Tutkijanura Tiedefoorumin fokuksessa

Tiedekentän ongelmat johtuvat ennen kaikkea tutkijanurasta ja pirstaleisesta rahoituksesta. Nämä teemat nousivat vahvasti esille Tiedefoorumilla. Opetusministeri Sari Sarkomaa lupasi osaltaan vauhdittaa neliportaisen tutkijanuramallin kehittämistä.

Opetusministeriön ja Suomen Akatemian yhdessä järjestämä Tiedefoorumi oli koolla Finlandia-talossa kolmannen kerran. Nyt teemana oli Kuka päättää tutkimuksen suunnat?

Uuden opetusministerin Sari Sarkomaan ensiesiintyminen yliopisto- ja tiedeyhteisölle tapahtui 9. toukokuuta pidetyn Tiedefoorumin alussa. Puheessaan Sarkomaa kävi läpi hallitusohjelman tärkeimmät yliopisto- ja tiedepolitiikkaan koskevat linjaukset.

- Uudelle hallitukselle on keskeistä luovuus, osaaminen ja korkea sivistystaso. Tavoitteena on maailman parhaan innovaatioympäristön luominen.

Hallitus aikoo toteuttaa yliopistoreformin ja lisätä yliopistojen taloudellista liikkumavaraa.

- Uuden rahoitusjärjestelmän luominen on valtava haaste yliopistoyhteisölle sekä meille päättäjille.

Opetusministeriössä on jo käynnistetty yliopistolain uudistusprosessi. Sarkomaa vakuutti, että tässä työssä aiotaan kuulla tiedeyhteisön jäseniä vielä touko- ja kesäkuun aikana. Yliopistolaista aiotaan antaa esitys eduskunnalle kevätistuntokaudella 2009 ja se voisi tulla voimaan vuoden 2010 alusta.

Huippuyliopistoa Sarkomaa piti osana rakenteellista kehittämistä.

- Tavoitteena on maailmanluokan tutkimusyliopisto, jossa otetaan huomioon niin tiede-, taide- kuin elinkeinoelämänkin tarpeet.

Sarkomaa piti keskeisenä myös perusrahoituksen kasvattamista ja sitä kautta yliopistojen toimintaedellytysten parantamista.

- Erittäin tärkeä tavoite on myös valtion tuottavuusohjelman tarkastelu niin ettei se heikennä yliopistokoulutuksen laatua sekä tieteen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Ministeri kertasi myös hallitusohjelman linjaukset ammattimaisen tutkijanuran houkuttelevuuden lisäämisestä ja apurahansaajien sosiaaliturvan parantamisesta.

- Tavoitteena on laadukas tutkijakunta, joka on nykyistä kilpailukykyisempi työympäristön ja palkkauksen suhteen. Opetusministeriön asettama tutkijanuran kehittämistyöryhmä on aloittanut neliportaisen uramallin kehittämisen. Haluan osaltani vauhdittaa tätä työtä.

Työryhmä on tähän mennessä pitänyt yhden kokouksen ja sillä on määräaikaa ensi vuoden maaliskuun loppuun.

Tutkijoille työrauhaa keskittyä tutkimukseen

Tutkijanuran laadun parantaminen ja tutkijan ammatin houkuttelevuuden lisääminen ovat kiireellisiä lähivuosien tehtäviä, painotti Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila Tiedefoorumissa.

Mattilan mielestä tieteen edistäminen on kiinni nimenomaan tutkijoista ja tutkijanuran parantaminen on merkittävimpiä lähiajan töitä. Sarkomaan tapaan Mattila viittasi opetusministeriön alkuvuonna hyväksymään toimenpideohjelmaan tutkijan koulutuksen ja tutkijanuran ja tutkijanuran kehittämiseksi vuosille 2007-2011. Tavoitteena on järjestää tutkijoille pitkäjänteiset työskentelymahdollisuudet ja tutkijoille parempi työrauha keskittyä tutkimukseen.

OECD:n tilastojen mukaan Suomessa tutkimushenkilöstön osuus työvoimasta on OECD-maiden korkein.

- Tutkijanuran kehittymiseen liittyy tutkijoiden liikkuvuuden järjestäminen yliopistojen, yritysten ja julkisen hallinnon välillä sekä kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen. Tutkijakoulutusta ollaankin jo kehittämässä niin, että siinä työelämävalmiudet kehittyvät entistä enemmän. Yrityksillä ja julkisella hallinnolla on tässä historiallinen mahdollisuus ottaa lisääntyvän tutkijaliikkuvuuden ja tohtorirekrytoinnin haaste vastaan, Mattila painotti.

Tieteen edistys vaatii tutkijalta pitkäjänteisyyttä ja sinnikästä uskomista työn tavoitteeseen. Tämän sitkeän ja määrätietoisen tutkijan tavoitteena on uusi tieto, tieteelliset läpimurrot. Mattilan mukaan on tärkeää, että kunnianhimoisissa tutkimushankkeissa pyritään läpimurtoihin, riskejä ottaen. On kuitenkin aina vaara, että tällainen hanke voi saada ristiriitaiset arviot asiantuntijoilta, mikä voi johtaa kiinnostavan hankkeen hylkäämiseen.

- Akatemia kannustaa eri alojen tutkijoita esittämään uusia avauksia rahoitushakemuksissaan. Olemme entistä valmiimpia ottamaan riskejä, kun näemme, että odotettavissa voi olla jotain todella merkittävää ja uutta.

- Tutkijoilta vaaditaan samanlaista uskoa kuin kaivaisi neulalla kaivoa, Mattila totesi siteeraten kirjailija Orhan Pamukin Nobel-palkinnonjakotilaisuudessa pitämää puhetta.

Tutkijanurassa pitää siirtyä sanoista tekoihin

Perustutkimuksen arki tuli esille Tiedefoorumin paneelikeskustelussa. Professori Riitta Hari kertoi neurokuvantamisen tutkimuksesta TKK:lla.

- Tutkimusryhmät ovat pieniä ja rahoitus sirpaleista. Meillä on enemmän rahalähteitä kuin tutkijavuosia yksikössä. Senioritutkijaksi heittäytymiseen liittyy Suomessa huomattavia riskejä – samanlaiset riskit kuin yksityisyrittäjällä, mutta julkisen sektorin palkkataso, Hari totesi.

Biomedicumin johtaja, professori Olli A. Jänne katsoi, että tiedekentän ongelmat johtuvat nimenomaan tutkijanurasta.

- Emme koskaan saa USA:n etumatkaa kiinni, jos emme kiinnitä huomiota tutkijanuraan. Pitää lopettaa puhuminen ja tehdä asialla todella jotain, Jänne tähdensi.

Hän piti pirstoutunutta rahoitusjärjestelmää toisena keskeisenä ongelmana.

- Meillä on erilaisia tutkimusohjelmia pahoinvointiin asti. Tutkimusrahoituksen kasvu pitäisi suunnata ennen kaikkea tutkijalähtöisen rahoituksen tukemiseen.

Jänne moitiskeli myös suomalaisia yrityksiä kyvyttömyydestä korkeatasoisen tutkimuksen hyödyntämisessä.

- Tutkijat tekevät keksintöjä ja muiden pitäisi hyödyntää ne. Nyt parhaat tutkijat vievät keksintönsä ulkomaille ja heistä tulee ehkä biomiljonäärejä, Jänne huomautti.

Paneelikeskustelun puheenjohtaja, professori Jorma Rantanen veti lopuksi yhteen käytyä keskustelua:

- Pikkuprojektien aika on ohi – think big.

Teksti: Kirsti Sintonen Kuvat: Satu Haavisto

Tutkimus ei ole kaasun painamista

Akatemiaprofessori Ilkka Hanski palkittiin Tiedefoorumissa 85 000 euron suuruisella Suomen tiedepalkinnolla. Puheenvuorossaan Hanski otti kantaa myös ajankohtaiseen yliopisto- ja tiedepoliittiseen keskusteluun.

- Tietyt haasteet nousevat nykyään enemmän näkyviin kuin toiset. Näitä ovat tiedon kaupallinen hyödyntäminen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattaminen.

- Tähän liittyy kuitenkin paradoksi. Näihin haasteisiin vastaaminen vahvistaa niitä kehityskulkuja, jotka johtavat yhä nopeammin kohti arvaamatonta tulevaisuutta.

Hanski vertaisi tutkimusta kartanlukemiseen.

- Kartanlukijan kenkien alle ei ole asetuttu ylimääräisiä kaasupolkimia vaan hänen tehtävänsä on katsoa mutkan taakse ja ennakoida tulevaa. Tutkimus on kartanlukemista eikä kaasun painamista kuskin rinnalla. Tutkimukselle keskeistä on tuntemattomiin ongelmiin vastaaminen.

Hanskin mielestä pitäisi tarkkaan miettiä myös sitä, mihin haasteisiin tulevalla huippuyliopistolla aiotaan vastata.

- Jos tarkoituksena on perustaa huippututkimusyliopisto, se on monien, monien vuosien haaste. Jos tavoitellaan lyhyen aikavälin nopeita tuloksia, toimii koko idea vastoin alkuperäistä tavoitettaan.

Akatemiaprofessori Ilkka Hanski on kiistattomasti yksi tieteellisesti ansioituneimmista ekologeista maailmassa, ja hänen tutkimusryhmänsä on yksi korkeatasoisimmista teoreettisen ja kokeellisen populaatiobiologian tutkimuskeskuksista. Hanskin tutkimusryhmä on myös kansallinen tutkimuksen huippuyksikkö.

Akatemiaprofessori Ilkka Hanskin (s. 1953) tutkimusala on ekologia. Hanski suoritti tohtorin tutkinnon Oxfordin yliopistossa vuonna 1979 ja on toiminut vt. eläintieteen professorina Helsingin yliopistossa (1988-1991), eläintieteen professorina (1993-) ja Suomen Akatemian akatemiaprofessorina (1996-). Hän on toiminut myös Suomen Akatemian tutkimusassistenttina, nuorempana tutkijana ja varttuneena tieteenharjoittajana.

Ilkka Hanski kuuluu ainoana suomalaistutkijana tieteenalaryhmänsä (ryhmä ekologia ja ympäristötiede, Thompson ISI) kärkikymmenikköön, kun tieteellistä vaikuttavuutta ja menestystä mitataan tieteellisten artikkeleiden saamalla viitemäärällä. Ekologina Hanski on maailman neljänneksi viitatuin tutkija.

Osoituksena laajasta ja kansainvälisestä arvostuksesta Ilkka Hanskilla on lukuisia kansainvälisiä luottamustehtäviä, ja merkittävästä tieteellisestä työstä hänelle on myönnetty useita huomionosoituksia. Viimeisin on kutsu vuonna 2006 The American Academy of Arts and Sciences ulkomaiseksi kunniajäseneksi, vuonna 2005 hänet kutsuttiin brittiläisen The Royal Societyn elinikäiseksi kunniajäseneksi sekä samana vuonna hän sai merkittävän ekologian alan palkinnon “Marsh Award of the British Ecological Society”. Ilkka Hanski on vuonna 1660 perustetun Royal Societyn toinen suomalainen jäsen kautta aikojen.