Fantastinen matka?Määräaikaisuudet ovat kääntyneet yliopistoissa laskuun. Naisten ja miesten palkkaerot ovat kasvussa. Yli 60 prosenttia Tieteentekijöiden liiton jäsenistä on harkinnut siirtymistä pois yliopistotyöstä. Tieteentekijöiden liitto on suorittanut barometrityyppisiä jäsenkyselyjä kolmen vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Viimeisin kysely toteutettiin joulukuussa 2010. Jäsenkyselyjä lähetettiin kotimaahan 6571. Vastausprosentti jäi aiempia kyselyjä alhaisemmaksi olleen 28 % (n= 1 837). Koska kysely suoritettiin nimettömänä, katoanalyysia ei voitu luotettavasti suorittaa. Tulokset kuvaavat siten kyselyyn vastanneita, eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Kyselyssä selvitettiin muun muassa jäsenistön koulutusta, työmarkkinatilannetta, palkkausta, näkemyksiä yliopistouudistuksesta sekä uranvaihtosuunnitelmia. Tutkimuksen tekivät YTT Antero Puhakka Itä- Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta. Koulutustaso nousee Kuten aiemmissakin kyselyissä, naiset vastasivat miehiä aktiivisemmin. Kyselyyn vastanneista 35 % oli miehiä ja 65 % naisia. Liiton jäsenistöstä naisia on 59,6 %. Jäsenistön koulutustaso jatkaa nousuaan kyselystä toiseen. Lähes kuusi kymmenestä (57,3 %) oli suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Tohtorin tutkinnon oli suorittanut miehistä 62,8 % ja naisista 45,4 %. Miehistä joka kolmannella (34,3 %) ja naisista joka seitsemännellä (14,1 %) oli dosentin arvo. Tieteentekijät työelämässä Vastaajista 82,1 % oli palkkatyössä marraskuussa 2010. Palkkatyössä olleista 45,4 % toimi tutkimustehtävissä joka neljäs (25,8 %) opetustehtävissä ja 27,3 % muissa asiantuntijatehtävissä. Palkkatyön ulkopuolella olevat olivat enimmäkseen apurahatutkijoita (7,5 %), työttömiä (5 %) tai perhevapaalla olevia (2,8 %). Neljä vastaajaa viidestä (81,3 %) työskenteli yliopistosektorilla, 7,2 % tutkimuslaitoksissa, joka kuudestoista (6,6 %) kunnalla tai valtiolla ja muissa työpaikoissa 4,9 %. Lähes kaksi kolmasosaa (61,5 %) työskenteli edelleen määräaikaisissa palvelussuhteissa. Määräaikaisuuksien palvelussuhteiden osuus on kuitenkin ollut hitaasti vähentymässä (kuvio 1).
Keskipalkka 3 299 euroa Vastaajien keskimääräinen bruttopalkka kuukaudessa oli 3299 euroa (hajonta 932; mediaani 3259). Koulutuksen vaikutus palkkaukseen on selvä: tohtoreiden keskipalkka oli 3756, lisensiaattien 3031 ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden 2700 €/kk. Sukupuolten välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä. Koko aineiston tasolla miesten keskipalkka oli 3536 €/kk (hajonta 974; mediaani 3507). Naisten ansiot olivat huomattavasti miehiä pienemmät, sillä heidän keskipalkkansa oli 3161 €/kk (hajonta 880; mediaani 3123). Miesten ja naisten palkkaero on lähtenyt jyrkkään kasvuun, kuten kuviosta 2 voidaan havaita.
Koko aineistossa miesten ja naisten palkkaeroja selittää koulutustaso. Miehistähän tohtoreita oli 63 % ja naisista 45 %. Tämä on kuitenkin vain osaselitys. Kun koulutustaso vakioidaan, esimerkiksi ammattiryhmittäin ja työnantajasektoreittain, huomattavat palkkaerot sukupuolittain säilyvät. Kuviossa 3 esitetään yliopistossa työskentelevien keskipalkat koulutustaso huomioiden. Miesten ja naisten keskipalkoissa on merkittävä ero.
Erot ovat samantyyppisiä myös useissa yliopiston tehtävänimikkeissä vaikka vastaajien koulutus olisi sama. Suurimmat ongelmat näyttävät yliopistoissa koskettavan tohtorin tutkinnon suorittaneita. Tämä näkyy myös palkkausjärjestelmien soveltamista koskevissa kysymyksissä. Tohtorin tutkinnon suorittaneista naisista lähes puolet (47,3 %) ja miehistä 38,4 % koki palkkausjärjestelmää sovelletun väärin omalla kohdallaan. Työilmapiiri huonontunut Jäsenkyselyssä tiedusteltiin vastaajien tyytyväisyyttä yliopistoon työpaikkana. Melko tai erittäin tyytyväisiä yliopistoon oli 40,6 %, melko tai erittäin tyytymättömiä puolestaan 37,1 %. Ei tyytymättömiä eikä tyytyväisiä oli 22 %. Tyytyväisyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sukupuoleen tai koulutustasoon. Yliopistolakia uudistettaessa korostettiin sitä, että yliopistoilla olisi mahdollisuus lähteä toteuttamaan henkilöstöään arvostavaa henkilöstöpolitiikkaa, jonka kehittämisen ”byrokraattinen tilivirastomentaliteetti” oli aiemmin estänyt. Tämän onnistumista voidaan arvioida tarkastelemalla myös, miten vastaajat arvioivat työilmapiirin kehittyneen yliopistouudistuksen myötä.
Kuten kuviosta 4 havaitaan, tuomio on harvinaisen tyly. Ainoastaan joka neljäskymmenes (2,5 %) vastaaja oli sitä mieltä, että yliopistouudistus oli parantanut oman työyhteisön työilmapiiriä. Lähes kolme neljästä (72,3 %) katsoi, että yliopistouudistus ei ollut vaikuttanut ainakaan myönteisesti työilmapiirin paranemiseen. Yliopistossa työskentelevistä 62,2 % oli harkinnut siirtymistä kokonaan pois yliopistosektorilta viimeisen kahden vuoden aikana. Miehet olivat hieman naisia useammin harkinneet hakeutumista toiseen yliopistoon (45,4 % vs. 39,8 %), naiset puolestaan siirtymistä kokonaan toisiin tehtäviin (63,6 % vs. 54 %). Tohtorin tutkinnon suorittaneista puolet (50,1 %) oli harkinnut edellisen kahden vuoden aikana siirtymistä toiseen yliopistoon. Yliopistojen tulevan kehityksen kannalta huolestuttavana voidaan pitää kuvion 5 viestiä, jossa tarkastellaan yliopistosektorilta pois siirtymistä harkinneita ikäluokittain ja sukupuolittain. Varsinkin yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstö miettii nyt avoimesti erilaisia vaihtoehtoja työuralleen. Viestit työilmapiirimuutoksista sekä työpahoinvoinnista osoittavat sen, että yliopistojen on todellakin ryhdyttävä pohtimaan toimintatapojaan ja kilpailemaan hyvästä työvoimasta. Yliopistot voivat menestyä ainoastaan henkilöstöön panostamalla. Milloinhan sekin ihme nähtäisiin?
teksti Antero Puhakka ja Juhani Rautopuro
|
