Open access
– kuka kustantaa avoimen tiedon?
Tieteellisen tiedon halutaan olevan vapaasti ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Mutta millaisia käytännön haasteita “open access” akateemiselle julkaisutoiminnalle tuo? Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) järjestivät aiheesta 3.5. seminaarin Helsingissä.
“Tiedonjulkistamisen etiikka – tutkimustieto ja open access” -seminaarin aluksi Kansallisarkiston pääjohtaja ja TJNK:n puheenjohtaja Jussi Nuorteva esitteli tiedontuottamisen ja -välityksen uusia käytäntöjä. “Avoimella tiedolla” voidaan tarkoittaa paitsi avoimesti ja ilmaiseksi jaettavaa tietoa, myös avointa review- tai muokkaussysteemiä. Wikipedia-malliseen tietoon liittyy paljon tiedeyhteisölle vieraita käytäntöjä.
– Sähköisessä toimintaympäristössä esimerkiksi tiedon helppo päivitettävyys parantaa ajantasaisuutta, mutta vaikeuttaa tietoon viittaamista, huomioi Nuorteva. – Tiedon jatkuvan muuttumisen lisäksi vaikeutena on virallisten kirjoittajien puuttuminen. Nuorteva kertoi myös internetsivustoille myönnettävistä akkreditointimerkeistä, joiden avulla lukija voi saada tietoa esimerkiksi terveystietoa levittävän sivuston luotettavuudesta.
Avoin julkaiseminen on hyvää tieteellistä käytäntöä
TENK:n puheenjohtaja, Turun yliopiston kansleri Eero Vuorio kiitteli sitä, että “avoin julkaisufilosofia” on ollut paljon esillä valtamedioissakin.
– Tutkimusetiikasta on kuitenkin puhuttu tässä yhteydessä liian vähän, hän valitteli.
TENK perustettiin asetuksella 1990-luvun alussa, ja sen tehtävänä on nimenomaan vaalia hyvää tieteellistä käytäntöä ja kehittää menettelyohjeita esimerkiksi tieteellisen vilpin selvittämiseksi.
– Open access on sopusoinnussa hyvän tieteellisen käytännön tavotteiden kanssa ja siksi kannatettavaa, Vuorio kertoi TENK:n kannasta.
Avoin julkaiseminen liittyy moneen hyvän tieteellisen käytännön periaatteeseen. Käytäntöä voi rikkoa joko piittaamattomuudella tai vilpillä. Piittaamattomuutta on esimerkiksi puutteellinen viittaaminen ja vilppiä taas sepittäminen ja plagiointi.
– Vaikka tällaiset väärinkäytökset tulevat lisääntymään open accessin myötä, myös niiden havaitseminen helpottuu, Vuorio totesi.
Open accessin rahoitus oli yksi seminaariyleisöä eniten puhututtaneista aiheista. Avoimen julkaisemisen tarvetta on osittain perusteltu sillä, että köyhien maiden tutkijat eivät pysty maksamaan uusimmasta tieteellisestä tiedosta. Jos kustannuksia siirretään lukijoilta tekijöille, myös se tulee syrjimään köyhimpien maiden tutkijoita, joita estetään tällä tavalla julkaisemasta.
Suuret tutkimuksen rahoittajat Englannissa ja Yhdysvalloissa (esimerkiksi Wellcome Trust ja NIH) ovat viime vuoden lopusta edellyttäneet, että rahoitettu tutkimus julkaistaan avoimesti. Tällaista kannanottoa valmistelee myös EU:n komissio.
Open access edellyttää myös tiedon säilyttämistä
Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston hoitaja Arja Kuula Tampereen yliopistosta esitti huolestumisensa tutkijoiden matalasta kiinnostuksesta tiedon säilyttämiseen. Yhteiskunta-, kasvatus- ja humanististen tieteenalojen professoreille teetetyn kyselyn mukaan vain kymmenesosalla on käytössään ohjeet sähköisen tutkimusaineiston säilyttämiseksi. Lisäksi 54 prosenttia vastaajista katsoi, että tutkimusaineistojen puutteellinen dokumentointi estää niiden käyttöä jatkossa.
Kuten Eero Vuoriokin muistutti, hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu tutkimusaineistojen tallessapito.
– Aineiston arkistointi tiedeyhteisön käyttöön tulisi laskea julkaisemisen kaltaiseksi tieteelliseksi meriitiksi, ehdotti Arja Kuula. – Arkistoinnin ja tiedon säilyttämisen periaatteita pitäisi ottaa esille jo tutkijakouluissa.
Dosentti Kalle Korhonen Helsingin yliopistosta ja Tieteellisten seurain valtuuskunnasta on mukana opetusministeriön asettamassa open access -työryhmässä FinnOA:ssa.
– Tutkijan kannalta open accessin tulee olla sekä hyvä että tarpeellinen asia, korosti Korhonen. – Muuten siitä tulee vain yksi uusi byrokraattinen tehtävä lisää. Hänen mielestään tutkija tulee hyötymään open accessista paljonkin: sen avulla julkaisujen saatavuus turvataan ja julkaisurekisterien ylläpito helpottuu.
Kun avoin julkaisutoiminta lisääntyy, tekijänoikeuksiin tulee kiinnittää huomiota. Tosin tilanne voi parantua paljonkin: nythän tutkija usein tuntuu menettävän kaikki oikeudet tekstiinsä lähettäessään sen julkaistavaksi.
– Tekijöiden asenne on ratkaiseva, äänestäkää jaloillanne älkääkö luopuko tekijänoikeuksista! Korhonen patisti.
FinnOA:n tilanne kiinnosti seminaariyleisöä. Korhonen kertoi, että tieteen rahoittajien kantaa odotetaan ja se tulee olemaan tärkeä.
Sopivatko korkeakoulukeksintölaki ja open access yhteen?
IPR University Center on yhdistys, joka kokoaa yhteen immateriaalioikeuden asiantuntemusta. Pääsihteeri Marja-Leena Mansala kävi esityksessään läpi uutta korkeakoulukeksintölakia, joka astui voimaan tämän vuoden alusta.
Tieteen avoin julkaiseminen, patentoiminen ja toisaalta uusi korkeakoulukeksintölaki aiheuttavat yhdessä monimutkaisia tilanteita. Erityisen ongelmalliseksi tutkijat kokevat lain kohdan, jossa yliopistolla on kuuden kuukauden ajan oikeus ottaa oikeudet syntyneeseen keksintöön. Tutkija joutuu siis “roikottamaan” tuloksiaan puoli vuotta, ennen kuin voi edes julkaista niitä.
– Jollei toisin sovita, keksijä ei saa julkistaa tuloksia keksinnön suojaamista tai muuta hyödyntämistä vaarantavalla tavalla, jos korkeakoululla on mahdollisuus ottaa oikeudet keksintöön, vahvisti Marja-Leena Mansala.
Open accessin mahdollisuudet biologisissa ja fysikaalisissa tieteissä
Vaikka tieteellisen tiedon “open access” rajataan usein tarkoittamaan vain peer review -artikkeleita, myös muuta tutkimusaineistoa voidaan julkaista samalla tavalla avoimesti. Esimerkiksi biologisissa ja fysikaalisissa tieteissä syntyy valtavasti laskentadataa, jota ei voida julkaista artikkelien yhteydessä, mutta jolla olisi paljon annettavaa muulle tutkimukselle.
VTT:n tutkimusjohtaja Hans Söderlund korostikin omassa esityksessään tällaisen “raakatiedon” saatavuuden tärkeyttä. Esimerkkinä hän käytti systeemibiologiaa, joka pyrkii kokoamaan yhteen vaikkapa transkriptomiikasta, proteomiikasta ja metabolomiikasta saatua tietoa. Tällaisten “kaikki vaikuttaa kaikkeen” -mallien rakentaminen vaatii nimenomaan pääsyä alkuperäisiin aineistoon. Mitä enemmän raakadataa on avoimesti saatavilla, sitä enemmän biologisissakin tieteissä voidaan siirtyä kokonaisten uusien vaikutusketjujen löytämiseen pelkästään jo julkaistuja tietoja analysoimalla.
Seminaarin viimeisessä esityksessä akatemiaprofessori Risto Niemisellä Teknillisestä korkeakoulusta oli kunnia edustaa fysikaalisia tieteitä, jotka ovat olleet monella tapaa koko open access -ilmiön edelläkävijöitä.
– Monille hiukkasfyysikot ja kosmologit julkaisevat puolestaan ainoastaan tai pääasiallisesti avoimessa SPIRES-arkistossa, Nieminen kertoi fysikaalisten tieteiden ominaispiirteistä. Arkistoon voi viedä tuloksiaan kuka tahansa, arviointikin toimii avoimesti.
– SPIRES:in etu on nopea kollegoilta saatu palaute.
Nieminen kokosi vielä yhteen open accessin kannattajien ja vastustajien argumentteja: Lukijalle etu on tutkimustulosten esteetön saatavuus, kirjoittajalle lisääntynyt levikki, rahoittavalle organisaatiolle julkaisemisen läpinäkyvyys ja kustannustehokkuus sekä julkaisijalle liiketoiminnan stabiilius. Huonoja puolia voisivat olla muun muassa epätietoisuus siitä, kuka julkaisupäätökset loppujen lopuksi tekisi ja olisiko korkea impact factor ostettavissa.
Open access -periaatteella toimivia lehtiä on listattu http://www.doaj.org/-sivustolle. Listassa on nyt noin 2 500 nimikettä.
Tiina Raevaara FT, vapaa kirjoittaja |