Yliopistojen hallitusten uudet aatteet
Kevätseminaari päättyi paneelikeskusteluun aiheesta
Yliopistojen hallitusten uudet aatteet. Paneelissa
olivat mukana hallituksen puheenjohtajat
Matti Alahuhta Aalto-yliopistosta ja Antti Tanskanen
Helsingin yliopistosta sekä hallituksen jäsenet
Pirkko Nuolijärvi Vaasan yliopistosta ja Jussi
Nuorteva Turun yliopistosta.
Paneelissa oli tarkoitus pohtia hallitusten toiminnan
alkutaivalta: onko ollut jotain yllättävää,
hallitustyöskentelyn mahdollisia eroja yliopistossa
ja yrityksessä, rehtorin ja hallituksen puheenjohtajan
rooleja ja edessä olevia isoja haasteita.
- Monesti hallituksen ykköstehtävä on ykköshenkilön
valinta, totesi Matti Alahuhta ja viittasi
rehtori Tuula Teeren valintaa huhtikuussa 2009.
Alahuhdan mielestä Aalto-korkeakoulusäätiön
hallituksen toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle.
Ihmeempiä yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Hallituksen
puheenjohtajan ja rehtorin vastuunjaoissa
ei ole epäselvyyksiä.
- Hallituksessa kaikki tuntevat työnsä merkitykselliseksi
ja olemme yksi yhtenäinen tiimi.
Rehtori on ottanut aktiivisen roolin hallitustyöskentelyssä.
Kone Oyj:n toimitusjohtaja Alahuhta katsoi,
että yliopiston hallituksen työskentely muistuttaa
yrityspuolen vastaavaa.
- Yksi iso poikkeus on – me emme puutu akateemisen
ytimen tehtäviin.
Aalto-korkeakoulusäätiön hallitus koostuu kokonaan
ulkopuolista jäsenistä. Vaasan yliopiston
hallituksessa on viisi ulkopuolista ja neljä yliopistoyhteisön
edustajaa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi ei ole havainnut
vastakkainasettelua ulkoisten ja sisäisten
jäsenten välillä.
Isoja asioita ovat olleet yliopiston strategiasta
päättäminen ja tiedekuntauudistus. Profiloitumisratkaisut
edellyttävät Nuolijärven mukaan
oman yliopiston ja koko yliopistokentän tuntemusta.
Talousasiat, mm. pääoman hyvä hoito,
ovat hallituksessa merkittävässä roolissa.
- Keskustelussa on myös yliopiston kiinnittyminen
kansalliseen ja kansainväliseen ympäristöön,
suhteet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten
välillä. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on
omat tehtävänsä, joita ei pidä sotkea, Nuolijärvi
korosti.
Turun yliopiston hallituksessa sisäisten ryhmien
edustajilla on kahden jäsenen enemmistö. Arkistolaitoksen
pääjohtaja Jussi Nuorteva oli havainnut
hallituksen alkutaipaleella pientä oman
ryhmän edunvalvontaa.
- Uudella hallituksella oli aika valmiiksi katettu
pöytä. Esimerkiksi strategia oli aika pitkällä.
Toimivan johdon ja hallituksen suhteet ovat
Nuortevan mielestä tärkeällä sijalla uusissa yliopistoissa.
Helsingin yliopiston hallituksessa on 13 jäsentä,
seitsemän yliopistoyhteisön sisältä ja kuusi ulkopuolelta.
Puheenjohtajana toimiva OP-ryhmän
ja Suomen Akatemian entinen pääjohtaja Antti
Tanskanen piti strategian käsitettä epämääräisenä.
- Strategian nimissä voidaan puhua kaikenlaista
ja viimeistään strategia-asiakirjaan voidaan kirjoittaa
mitä tahansa. Jos strategia ei anna priorisointiin
mitään apua, katsotaan, että siinä on jotain
vikaa. Edellinen hallitus teki meille strategian
enkä sitä tästä pöntöstä kyseenalaista, Tanskanen
totesi seminaaritilan puhujapöntöstä.
Helsingin yliopiston hallitus työskentelee
Tanskasen mukaan kuten mikä tahansa hallitus.
- Vain opiskelijat muistuttavat omista kiintiöistään
– muuten kiintiöitä ei tunnista.
Yrityspuolen tilanteeseen verrattuna suuri ero
on suhde omistajiin.
- Kenelle soitetaan, jos halutaan tavoittaa
omistaja, kysyi Tanskanen.
Tanskanen asetti myös kyseenalaiseksi yliopiston
uuden autonomisen aseman.
- Onko yliopisto saanut mitään autonomiaa?
Opetusministeriö ratkaisee rahoituskriteerit ja
linjaa perusrahoituksen.
Alkupuheenvuorojen jälkeen alkoi vilkas –
paikoin jopa kiivas keskustelu. Alahuhta tarttui
Tanskasen kysymykseen omistajasta.
- Kun halutaan tavoittaa omistaja, soitetaan
Anitalle, hän totesi ja viittasi eturivissä istuvaan
Anita Lehikoiseen.
Tanskanen kritisoi rahoitusmallia, joka on ollut
syynä myös opettajien ja opiskelijoiden lukumääräsuhteeseen.
- Olen vähän pessimistinen, tuleeko tilanteeseen
muutosta edes uudella mallilla. Laadun painoarvoa
mittareissa tulee nostaa.
Anita Lehikoinen halusi kommentoida väitteitä.
Hän piti uusia hallituksia hyvin sitoutuneina
tehtäviinsä. Tämä näkyy mm. ministeriön kanssa
käytävissä neuvotteluissa. Hän kommentoi myös
omistajuutta:
- Valtio on yliopistojen toiminnan rahoittaja –
ei omistaja. Eikä rahan määrä lisäänny rahanjakomallia
viilaamalla. Uusien opiskelijoiden määrä
tuli rahanjakomalliin mukaan yliopistojen toiveista.
Seminaarin juontajana toiminut Ylen
Aamutv:n toimittaja Annika Damström otti myös
yleisön mukaan keskusteluun. Professori J.P. Roos
ei pitänyt yliopistouudistusta henkilöstön kannalta
hyvänä juttuna.
- Universitasin autonomia on supistunut, Roos
totesi ja sai aplodit.
- Ihan sama omistaako yliopiston OPM vai
UPM – pääasia, että saadaan tutkia, kommentoi
yliopistonlehtori Björn Fant Helsingin yliopistosta.
Lehikoinen puolusti:
- Millainen oli yliopistojen toimintavapaus tilivirastona
ja paljonko tuli noudatettavia määräyksiä
valtion budjettilainsäädännöstä? Meillä on
nyt ihan poikkeuksellinen yliopistojen autonomia.
Miten se nyt hyödynnetään, on iso kysymys.
Henkilöstö ja opetusministeriö kiivailivat yliopistojen
autonomiasta, otsikoi toimittaja Marjukka
Liiten Helsingin Sanomissa seuraavana päivänä
ilmestyneen juttunsa.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
|