Keskustelua
Plagioimalla tohtorikoulutukseen?
Professori Helena Hurme otti kantaa tärkeään asiaan
Acatiimissä 2/2012 otsikolla ”Plagiaattoreiden sisäänmarssi?”.
Hän kiinnitti huomiota siihen, että yliopistot
ovat voimattomia, jos ulkomaiset opiskelijat hakevat
tohtorikoulutukseen vilpillisin paperein kuten
plagioidulla tutkimussuunnitelmalla. Jäätyään kiinni
yhdessä suomalaisessa yliopistossa henkilö voi hakea
jatko-opiskelupaikkaa toisesta yliopistosta ja saattaa
tässä vieläpä onnistuakin. Hurme toivoikin, että tutkimuseettinen
neuvottelukunta (TENK) yhdessä yliopistojen
johdon kanssa pohtisi ratkaisua ongelmaan.
Otollinen maaperä Hurmeen kuvaamaan toimintaan
saattaa Suomessa syntyä, koska ilmainen
opiskelumahdollisuus houkuttelee yliopistoihimme
myös epärehellisiä hakijoita ja koska lahjakkaille ulkomaisille
jatko-opiskelijoille on kansainvälistymisen
merkityksen edelleen kasvaessa entistä enemmän
kysyntää. Vilpillisistä jatko-opiskelijahakijoista TENKille
tulee tietoja vain satunnaisesti. TENK ei kuitenkaan
voi kansainväliseen tyyliin pitää yllä tutkijoiden
”mustia listoja”.
Yliopistoilla pitäisikin olla järjestelmä, joka tunnistaisi
tapaukset. Esimerkiksi yliopistojen opintoasiaintoimistot
voisivat tehdä asiassa yhteistyötä, jolloin tieto
kulkisi yliopistojen välillä. Yliopistoilla olisi edelleenkin
harkintavalta siinä, miten ne reagoivat kiinni jääneisiin
hakijoihin. Voivathan ne antaa tapauksen anteeksikin,
jos kyseessä on ollut tietämättömyyttä tai
selkeä kieliongelma.
Se, että Suomen yliopistoissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa
noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä,
on merkittävä laatu- ja imagotekijä. Käytössä
olevat plagiaatintunnistusohjelmat ovat osa yliopistojen
laatujärjestelmää ja opetuksen tukiväline, mutta
eivät ratkaisu ongelmaan.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta on parhaillaan
uudistamassa yhdessä tiedeyhteisön kanssa
laatimaansa kansallista ohjeistusta Hyvä tieteellinen
käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (HTKohje).
HTK-ohjeen tarkoituksena on yhtäältä edistää
hyvää tieteellistä käytäntöä ja toisaalta tunnistaa
tutkimusvilppi kaikilla tieteenaloilla. Lisäksi ohjeessa
kuvataan yksityiskohtaisesti tutkintaprosessi,
jota yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja muissa
tutkimusorganisaatioissa on noudatettava HTKloukkausepäilyjen
yhteydessä. Vaikka ohjeessa kiinnitetään
huomiota myös uusiin ns. harmaan alueen
vastuuttomiin käytäntöihin, kuten omien ansioiden
paisutteluun tutkijoiden ansioluetteloissa, parhaillaan
päivitettävä ohjekaan ei ulotu opiskelijavalinnan
asiakirjoihin.
Korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden pitäisi
varmistaa se, että kaikille opiskelijoille ja tutkijoille
opetetaan kansalliset HTK-pelisäännöt. Yksi
lisä ennaltaehkäisyn keinovalikoimaan on TENKin,
Suomen Akatemian, UNIFIn ja Arenen yhteistyönä
tutkimuseettisestä näkökulmasta laatima tutkijoiden
malliansioluettelo, jota voi soveltaa myös jatko-opiskelijavalinnoissa.
Siinä otetaan erityisesti huomioon
myös kansainvälistymisen haasteet.
Yksi yksityiskohta professori Hurmeen kirjoituksessa
vaatii kuitenkin korjaamista. TENKin valvomassa
HTK-ohjeessa ei edellytetä sitä, että HTK-loukkaustutkinta
voitaisiin käynnistää vain, jos epäilty henkilö
on palvelussuhteessa yliopistoon tai esimerkiksi
Suomen Akatemiaan. Koska tutkinnan suorittaa se
organisaatio, johon epäilyksen alainen tutkimus on
tekeillä tai tehty, voi epäilty olla myös esimerkiksi
yliopistoon väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija.
Työnjakoa yliopistojen omien ja TENKin ohjeiden
välillä esimerkiksi plagiointiepäilyjen tutkinnassa toteutetaan
siten, että perusopiskelijoiden opintotöihin
ei HTK-tutkintaa sovelleta. Mutta toisin päin kyllä:
Jos esimerkiksi professori lainaa luvatta oppilaansa
proseminaariesitelmää mainitsematta lähdettä, on
yliopiston käynnistettävä asiassa HTK-prosessi.
Sanna Kaisa Spoof
pääsihteeri, tutkimuseettinen neuvottelukunta
sanna-kaisa.spoof@tsv.fi, www.tenk.fi
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 38
|