 
|
|||||||||||||
|
Aineistojen tehokäytöllä on monta estettäTieteellisen tiedon avoimen saatavuuden ajatellaan helposti koskettavan vain varsinaisia julkaisuja. Jotta tieteenteko olisi todella avointa, myös tutkimusaineistojen kuten rekistereiden ja tilastojen tulisi olla aiempaa vapaammin käytettävissä. Aineistojen avoimuutta pohdittiin “Tutkimus, aineistot ja avoimuuden rajat” - seminaarissa Helsingissä 21.4. Seminaarin aihe oli ilmeisen vetävä, sillä Tieteiden talon suuri luentosali oli lähes täynnä. Myös kuuntelijoiden käytännönläheiset kysymykset viestivät siitä, että tutkijoille aineistojen avoimuus on jokapäiväinen kysymys. Tapahtuman järjestivät Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK), Tutkimuseettinen neuvottelukunta sekä STAKES:in tutkimuseettinen toimikunta. Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston FSD:n johtaja Sami Borg kertoi yhdessä Arja Kuulan kanssa kirjoittamastaan raportista Julkisrahoitteisen tutkimusdatan avoin saatavuus ja elinkaari (linkki julkaisuun artikkelin lopussa), jossa pohditaan mahdollisuuksia OECD:n datasuosituksen toteuttamiseen. OECD haluaa parantaa varsinkin aineistojen jatkokäyttöä. – Mahdollisimman suurelle käyttäjäkunnalle tulisi turvata esteetön datan käyttömahdollisuus mahdollisimman pienin kustannuksin, Borg summasi. Jatkokäyttö voi kuitenkin edellyttää erilaisia käyttöehtositoumuksia. Borg sallisi myös kohtuullisten käyttömaksujen perimisen niin kauan, kun niillä katetaan tietojen irrottamisesta ja käsittelystä koituneita kuluja. Tutkimuslaitoksissa omistajuus epäselvää STAKES:in tulosaluejohtaja Jussi Simpura keskittyi puheenvuorossaan erityisesti tilastojen avoimuuteen ja omistajuusongelman. – Tilastopuolella omistajuus on helppoa, Simpura kertoi. – Tilastontuottaja omistaa aineistonsa myös sellaisissa tapauksissa, jossa tilasto on kerätty asiakasrahoitteisesti. Tutkimuslaitoksissa omistajuus on epäselvää. Onko omistaja yksittäinen tutkija, tutkimusryhmä vai -laitos? Usein tutkijat kuljettavat aineistoja mukanaan uransa varrella. Tutkimus- ja tilastopuolen ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan. – Tutkijat unohtavat, että aineistojen säilytys sekä tietojen irrotus maksaa ja vie aikaa, Simpura totesi. Toisaalta tutkijat itse saattavat suhtautua leväperäisesti esimerkiksi tietosuojakysymyksiin. Yksityisyyden suoja määritelty perustuslaissa Arkistolaitoksen hallintojohtaja Anitta Hämäläinen esitteli kuulijoille aineistojen avoimuutta sääteleviä periaatteita. – Aineistojen saatavuuteen vaikuttavat viranomaisten asiakirjojen julkisuus sekä pyrkimys hallinnon läpinäkyvyyteen, yksityisyyden suojaamiseen ja tieteen vapauteen. Tutkimuksen vapaus turvataan nimenomaan arkistoilla, Hämäläinen korosti. Yksityisyyden suoja on jo perustuslaissa määritelty. Jos aineisto sisältää arkaluonteisia tietoja, se on hävitettävä heti, kun se on käynyt tarpeettomaksi. Vaihtoehtoisesti yksilöiden tunnistettavuus tulee tehdä mahdottomaksi. Arkaluonteisia tietoja sisältävät rekisterit tulee tarkistaa viiden vuoden välein, ja niiden käyttöä ohjaavat tietosuojalautakunta ja -valtuutettu. Biopankeissa omat ongelmansa Dosentti Tuija Takala Helsingin yliopistosta puhui tutkimusaineistojen avoimuudesta etiikan ja moraalifilosofian näkökulmasta. Hän näki ihmisperäisten tutkimusaineistojen, varsinkin niin sanottujen biopankkien avoimuudessa monia ongelmia. Tutkimuksiin osallistuvilta kysytään aina suostumus. Vaikka he antaisivat suostumuksensa myös aineiston jatkokäyttöön, edes tutkijat eivät aineistoa kootessaan tiedä, millaisiin tutkimuksiin sitä on tarkoitus tulevaisuudessa hyödyntää. Myös lainsäädäntö saattaa muuttua: suostumuksen annon ajankohtana aineiston käyttöä voidaan rajata eri tavalla kuin tulevaisuudessa. Takala piti suostumuksen pyytämistä tärkeänä siksi, että osallistujalla on silloin mahdollisuus arvioida tutkimuksen riskiä sekä sitä, millaista tutkimusta hän haluaa tukea. – Tutkimusmateriaalin uusiokäyttö siirtää arvovalinnan ja riskin arvioimisen yksilöltä eettisille komiteoille. Takala yhdisti biopankkien ongelman lääketieteen ja tutkimuksen kantaviin periaatteisiin: – Lääketieteessä yksilön etu on perinteisesti ohittanut yhteiskunnan edun. Biopankit ja muut ihmisperäiset aineistot kääntävät tämän ajatuksen päälaelleen. Huolta tutkimusaineistojen kaupallistamisesta Seminaarin jälkimmäinen puolisko oli varattu paneelikeskustelulle, jossa puhetta johti TJNK:n puheenjohtaja ja Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ja osallistujina olivat Tuija Takalan lisäksi johtaja Leena Vestala Opetusministeriöstä, Rekisteritutkimuksen tukikeskuksen päällikkö Irma-Leena Notkola sekä dosentti Riitta- Sisko Koskela Työterveyslaitoksesta. Notkola esitti huolensa tutkijoiden taitamattomuudesta omien aineistojensa säilyttämisessä ja käyttämisessä. Toisaalta tutkimuksen tietohallintorakenteet olivat hänen mielestään ylipäätään huonoja. Leena Vestala piti ongelmana sitä, että tutkijat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita aineistojen hyödyntämisestä vain hyvin rajatun ajan – siis oman tutkimuksensa keston verran. Keskustelussa nousi esille huoli tutkimusaineistojen kaupallistumisesta. Nuorteva yhdisti tähän huolen suomalaisten tutkijoiden huonosta osaamisesta aineistojen käsittelyssä. – Suomi loistaa julkaisujen määrässä, mutta perusdataa emme osaa tuottaa. Riitta-Sisko Koskela kehui Työterveyslaitoksen käytäntöä, jossa valtavien eri alojen aineistojen omistussuhteista on huolehdittu esimerkillisesti. Omistussuhteet sovitaan tarkoin sopimuksin jo ennen aineiston keruuta. Turun yliopiston kansleri Eero Vuorio päätti tilaisuuden toiveikkaalla puheenvuorolla. – Aineistojen tehokkaaseen käyttöön päästään huolehtimalla tutkimuslaitosten, arkistolaitosten ja eri ministeriöiden yhteistyön sujuvuudesta, josta tämäkin seminaari on esimerkkinä. Teksti: Tiina Raevaara Lisätietoa:
Arkistolaitos
Rekisteritutkimuksen tutkikeskus ReTki
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto
Sami Borg ja Arja Kuula: Julkisrahoitteisen tutkimusdatan
avoin saatavuus ja elinkaari. Yhteiskuntatieteellisen
tietoarkiston julkaisuja, 2007. | ||||||||||||
