Kestävään kehitykseen ei päästä juhlapuheilla

Työ kestävän kehityksen eteen voi henkilöityä, vaikka kyseessä on vaativa asiantuntijatyö siinä missä muukin organisaation kehittäminen.

Kestävän kehityksen edistäminen on tullut näyttävästi mukaan korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tavoitteisiin ja strategioihin. Tuttu esimerkki on hiilijalanjäljen pienentäminen lentomatkailua vähentämällä. Lisäksi korkeakoulu tai tutkimuslaitos voi kompensoida työntekijöidensä tekemiä lentomatkoja laittamalla rahaa vaikkapa metsien istutukseen.

Arjessa kestävyystyö ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, kertoo FT Marjaana Suorsa, joka toimi Turun yliopiston ensimmäisenä kestävän kehityksen projektipäällikkönä huhtikuun loppuun asti.

— Yliopisto ei ole taloyhtiö, joten sen ei tarvitse saada hiilipäästöjä nollaan keinolla millä hyvänsä, vaan meidän pitää kunnioittaa perustehtäviä. Pitää esimerkiksi muistaa, että tutkimustyössä kansainvälisyys on tärkeää. Vaikka lennot vähenivät paljon vuonna 2020, se ei ollut vain hyvä asia. Paljon tutkimusta jäi tekemättä, kun tutkijat eivät päässeet kentälle, tutkimusvierailuille tai kongresseihin, Suorsa sanoo.

Marjaana Suorsa

Koulutus on kestävää kehitystä

Kestävään kehitykseen tähtäävässä kestävyystyössä tavoitellaan useita yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä samaan aikaan. Esimerkiksi tärkeän ilmastotavoitteen saavuttamiseksi yritetään hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä päästöjä. Tällöin keskeistä on saavuttaa hiilineutraalius viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Kestävään kehitykseen kuuluvat ympäristöasioiden lisäksi muutkin YK:n kestävän kehityksen tavoitteet: terveyden, hyvinvoinnin ja koulutuksen lisääminen sekä tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja rauhan tavoitteleminen ja köyhyyden poistaminen.

Korkeakoulujen lakisääteisistä tehtävistä koulutus on siis suoraan mainittu kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös tutkimus ja kehitys lisäävät yhteiskunnan kestävyyttä, koska moni korkeakoulu suuntaa tutkimusta ja hankkeita entistä enemmän kestäviin aiheisiin ja perustaa jopa erillisiä kestävän kehityksen tutkimuskeskuksia – kuten esimerkiksi Helsingin yliopistossa on tehty.

Näin ollen esimerkiksi syöpälääkkeiden kehittäminen eli terveyden edistäminen on itsessään kestävän kehityksen ydintä. Niin myös tutkimustyö ympäristön ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Lisää hiilikädenjälkeä

Kestävyystyössä erotetaan toisistaan hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan päästöjä, joita pyritään vähentämään. Hiilikädenjäljellä sen sijaan tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävää toimintaa.

Tätä osaamista kasvatetaan esimerkiksi kestävän kehityksen kursseilla, joita on alettu jo toteuttaa korkeakouluissa. Esimerkiksi kaikissa 24 ammattikorkeakoulussa opiskelija voi valita ympäristövastuullisuuskurssin, ja vastaavia kursseja on yliopistoissakin.

— Yliopistot kouluttavat monenlaisia asiantuntijoita, joilla pitää olla valmiudet edistää kestävää kehitystä tulevassa ammatissaan. Siksi yleisten valmiuksien lisäksi myös koulutusalakohtaiset kestävän kehityksen opinnot ovat tärkeitä, Suorsa sanoo.

Kestävyys näkyy nykyisin vahvasti myös tutkimusaiheissa.

— Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminta lisää yhteiskunnan kestävyyttä esimerkiksi tarjoamalla uusia konkreettisia kestävyysratkaisuja ja luotettavaa tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Myös esimerkiksi tutkimustietojärjestelmiin voi lisätä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, Suorsa sanoo.

Samalla tavalla kestävän kehityksen tavoitteet voidaan liittää osaksi opetussisältöjä. Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulussa on jo pitkään merkitty tietojärjestelmään, jos opintojaksolla on kestävään kehitykseen liittyvää sisältöä, laatupäällikkö Sari Ahvenlampi kertoo.

—Vastuullisuus- ja kestävyysajattelu on tuotu mukaan opintoihin alakohtaisesti. Myös siihen liittyvää hanketoimintaa on koko ajan, olemme esimerkiksi mukana Pohjois-Pohjanmaan ilmastotyössä.

Sari Ahvenlampi

Uusia kestävyysosaajia

Parhaimmillaan kestävän kehityksen osaaminen voi olla niin syvää, että opiskelija valmistuu kestävän kehityksen asiantuntijaksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti Helsus on monialainen tutkijayhteisö, joka tarjoaa kestävyyskoulutusta muun muassa graduvaiheen opiskelijoille.

— Helsus tekee yritysyhteistyötä, jossa se vie opiskelijat yrityksen kanssa tekemään kestävyysparannuksia eli luo ammattikuntaa, joka pystyy tekemään jatkossa kestävyystyötä, Helsuksen neuvottelukunnan jäsen, professori Eeva Primmer sanoo.

Esimerkiksi tänä vuonna Helsuksessa käynnistyi elintarvikeyritys Pauligin kanssa yhteistyö, jossa etsitään keinoja ruokahävikin vähentämiseksi.

Eeva Primmer on myös Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja. Hän kertoo, että valtion tutkimuslaitoksissa kestävyystyö on osa laitosten ydintehtäviä. Esimerkiksi Syke, Ilmatieteenlaitos, Ruokavirasto, Luonnonvarakeskus ja THL tuottavat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen tarvittavaa tutkimustietoa.

— Valtion tutkimuslaitokset raportoivat vastuullisuudestaan, ja monilla on raportointia tukevat laatujärjestelmät. Esimerkiksi Sykessä me arvioimme kaikkien hankkeiden ympäristövaikutukset ennen kuin käynnistämme ne, Eeva Primmer sanoo.

Eeva Primmer

Kovaa asiantuntijatyötä

Kestävää kehitystä arvostetaan. Opiskelijat saattavat nykyisin jopa valita opiskelupaikkansa kestävän kehityksen kurssien perusteella. Silti kestävyystyö ei etene aina niin nopeasti kuin voisi toivoa. Miksi?

— Kestävän kehityksen työ korkeakouluissa on vielä melko uusi asia. On tärkeää ymmärtää, että kestävä kehitys ei ole vain juhlapuheita, vaan se vaatii käytännön työtä ja sitoutumista. Tämä vie aikaa, Suorsa sanoo.

Vaikka kestävyystyö on kovaa asiantuntijatyötä, tällä hetkellä koko yliopiston sisäinen kestävyystyö voi olla vain yhden tai kahden yliopisto-organisaation kestävyystyöhön palkatun ihmisen harteilla.

Korkeakouluilla on muutenkin vielä parannettavaa. Esimerkiksi materiaaleja ja laboratoriotarvikkeita voisi tilata enemmän yhteiskäyttöön. Tiloissa kannattaisi ottaa huomioon yhdenvertaisuus.

— Esteettömyys takaa, että myös vammaiset ja perheelliset opiskelijat pääsevät helpommin paikalle. Siksi tiloissa pitää olla pyörätuoliramppi ja lastenhoitohuone, Suorsa sanoo.

Vertaistuki tarpeen

Marjaana Suorsa on perustanut kestävän kehityksen ja vastuullisuuden yhteistyöverkoston korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kestävyystyöntekijöille. Verkosto toimii osana korkeakoulujen Finn-ARMA-yhteistyöverkostoa. Verkostossa ammattilaiset vaihtavat kokemuksia ja tietoa ja saavat vertaistukea.

— Moni meistä on aloittanut viimeisen kahden vuoden aikana. Koska kokopäiväinen toiminta korkeakoulujen kestävän kehityksen eteen on monessa paikassa uutta, vertaistuki on tervetullutta, Suorsa sanoo.

Ammattimaiseen kestävän kehityksen seuraamiseen kuuluu mittareita, välietappeja ja tavoitteita, joita seurataan säännöllisesti. Se vaatii kokouksia, koulutustilaisuuksia, rahaa ja aikaa.

— Ei tietojärjestelmienkään kehitystyö henkilöidy niin, että sitä hoitaa nyt Pekka, koska on siitä innostunut. Samalla tavalla kestävä kehityskin vaatii oikeaa, arkista työtä.

---