtautumista erilaisuuteen, ja sosiaalinen saavutettavuus erilaisia saavutettavuutta edistäviä käytäntöjä, strategioita ja suunnitelmia. Keskeinen käsite selvityksessä on myös mahdollisuuksien tasa-arvo.

”Korkeakoulu ei ole kaikille sen jäsenille paikka, jossa jokainen voi keskittyä opiskeluun, opettamiseen tai muuhun työhön niin, että saavuttamattomat rakenteet, toimintaympäristöt tai asenneilmapiiri eivät estä kenenkään potentiaalin toteutumista”, raportissa todetaan.

Saavutettavuutta koskevat määräykset yliopistolakiin

Ensimmäinen raportissa mainittu tavoite on lisätä yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin velvoite edistää korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Lisäksi korkeakoulujen tulisi tehdä omat saavutettavuussuunnitelmansa, jotka hyödyntäisivät valtakunnallista suunnitelmaa. Suunnitelmat kytkettäisiin myös korkeakoulujen ohjaukseen.

Yliopisto- ja ammattikorkeakoululaeissa ei säädetä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä. Toisaalta tasaarvolaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät oppilaitoksilta tasa-arvosuunnitelmaa ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa jo nyt. Tästä syystä Unifi, Arene ja suurin osa korkeakouluista vastustavat saavutettavuuden edistämisen kirjaamista lakiin. Unifi esimerkiksi ei pitänyt tavoitteen kirjaamista lakiin tarkoituksenmukaisena, "sillä se poikkeaisi nykyisistä yliopistolakiin kirjatuista tehtävistä". Kaikista lausunnonantajista enemmistö tuki tavoitetta.

Lisää aloituspaikkoja etenkin hyvin työllistäville aloille

Tavoite numero 6 on nostaa koulutus- ja osaamistasoa niin, että vähintään 50 prosenttia nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Tämä on tavoitteena myös keväällä julkaistussa hallituksen koulutuspoliittisessa selonteossa.

Lisäaloituspaikat pitäisi raportin mukaan suunnata ennen kaikkea niille aloille ja alueille, joilla koulutukselle on kysyntää ja joilta työllistytään hyvin.

Tällaisia aloja olisivat esimerkiksi lääketiede ja oikeustiede. Niillä perhetaustan vaikutus on suuri: korkeasti koulutettujen vanhempien lapset päätyvät yliopistoihin paljon todennäköisemmin kuin vähän koulutettujen.

Raportissa kaivataan jatkotutkimusta esimerkiksi siitä, mitä etuja ja haittoja olisi valintamenettelystä, jossa opiskelupaikat arvottaisiin tietyn osaamistason ylittävien hakijoiden kesken.

Opiskelijat ja henkilöstö mukaan kehitystyöhön

Tavoitteen numero 15 mukaan opiskelijat ja henkilöstö pitää ottaa mukaan laatimaan esimerkiksi korkeakoulujen strategioita sekä saavutettavuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Korkeakoulujen tehtävänä olisi varmistaa, että valmisteluun osallistuvien ihmisten joukko on moninainen ja että osallistumisen ja moninaisuuden toteutumista päätöksenteossa arvioidaan säännöllisesti.

Aiemmin tehdyn tutkimuksen mukaan korkeakoulujen johdossa suhtaudutaan saavutettavuuden toteutumiseen optimistisemmin kuin opettajien ja opiskelijoiden joukossa. Opettajat kritisoivat vastauksissaan saavutettavuuden kehittämisen epäjohdonmukaisuutta. Opiskelijoiden avovastauksissa toistuivat esimerkiksi ongelmat opintojen joustavuudessa, opetusmenetelmissä, opettajien saavutettavuudessa, opiskelumateriaaleissa ja palautteen saamisessa.

---