Opettajan kovat paineet

Hallitus haluaa tämän vuosikymmenen aikana yhteensä 100 000 uutta korkeakoulututkintoa enemmän kuin nykyisillä koulutusmäärillä saataisiin. Miten tämä onnistuu, kun jo nyt useilla aloilla on pulaa opettajista ja rahasta?

Opiskelijamäärät ovat kasvaneet runsaasti, mutta opettajien määrä laahaa perässä.

Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen tilanne kuvaa monella tavalla yliopisto-opetuksen nykytilaa monissa korkeakouluissa. Raumalla koulutettavien varhaiskasvatuksen opettajien sisäänottomäärä on kasvanut kolmessa vuodessa 80 opiskelijasta 140:een. Varhaiskasvatuksen opettajien lisäksi kampuksella koulutetaan myös luokanopettajia. Opetettavaksi on tullut myös kansainvälisiä ryhmiä, ja valtakunnallinen Tuhat+-hanke tuo tänä syksynä vielä runsaasti jo työelämässä olevia monimuotoopiskelijoita omine tarpeineen.

— Yksikkömme on erittäin tehokas ja tuottaa hurjan määrän kandeja ja maistereita. Hintana on se, että henkilöstö on aika lailla siinä pisteessä, että enää ei venytä. Alamme olla siinä tehossa, mitä meistä voi irrottaa, sanoo matemaattisten aineiden didaktiikan yliopistonlehtori Sari Yrjänäinen.

Tehokkuus tarkoittaa muun muassa sitä, että entistä useampi luokanopettajakoulutuksen opettaja opettaa myös varhaiskasvatuksen koulutusohjelmissa. Säästöjä haetaan synergiasta OKL:n Turun kampuksen kanssa. Turussa taas on jäänyt kymmenen viime vuoden aikana monia ihmisiä eläkkeelle eikä uutta työntekijää ole aina palkattu tilalle.

— Työt on jaettu jäljellä oleville, jos jollekulle on muutama tunti mahtunut, kertoo Turun OKL:n yliopisto- opettaja Anu Tuominen.

Koska opettajat ovat saaneet eläköityneiden tehtäviä, heidän opetustuntinsa ovat pysyneet maksimissa. Sen sijaan kurssikohtainen kontaktiopetus on vähentynyt, ja kurssien sisältöä on pitänyt karsia. Vuonna 2013 opiskelija sai kontaktiopetusta 12 tuntia opintopistettä kohti. Viime vuonna määrä oli 10 tuntia per opintopiste, joillakin kursseilla vain 6 tuntia.

— Nyt on uusi opetussuunnitelma tulossa ja edelleen paine vähentää kontaktiopetusta, Tuominen sanoo.

Raumalla työskentelevän Sari Yrjänäisen mukaan läsnäolo-opetuksen korvaaminen itsenäisellä työskentelyllä ei välttämättä edes vähennä opettajien työtä. Valmistelu ja jälkityöt, kuten esseiden tarkistaminen, vievät aikaa. Hän itse ohjaa vuosittain 350–400:aa opiskelijaa eri yhteyksissä, jolloin yhden opiskelijan kohtaamiseen jää usein liian vähän aikaa.

— Opettajat ovat sitoutuneita tehtäväänsä, ja usko oman työn merkitykseen pitää pinnalla. Mutta väki kärsii riittämättömyyden tunteesta, ja työtyytyväisyys on laskenut. Olemme äärimmäisen huolestuneita opiskelijoista, joiden pahoinvointi näkyy meidän työssämme, Yrjänäinen sanoo.

Isot lisäykset tutkintomääriin

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajilla on harteillaan kovat odotukset, ja lähivuosina paineet saattavat kasvaa entisestään: Hallitus haluaa runsaasti lisää tutkintoja. Huhtikuussa julkaistun koulutuspoliittisen selonteon mukaan tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon.

Tavoitteen saavuttamiseksi tällä vuosikymmenellä tarvitaan yhteensä 100 000 uutta korkeakoulututkintoa enemmän kuin nykyisillä koulutusmäärillä saavutetaan.

Korkeakoulututkintoja valmistui viime vuonna 65 000. Jos halutaan 100 000 lisätutkintoa vuosina 2022–2030, joka vuosi pitäisi saada keskimäärin 11 100 tutkintoa tämän hetken määrää enemmän. Selonteko lupaa rahoituksen, mutta konkreettista tietoa siitä ei vielä ole.

Nykyiselläänkin monet yliopisto-opettajat ovat huolissaan. Tilanne vaihtelee eri yliopistoissa ja tieteenaloilla, eikä samaa ongelmaa ole kaikkialla, mutta kokemus niukkuudesta on yleinen. Opiskelijoiden sisäänottomäärien kasvu ja sen aiheuttamat paineet tulivat esiin monissa kommenteissa, kun Acatiimi kyseli opetusresurssien riittävyydestä opettajien ja yliopistotyönantajien edustajilta.

Kun tavoitetaso ja opiskelijamäärät ovat nousseet, opettajien odotetaan olevan entistä paremmin saavutettavissa ja entistä joustavampia. Tästä vaatimustasosta on tullut ”uusi normaali”, kuului eräs huomio.

Ylipainoinen lentokone ilmassa

Opiskelijoille asti henkilöstön paineet eivät toistaiseksi näy laajasti. Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija Ainomaija Rajoo sanoo, että opiskelijat tunnistavat, että opettajat ovat yhä kuormittuneempia, varsinkin korona-aikana.

Rajoon mukaan yliopistoilla on ollut hyvä päämäärä pyrkiä eroon määräaikaisuuksista, mutta se on myös joillakin aloilla saattanut johtaa opetustarjonnan vähentymiseen.

Iso kysymys on tulevaisuus. Tutkintojen tavoitemäärä vuosille 2021–2024 on noin 20 prosenttia suurempi kuin määrä oli vuosina 2013–2016.

— Aloituspaikkoja on lisätty tuhansilla, ja tutkintotavoitteita on nostettu. Molemmat ovat opiskelijoiden näkökulmasta tosi tarpeellisia, koska nykyisin vain marginaalinen ryhmä pääsee sisään ja hakijasuma on todellinen. Mutta nämä toimenpiteet pitää tehdä hyvin resursoiden, Rajoo sanoo.

Suomen yliopistojen rehtorineuvoston Unifin toiminnanjohtaja Tanja Risikko sanoo, että yliopistojen viimevuotinen lisärahoitus ei kata kokonaan tähänastisia opiskelijamäärien lisäyksiä.

— Tällä hetkellä on jo ylipainoinen lentokone saatu ilmaan. Jotta koulutuspoliittisen selonteon tutkintomäärien lisäämisen tavoitteeseen päästään, lisäresurssia tarvitaan vähintään 100–150 miljoonaa euroa lisää per vuosi, Risikko sanoo.

Risikon mukaan yliopistot pystyvät tällä hetkellä järjestämään opetuksen laadukkaasti. Huoli on tulevaisuudesta, jossa painetta kasvattavat sekä aloituspaikkojen lisäykset, jatkuvan oppimisen tavoitteet että ministeriön TKI-tiekartan tavoitteet tutkimuksen ja osaamisen kehittämiselle. Nykyrahoituksella ei voi toteuttaa kaikkia vaatimuksia.

— Haluamme kuitenkin luottaa siihen, että hallituksella on tahto ratkaista asia ja kasvun tielle päästään, Risikko sanoo.

Taiteen tutkimuksen kriisitilanne

Julkisuudessa on puitu eniten Helsingin yliopiston taidealojen kriisiä, jota on käsitelty aiemmin esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Helsingin yliopiston teatteritieteen yliopistonlehtori Johanna Laakkonen sanoo, että taiteiden tutkimus on kriisissä henkilöstön vähyyden vuoksi.

Helsingin yliopiston taiteiden tutkimus koostuu viidestä tieteenalasta. Niistä kolmella alalla HY on Suomessa ainoa, joka tarjoaa koulutusta kandista tohtorintutkintoon asti. Musiikkitieteessä on yksi tenure track -apulaisprofessori ja yksi vakinainen lehtori. Elokuva- ja televisiotutkimuksen yliopistonlehtorin määräaikaisuutta ei enää jatkettu.

— Meillä oli 15 vakinaista työntekijää eri tieteenaloilta. Nyt [alkukesällä 2021] meitä on 9 ja yksi tenure track -apulaisprofessori. Lisäksi tuntiopetusta ollaan ajamassa tosi kovaa alas. Tilanne on kriittinen, Laakkonen sanoo. Hän korostaa puhuvansa omasta yliopistonlehtorin näkökulmastaan, ei virallisesti koulutusohjelman puolesta.

Laakkosen mukaan vuosikymmen sitten taidealojen koulutus oli aivan toista. Oli ulkomaisia vieraita ja erityisalojen asiantuntijoita. Vaikka henkilöstö on vähentynyt, hallinnolliset työt ja tieteenalojen yhteisten kurssien kehittäminen ovat lisänneet työmäärää. Jatkuvien muutosten takia työ on lyhytjänteistä.

Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa opiskelijakyselystä, jonka mukaan puolet taiteiden tutkimuksen opiskelijoista koki, että pakollisten kurssien suorittaminen ei onnistunut tavoiteajassa, koska tarjonta ei sitä mahdollistanut. Laakkonen sanoo, että hänen alallaan perusopinnot kyllä hoituvat, mutta aineopintojen järjestämisessä on jo haasteita.

Laakkosen mukaan kyse ei ole vain rahapulasta vaan myös priorisoinneista. Uusia tehtäviä perustetaan, mutta resurssit eivät kohdennu taiteiden tutkimukseen.

— Vaikuttaa siltä, että tutkimus ajaa aika paljon opetuksen ohi. On ehkä tehty profilointeja, joista ei ole avoimesti keskusteltu. Jos halutaan ylläpitää näitä tieteenaloja Suomessa, pitää hyväksyä se, että myös tuntiopettajia tarvitaan. Taidealat ovat monimuotoisia, ja tuntiopettajilla on erityisasiantuntemusta, Laakkonen sanoo.

Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmaan on vuosittain noin 700 hakijaa. Samat ihmiset paiskivat töitä joka kesä valintakokeiden parissa, ja pahimmillaan sijaisten työsopimus ehtii päättyä ennen urakan päättymistä. Laakkosen mukaan ei voida luottaa siihen, että kyllä opiskelijoita aina tulee. Jos opetusta ei pystytä järjestämään täysipainoisesti, koulutus ei pysy vetovoimaisena.

Henkilöstöpula koko tiedekunnassa

Humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa Helsingin yliopistosta sanoo, että henkilöstöpulaa on kaikissa koulutusohjelmissa ja syynä ovat vuoden 2016 isot leikkaukset.

Tiedekunnassa on 35–40 tehtävää, joita ei pystytä täyttämään, vaikka tarvetta olisi. Hiidenmaan mukaan mitään alaa ei ole sorsittu, vaan sinne rekrytoidaan, ”missä tulipalo on suurin”.

— Kun meillä on auki melkein 40 tehtävää, totta ihmeessä meidän pitää jollain konstilla seuloa, mitkä rekrytoinnit ovat kiireisimpiä. Meillä on aloja, joissa on tutkinto-opiskelijoita sisällä eikä eläkkeelle jäämisten vuoksi yhtään opettajaa, Hiidenmaa sanoo.

Tällaisia aloja ovat olleet kiina ja arabia, joihin ministeriö on antanut Helsingin yliopistolle koulutusvastuun Suomessa.

Hiidenmaan mukaan kaikista painotuksista, esimerkiksi Suomen Akatemian profilointirahoitusten hausta, keskustellaan avoimesti yhteisissä tilaisuuksissa ja tiedekuntaneuvostossa. Yliopistossa rahaa jaetaan muun muassa tiedekunnan koon ja tuloksellisuuden mukaan. Jotkut alat keräävät enemmän täydentävää rahoitusta, jolloin niillä on paremmat voimavarat myös opetuksessa.

Tuntiopetuksen vähenemisestä Hiidenmaa sanoo, että minkään koulutusohjelman ei kuuluisi pyöriä pysyvästi tuntiopetuksen voimalla.

— Opetus rakennetaan työsuhteessa olevien ihmisten varaan.

Humanistinen tiedekuntakin sai lisäkoulutuspaikkoja viime vuonna. Opetusvaradekaani Minna Palander-Collin sanoo, että tiedekunnan panos koulutuspoliittisessa selonteossa asetettuihin tulevaisuuden tavoitteisiin olisi ainakin alkuvaiheessa siinä, että opiskelijat saataisiin valmistumaan nykyistä paremmin. Nykyisin opiskelijat eivät aina valmistu tiedekunnasta eivätkä etene tavoiteajassa.

Palander-Collin muistuttaa, että jokainen lisäpaikka tarkoittaa painetta myös kielikeskukselle ja opinto-ohjaukseen. Pakollisista kielten kursseista tulee pahimmillaan pullonkaula, koska kaikki opiskelijat eivät mahdu kursseille silloin, kun ne omiin opintoihin sopisivat.

Etäopetus on lisännyt kuormitusta

Myös Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Husu puhuu taloudellisen tilanteen tiukkuudesta, joka vaikuttaa opetustyöhön. Hänen mukaansa kyselyillä mitattu työtyytyväisyys ei kuitenkaan ole muuttunut merkittävästi, joskin etäopetus on varmasti lisännyt kuormitusta.

— Opettajankoulutuksessa koko Suomessa opetusmäärät ovat yleensä suurempia kuin yliopistojen laitoksilla keskimäärin. Kun tulee koulutusmäärien lisäyksiä, totta kai se tuntuu meillä työtilanteessa, Husu sanoo.

Talouden tiukkuus näkyy esimerkiksi niin, että kun joku henkilöstöstä lähtee, on pohdittava tarkkaan, mitä tehtäviä ja missä muodossa voidaan täyttää.

Varhaiskasvatuksen koulutuslisäykset rahoitetaan Husun mukaan täysimääräisesti vuoteen 2024 asti. Muita koulutuspaikkoja tiedekunta joutui Husun mukaan esimerkiksi viime kesänä ottamaan liian nopealla tempolla ota tai jätä -tyyliin eikä saatu rahoitus kata täysin kuluja, joita aiheutuu 20:stä luokanopettajan koulutusohjelman ja 15:stä kasvatustieteen koulutusohjelman lisäpaikasta.

Husu sanoo, että Turun yliopiston OKL:ssä on edelleen kontaktiopetusta keskiarvoa enemmän. Hänen kommenttinsa kontaktiopetuksesta poikkeaa haastateltujen opettajien kommenteista.

— On haastava kysymys, missä määrin kontaktiopetusmäärät ovat yhteydessä oppimiseen. Ei ole kovin vahvaa näyttöä siitä, että tietty tuntimäärä vähemmän tarkoittaisi vähempää oppimista. Toki taito- ja taideaineissa on eri tarpeet kontaktiopetukselle kuin joissakin toisissa opinnoissa.

Korkeakoulut ovat olleet aktiivisia

OAJ:n työmarkkina-, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija Hanna Tanskanen pitää henkilöstön ja opiskelijamäärien suhdeluvun muutoksia huolestuttavina. Kun halutaan pitää sekä koulutus että tutkimus laadukkaana, henkilöstömäärien pitää pysyä mukana.

— Korkeakoulut ovat hyvällä tavalla tosi aktiivisia osaamisen vahvistamisessa. Näkisin, että yhteiskunnan pitäisi osoittaa vastaavaa tahtotilaa eli vahvistaa korkeakoulujen perusrahoitusta, jotta se vastaa tehtävien lisääntymistä. Pitkäjänteisyys toiminnassa ja rahoituksessa turvaisi opetuksen ja tutkimuksen laatua.

Tanskasen mukaan yliopistot pystyvät hoitamaan tulevaisuuden koulutustarpeet, mutta henkilöstön voimavarat pitää huomioida.

Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n vuoden 2019 jäsenkyselyssä yli puolet yliopistonlehtoreista koki, että työtä on usein liikaa. Kolmasosan mielestä työhön liittyi ristiriitaisia odotuksia erittäin usein, eikä etenkään tutkimukselle tahtonut jäädä aikaa. Viime vuonna pandemian alkuvaiheissa korkeakoulujen henkilöstölle tehdyssä kyselyssä noin puolet vastasi, että heillä oli vaikeuksia jaksaa työssään.

— Jos henkilöstö uupuu, sitten on katastrofi käsillä, Tanskanen sanoo.

Tanskanen mainitsee korkeiden työmäärien aloina opettajankoulutuksen, joka vaatii paljon vuorovaikutteista pienryhmäopetusta, sekä yliopistojen kielikeskukset.

— Monissa yliopistoissa kielikeskukset mielletään ikään kuin erillislaitoksiksi, vaikka kieliopinnot ovat kaikille perustutkinto-opiskelijoille pakollisia. Kielikeskusten arvostus ei ehkä kaikkien yliopistojen sisällä ole sen suuruinen kuin sen pitäisi olla, ja se näkyy resursseissa.

Jatkuvaa kehittämistä

Opetukseen kohdistuvaa painetta voi kasvattaa sekin, että tieteenala on yliopistolle merkittävä. Lapin yliopiston matkailututkimus on koulutusalana pieni, mutta se on yliopistolle strateginen painopisteala.

— Yhteisöpäivässämme esiintynyt stand up -koomikkokin kysyi, että miten te olette hengissä, kun olette vain kehittäneet ja kehittäneet, sanoo matkailututkimuksen yliopistonlehtori Minni Haanpää.

Matkailututkimukseen on otettu 25 opiskelijaa vuosittain. Lisäksi englanninkielisiin maisteriopintoihin otetaan 15 opiskelijaa, ja taiteiden tiedekunnan kanssa toteutettava koulutuslaajennus tuo perus- ja aineopintoihin 25 uutta opiskelijaa. Iso uusi ponnistus on yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteinen 120 opintopisteen kokonaisuus, joka moninkertaistaa opiskelijamäärän. Haanpään mukaan rekrytoinnit laahaavat jäljessä, koska suunnitteluun ei saatu lisää työntekijöitä.

— Tilanne ei varmaan ole hirveästi vielä näkynyt opiskelijoille. Enemmän se näkyy työajassamme ja jaksamisessamme ja siinä, miten pystymme keskittymään muihin kuin opetustehtäviin. Oletus on onneksi yhä se, että kaikki tutkivat ja kaikki opettavat, Haanpää sanoo.

Matkailututkimuksen henkilöstön kuormittuminen on yliopiston johdossa huomattu, ja työnohjausta on tulossa. Haanpään mukaan ihmiset sinnittelevät solidaarisuuttaan eivätkä jää sairauslomalle kuin pakon edessä, jotta työt eivät kaadu muiden niskaan.

— Kaikki, mitä en tee kurssin live-tilanteessa, jää roikkumaan. Hävettää, kun opiskelijat muistuttavat toista kertaa, että ovat lähettäneet sähköpostia. Huomio jakautuu, ja älyllinen kapasiteetti ei kestä. Joitakin asioita joutuu hoitamaan huonommin, mikä on varmaan tyypillistä.

Matkailututkimuksen opiskelijat Vera Hirvonen ja Krista Perälä ovat tietoisia opettajiensa kuormituksesta. Hirvonen on ainejärjestön puheenjohtaja ja Perälä ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, ja he ovat henkilöstön kanssa syvällisemmin tekemisissä kuin useimmat riviopiskelijat.

— Erityisesti meille aktiiveille näyttäytyy huoli henkilökunnan jaksamisesta, koska olemme päässeet vaihtamaan ajatuksia, näkemään kurssitilanteiden taakse ja teemme edunvalvontatyötä yhdessä, Perälä kertoo.

Perälä sanoo, että matkailututkimus on nuori tiede, ja siinä tulisi olla tilaa opetuksen ohella myös tutkimukselle ja tutkimuksen kehittämiselle.

— Opettajien kuormitus näkyy meille ajoittaisena kiireisyytenä. Opettajia voi olla vaikea tavoittaa, eikä heiltä aina ehdi saada niin yksilöllistä ohjausta, Vera Hirvonen sanoo.

Hirvosen mukaan korona-ajan etäkursseissa matkailututkimuksen opettajat ovat onnistuneet hyvin. Myös Perälä kehuu, että henkilökunta tekee selkeästi parhaansa opiskelijoiden eteen.

— Hienoa työtä he tekevät.

---