Yliopiston itsehallinto ja uudet johtosäännöt

Perustuslakivaliokunnan lausunnolla on hyvin suuri merkitys yliopistoissa meneillään olevaan uusien hallintojohtosääntöjen laatimiseen. Johtosääntöjen valmistelutyö on edennyt jo varsin pitkälle vaikka lakiakaan ei ole vielä olemassa. Valiokunnan kanta on johtosääntötyössä hyvä tiedostaa. Menettelyt, jotka ovat ristiriidassa yliopistoyhteisön itsehallinnon toteutumisen kanssa, voidaan nyt kyseenalaistaa.

Perustuslakivaliokunnan yliopistolakiesityksestä antamassa lausunnossa (PeVL 11/2009 vp, 13.5.2009) keskeistä on sen sisältämä selkeä tulkinta yliopistojen itsehallinnosta ja perustuslain sille antamasta suojasta. Valiokunnan näkemys vastaa yliopistojen henkilöstöä edustavien liittojen kantoja ja niiden yliopistolain valmistelun aikana asiasta antamia lausuntoja.

Lakiesityksen edellyttämä yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten enemmistö yliopiston hallituksessa ei valiokunnan mukaan ole sopusoinnussa perustuslain edellyttämän yliopiston itsehallinnon kanssa. Yliopistoyhteisön on saatava päättää hallituksen kokoonpanosta myös sisäisten ja ulkoisten jäsenten lukumääräsuhteen osalta. Tämä koskee sekä julkisoikeudellisia yliopistoja että yliopistoina toimivia yksityisoikeudellisia säätiöitä.

Ellei lakiesitystä palauteta kokonaan uuteen valmisteluun, on valiokunnan kanta lopullinen tulkinta siitä, mitä perustuslain turvaamalla yliopiston itsehallinnolla tarkoitetaan. Jos esitys etenee tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ja se vahvistetaan tarvittavin muutoksin, säilyy valiokunnan lausunto keskeisenä lähteenä tulkittaessa sitä, vastaavatko yliopistoihin luotavat hallintomallit perustuslain määritelmää.

Kollegiolta kanta hallituksen kokoonpanoon

Lausunnolla on siksi hyvin suuri merkitys yliopistoissa meneillään olevaan uusien hallintojohtosääntöjen laatimiseen. Ensinnäkin siitä seuraa, että julkisoikeudellisten tai säätiöyliopistojen hallintomallien tulee kaikissa tapauksissa taata yliopistoyhteisön oikeus valita itse hallituksensa. Yliopistoyhteisö koostuu professoreista, muusta opetus- ja tutkimushenkilöstöstä sekä muusta henkilöstöstä ja opiskelijoista.

Erityisen tärkeää on huomioida seuraava valiokunnan linjaus: “Yliopiston itsehallinnon takaamiseksi yliopistokollegiolla on oltava mahdollisuus valita yliopistoyhteisön sisäisistä ryhmistä jäsenten enemmistö yliopiston hallitukseen”.

Kyseessä ei ole mielipide tai suositus, vaan edellytys sille, että yliopiston hallintomallia voidaan ylipäänsä pitää perustuslain mukaisena. Yliopistokollegio voi ilman perustuslaillista estettä päättää valita myös ulkopuolisen enemmistön, mutta valiokunta muistuttaa, että “perustuslain turvaamaa yliopiston itsehallintoa vahvistaa kuitenkin erityisesti se, että yliopistoyhteisön eri ryhmät ovat hallituksessa edustettuna” (s. 3). Yliopistoyhteisöä edustavat hallituksen jäsenet valitsee asianomainen yliopistoyhteisön ryhmä.

Yllä puhutaan erityisesti julkisoikeudellisista yliopistoista, sillä säätiöyliopistojen osalta toimielinten tehtävämääritelmien puutteellisuus estää vastaavan tarkkuuden (esimerkiksi yliopistokollegiota vastaavasta henkilövalintoja tekevästä toimielimestä ei ole mitään säännöksiä). Kuitenkin myös säätiöyliopistossa yliopistoyhteisön sisäisten ryhmien on oltava kelpoisia yliopiston hallitukseen ja hallituksen kokoonpanon määräydyttävä “yliopistoyhteisön itsensä päätöksin ja vastaavia periaatteita noudattaen kuin julkisoikeudellisissa yliopistoissa”. Myös säädekirjan allekirjoittaneiden yksityisten tahojen mahdollisesti asettamien hallitusehdokkaiden “tulee olla yliopistoyhteisön aidosti valittavissa” (s. 4).

Julkisoikeudellisiksi yliopistoiksi muuttuvissa yliopistoissa yliopistokollegion – väliaikaisenkin – rooli on perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta vahvistunut. Hallitusta muodostettaessa yliopistoyhteisön tahto välittyy kollegion kautta. Ennen kuin kollegio valitsee tai vahvistaa hallituksen jäsenet, on sen muodostettava kanta hallituksen kokoon ja ryhmien välisiin lukumääräsuhteisiin. Muussa tapauksessa kollegiolta evätään tehtävä, joka on edellytyksenä perustuslain tarkoittaman yliopiston itsehallinnon toteutumiselle.

Pysytteleminen esimerkiksi aiemmin valmistelluissa johtosääntöluonnoksissa tai hallituskokoonpanoissa voi sisältää samanlaisen “väärän marssijärjestyksen” riskin, mikä säätiöyliopistojen osalta on toteutunut. On mahdollista ja usein jopa todennäköistä, että aiempi valmistelu on perustunut lakiesityksen sellaisiin kohtiin, jotka perustuslakivaliokunta on todennut perustuslain vastaisiksi.

Uudistuksen marssijärjestys

Monissa yliopistoissa – muissakin kuin säätiöissä – valmistelut uuteen yliopistoon siirtymiseksi on viety varsin pitkälle. Kiireellisyyden perusteena on ollut lähinnä hallituksen ja opetusministeriön määrittämä tiukka aikataulu sekä ministereiltä ja korkeilta virkamiehiltä tulleet vakuutukset uudistuksen keskeisten elementtien kiveen hakatusta luonteesta.

Vaikka lakiesityksellä ei ole lain voimaa, on useista vanhaa yliopistoa sitoneista säännöistä esimerkiksi toimielinten henkilövalinnoissa tai niiden valmistelussa saatettu jo poiketa. Nämä ratkaisut saattavat vaikuttaa tässä vaiheessa ongelmallisilta etenkin jos valmistelu on liittynyt menettelyihin, jotka valiokunta on todennut perustuslain kanssa ristiriitaisiksi.

Yliopistoista on jo kantautunut eräitä reaktioita suhteessa perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson toivotti lausunnon tuoreeltaan tervetulleeksi ja totesi sen merkitsevän lisääntynyttä vapautta rakentaa sellainen hallintomalli, jonka koko yliopistoyhteisö voi hyväksyä.

Joissakin kommenteissa on annettu ymmärtää, että valiokunnan esittämät huomautukset voidaan ottaa huomioon tekemällä vain pieniä tarkistuksia yliopistossa tehtyyn valmisteluun. Näin voi teknisesti joissakin tapauksissa olla – etenkin, jos valmistelua ei ole viety kovin pitkälle – mutta perustuslakivaliokunnan kannan periaatteellinen luonne on silti hyvä tiedostaa. Menettelyt, jotka ovat ristiriidassa yliopistoyhteisön itsehallinnon toteutumisen kanssa, voidaan nyt helposti kyseenalaistaa.

Petri Koikkalainen
Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja ja valtio-opin lehtori Lapin yliopistossa