Yliopistojen kevään neuvottelukierros
Helmikuun lopulla 2011 sovittiin, että 1.4.2011 lukien
maksetaan kaikille 1,2 prosentin yleiskorotus.
1.5.2011 lukien tulee 0,9 prosentin suuruinen järjestelyerä.
Huhtikuun lopulla saavutettiin keskustasolla
yhteisymmärrys järjestelyerää koskevista ohjeista.
Järjestelyerä suunnataan suurelta osin uuteen vaativuuslisäjärjestelmään.
Lisien kohdentaminen on
käynnistymässä yliopistoissa. Alimmilla ja ylimmällä
vaativuustasolla järjestelyerä menee kuitenkin taulukkoihin.
Yliopistojen korotukset vastaavat tasoltaan
julkisen sektorin korotuksia.
Runsas vuosi sitten solmitun uusimuotoisten yliopistojen
ensimmäisen työehtosopimuksen mukaan
sopimus on voimassa 1.3.2010—29.2.2012. Sopimuksen
mukaan osapuolet neuvottelivat helmikuun 2011
loppuun mennessä vuoden 2011 palkankorotusten
ajankohdasta sekä suuruudesta.
Jos yhteisymmärrystä ei olisi saavutettu, kukin
osapuoli olisi voinut irtisanoa sopimuksen päättymään
helmikuun lopussa 2011. Tiiviiden ja vaiherikkaiden
neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrys vuoden
2011 korotuksista saavutettiin helmikuun lopulla.
Tämä merkitsee työrauhavelvoitetta 29.2.2012 saakka.
Raharatkaisu
Alkuvuonna 2011 käydyissä neuvotteluissa oli esillä
palkankorotusten lisäksi myös opetus- ja tutkimushenkilökunnan
työaikasopimuksen muuttaminen.
Asiasta ei kuitenkaan saavutettu sopijaosapuolten välillä
yhteisymmärrystä. Kokonaistyöaikajärjestelmän
piiriin tulleiden tutkijoiden ongelmia pyritään ratkaisemaan
kokonaistyöaikasopimuksen soveltamisella. Kevään 2011 työehtosopimusneuvottelut kohdentuivat
lopulta pelkästään palkankorotuksiin. Huhtikuun
2011 alusta tuli kaikkia koskeva 1,2 prosentin yleiskorotus,
joka vietiin vaativuustasojen hintoihin. Tätä
kautta se tuli myös henkilökohtaisen suoriutumisen
osaan.
Helmikuussa 2011 sovittiin myös 0,9 prosentin
järjestelyerästä, joka käytetään pääasiassa vaativuuslisään.
Opetus- ja tutkimushenkilökunnan vaativuustasoilla
1—4 sekä ylimmällä vaativuustasolla 11
järjestelyerä vietiin kuitenkin taulukkoihin 1.5.2011
lukien. Syynä oli se, että näillä tasoilla vaativuuslisän
soveltaminen olisi käytännössä vaikeata. Muun henkilökunnan
vaativuustasoilla 2—3 ja ylimmällä vaativuustasolla
tehtiin vastaavanlainen järjestely.
Aalto-yliopistossa on osalla opetus- ja tutkimushenkilöstöä
oma palkkausjärjestelmänsä. Aallossa
korotukset toteutetaan vähintään yleisen työehtosopimuksen
kustannusvaikutuksia vastaavalla tavalla.
Toteuttamistapa on osittain vielä auki.
Vaativuuslisä
Helmikuinen sopimus edellytti vielä neuvotteluja ja
yhteisymmärrystä vaativuuslisän kohdentamisesta
koskevasta ohjeistuksesta. Värikkäiden vaiheiden jälkeen
päästiin vaativuuslisää koskevista ohjeista yhteisymmärrykseen
aivan huhtikuun lopulla.
Vaativuuslisä on nyt siirtynyt yliopistoissa kohdennettavaksi.
Kohdentamisen tulee tapahtua siten,
että vaativuuslisät ovat maksussa marraskuussa 2011.
Tuolloin maksetaan myös kertasuorituksena ajalta
1.5.—31.10.2011 tuleva takautuva erä. Vaativuuslisän käytännön maksatuksen lykkääntyminen loppuvuoteen
johtuu mm. lisän soveltamisen ensikertaisuudesta
ja kohdentamisen suuritöisyydestä.
Vaativuuslisän saaminen
Vaativuuslisää maksetaan tehtävissä, jotka sijoittuvat
oman vaativuustasonsa sisällä vaativimpiin tehtäviin
ja jotka eivät täytä kuitenkaan vielä seuraavan vaativuustason
edellytyksiä.
Helposti tulee ajatelleeksi, että vaativuuslisä olisi
eräänlainen välitaso. Tällaiseksi vaativuuslisää ei kuitenkaan
sopimuksessa mainita. Myönnettäessä vaativuuslisää
henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia
ei oteta uudelleen käsiteltäväksi. Suoriutumisosa
pysyy aina ennallaan vaativuuslisässä. Tilanne on siis
erilainen kuin siirryttäessä vaativuustasolta seuraavalle
vaativuustasolle. Viimeksi mainitussa tilanteessa
suoriutumisosa joutuu aina uudelleen arvioitavaksi.
Vaativuuslisää voidaan maksaa sekä vakituisessa
että määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevälle.
Eräässä tapauksessa vaativuuslisä voi olla myös määräaikainen.
Pysyvässä työsuhteessa olevien osalta
vaativuuslisä on useimmiten toistaiseksi myönnetty.
Vaativuuslisä poistuu mm. silloin, kun henkilö
siirtyy ylemmälle vaativuustasolle. Vaativuus-lisäjärjestelmällä
ei ole tarkoitus korvata tasokorotuksia.
Lisän kohdentaminen
ja neuvottelujärjestelmä
Päätöksen vaativuuslisän kohdentamisesta tekee
työnantaja. Eri yliopistoissa muodostunee erilaisia käytäntöjä tässä suhteessa. Työnantaja voi pyytää esimerkiksi
yksikön johtajalta tai dekaaneilta esityksiä
vaativuuslisän kohdentamiseksi. Ennen järjestelmän
käyttöönottoa yliopistoissa käydään työnantajan
edustajien ja pääluottamusmiesten välillä neuvottelut
vaativuuslisien kohdentamisperiaatteista yhteisymmärrykseen
pyrkien. Kohdentamisperiaatteissa huomioidaan
myös yliopistojen omat kehittämistarpeet
ja organisaatiomuutosten vaikutukset. Jälkimmäisillä
tarkoitetaan esimerkiksi fuusioyliopistojen palkkausjärjestelmien
harmonisointipyrkimystä.
Henkilö itse ei voi suoraan anoa vaativuuslisää.
Järjestöllinen panos tulee esiin luottamusmiesjärjestelmän
ja arviointiryhmän välityksellä. Pääluottamusmies
voi esittää neuvotteluissa näkemyksiä vaativuuslisän
kohdentamisesta. Kohdentaminen ei edellytä
tehtävän käsittelemistä arviointiryhmässä. Vaativuuslisää
kohdennettaessa työnantaja käyttää kuitenkin
apunaan yliopiston arviointiryhmän asiantuntemusta.
Arviointiryhmä voi esittää työnantajalle vaativuuslisän
maksamista, jos se katsoo, ettei tehtävä yllä seuraavalle
vaativuustasolle, mutta tehtävän vaativuus sijoittuu
kyseisen vaativuustason yläpäähän.
Vaativuuslisä kohdennetaan kummassakin palkkausjärjestelmässä
kaikille järjestelyerän käytön
kohteena oleville vaativuustasoille mahdollisimman
tasapuolisesti, kuitenkin niin, että lisän kohdentaminen
perusteena on aina tehtävän sijoittuminen
vaativuustasonsa yläpäähän. Vaativuustasojen sisällä
otetaan huomioon erilaiset tehtävät, esimerkiksi tutkimus-
tai opetuspainotteisuus.
Pääluottamusmiehelle ja arviointiryhmälle on annettava
järjestelyerän toteutumisesta raportti, josta ilmenee jaettujen vaativuuslisien yhteenlaskettu kokonaiseuromäärä
sukupuolten mukaan jaoteltuna ja
lisien jakautuminen eri vaativuustasoille. Raportteja
käsitellään myös keskustasolla.
Vaativuuslisän suuruus ja lukumäärä
Vaativuuslisän suuruus on määritelty 50 prosentiksi
henkilön tehtävän vaativuustason ja sitä seuraavan
ylemmän vaativuustason välisestä palkkaerosta kullakin
suoritustasolla. Vaativuuslisän suuruus vaihtelee
siis vaativuustason ja henkilökohtaisen suoriutumisen
tason perusteella.
Vaativuuslisien lukumäärää ei ole määritelty sopimuksessa.
Vaativuuslisäjärjestelmän käynnistysvaiheessa
vaativuuslisien kustannusvaikutus on 0,9 prosentin
järjestelmän piiriin kuuluvien palkkasummasta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että suunnilleen 15 prosentin
järjestelmän piiriin kuuluvista tulee saamaan
vaativuuslisän järjestelmän käynnistysvaiheessa.
Myöhäisemmässä vaiheessa vaativuuslisän kustannusvaikutusta
ei ole määritelty. On arvioitu, että aikaa myöten vaativuuslisää tulee saamaan mahdollisesti
20—25 prosentin järjestelmän piirissä olevista.
Lukumäärä jää riippumaan vaativuuslisäjärjestelmän
käytännön soveltamisesta eri yliopistoissa. Tilanne on
itse asiassa aika samanlainen kuin eri vaativuustasoille
sijoittaminen eri yliopistoissa.
Neuvottelukierroksen arviointia
Kevään neuvottelukierroksesta johtuvat palkankorotukset
eivät ole tasoltaan päätä huimaavia. Ilman
työtaistelusapelilla kalistelua ei voitu päästä parempaan.
Voidaan kuitenkin todeta, että yliopistojen korotukset
vastaavat tasoltaan hyvinkin esim. kunnan ja
valtion korotuksia.
Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä otettiin
käyttöön 2006. Tuon jälkeen YPJ:hin ei ole tehty juurikaan
rakenteellisia muutoksia. Käyttöön otettava
vaativuuslisäjärjestelmä on nyt tällainen muutos.
Vaativuuslisä ei kaikilta osin vastaa järjestöllisiä tavoitteita,
mutta esimerkiksi JUKOn yliopistoneuvottelukunta
on antanut sille hyväksynnän.
Jorma Virkkala
JUKOn yliopistoneuvottelukunnan
puheenjohtaja , Professoriliiton
toiminnanjohtaja
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 12
|