Kirja-arviot
|
Monipuolisesti ajateltu on paremmin
Sirkku Heinonen, Rea
Klingberg, Päivi Pentti:
Kaikkien aivot käyttöön.
WSOYpro, 2011.
|
Kaikkien
aivot
käyttöön
— kirjan
kolme
kirjoittajaa Heinonen,
Klingberg ja Pentti
valmentavat työkseen
johtajia ja esimiehiä
toimimaan paremmin,
näkemään uusia mahdollisuuksia
sekä parantamaan
omaa ja ryhmänsä
ajattelua. Heidän
metodinsa voisi palvella
hyvin myös yliopistoja.
”Liian usein erityisesti
juuri ryhmätilanteissa ihmiset lakkaavat
ajattelemasta ja toistelevat ajattelun sijaan totuttuja,
automatisoituneita totuuksia ja ennakkokäsityksiä.
Tilanteissa noudatetaan usein jotain näkymätöntä,
mutta kaikille kovin tuttua, ennalta määrättyä koreografiaa”,
kirjoittajat kuvaavat erittäin osuvasti
jämähtäneitä kokouksia.
”Totutun toistamisen sijaan ihmiset pitää haastaa
uudelleen ajattelemaan!”
Kirjoittajat esittävät välineeksi valmentavaa dialogia,
jota käydään vuorovaikutusta edistävin säännöin.
”Keskeistä on hyvä ja arvostava kuunteleminen
ja kuuleminen. Äärimmäisen tärkeä kriteeri ajattelua
edistävän vuorovaikutuksen syntymiselle on, että
ryhmän jäsenet kokevat itsensä ja toiset tasa-arvoisina
ajattelukumppaneina.”
Arvostuksen puute näkyy ilmiöinä, joihin olemme
valitettavan tottuneita ja joita pidämme jopa normaaleina.
Näitä ovat mm. keskeyttäminen, kuuntelemattomuus,
toisten lauseiden lopettaminen omilla
arvauksilla, omien ideoiden ja ajatusten korostaminen.
Toisten puolesta tietäminen on myös tavallista.
”Pahinta lienee kuitenkin toisen tekeminen näkymättömäksi,
täydellinen ohittaminen. Tämä luo
ryhmään eriarvoisuutta ja ihmisten motivaatioon
toimia ryhmässä tasapainoisesti. Joskus ihminen itsekin
voi osallistua tähän esimerkiksi aliarvioimalla
omaa aluettaan tai vähättelemällä omaa osaamistaan”,
kirjoittajat muistuttavat.
Valmentava dialogi sopii kirjoittajien mielestä organisaatioihin,
joissa ajatellaan, että kaikilla ihmisillä
on paljon osaamista ja annettavaa, ja että kaikkien
aivot, taidot ja intuitio pitäisi saada käyttöön.
Uusia tuloksia saadaan uusilla pelisäännöillä.
Kirjoittajat ehdottavat, että esimerkiksi kokouksen
alussa jokaiselle henkilölle annetaan oma rauhallinen
muutaman minuutin puheenvuoro, jolloin häntä ei
saa keskeyttää. Tämä on omiaan syventämään kuuntelemisen
intensiteettiä ja monipuolistamaan henkilön
ajattelua.
”Jotta ajattelu löytää uusia uria, kannattaa kysyä
usein esimerkiksi: Mitä tekisit, jos tietäisit, että et voi
epäonnistua? Uutta ajattelua syntyy, kun päästetään
irti totutuista kaavoista tai käännetään asiat ylösalaisin.
Esimerkiksi käänteismentoroinnissa nuori,
vastavalmistunut henkilöi mentoroi vanhempia.
Mentoroivat joutuvat haastamaan omia ajattelu- ja
toimintatapojaan ja nuoret mentorit saavat kokemuksen
arvostuksesta.”
”Tämänhetkinen työelämä ruokkii ADHD- tyyppistä
tekemistä. Olennainen asia muutoksessa on
opetella läsnä olemisen taitoa”, kirjoittajat painottavat.
”Vain olemalla läsnä voimme nähdä kirkkaasti.”
”Kännykän räplääminen kesken palaverin aiheuttaa
ikävän särön läsnäoloon. Kun koko ryhmä on
läsnä toisilleen, saadaan aikaan avoin ja kannustava
henki.”
Kirjasta löytyy paljon muitakin virikkeitä kohentaa
yhteistyön laatua.
”Uskomme pienten askelten voimaan”, kirjoittajat
rohkaisevat.
Tuula-Maria Ahonen
|
Innostuneesti uudesta yliopistosta
Pirjo Ståhle & Antti Ainamo:
Innostava yliopisto. Kohti uudistavaa yliopistojohtamista.
Gaudeamus 2012.
220 s.
|
Ny k y ä ä n
yl i o p i s -
toilta vaaditaan
ja
odotetaan
paljon. Uuden yliopistolain
läpimenon myötä
aikaisemmin norsunluutorniinsa
vetäytynyt
tiede ja tutkimus on joutunut
avaamaan ovensa
muulle yhteiskunnalle.
Tämä tarkoittaa, että
yliopistojen tulee kehittää
innovaatioita kansantalouden
tarpeisiin
ja luoda perusta Suomen
pärjäämiselle kansainvälisessä
kilpailussa.
Tämä ei kuitenkaan ole luonut innostavaa ilmapiiriä
ja kannustanut tutkijoita luovuuteen ja
innovatiivisuuteen. Päinvastoin, etenkin kaiken mittaaminen
numeroilla ja ajan laittaminen tarkkojen
raporttien laatimiseen ja muuhun byrokraattiseen
hallintotyöhön on vienyt monilta voimat tehdä edes
keskinkertaista tutkimusta.
Mitä siis tehdä? Palatako vanhaan norsunluutorniin,
jossa ainakin sai työskennellä rauhassa, vai
tehdä yliopistosta kokonaan liikeyritys ja arvioida
kaikkea toimintaa sen mukaan, miten paljon se tuottaa
taloudellista voittoa.
Innostava yliopisto löytää Skyllan ja Kharybdin
välistä kolmannen tien, jossa yhdistyvät uuden ja
vanhan yliopiston parhaat puolet. Yliopistosta ei
voi tehdä tehdasta eikä tutkijoista markkinamiehiä,
koska tutkimustyö perustuu luovuuteen, uusien ja
ennakoimattomien totuuksien etsimiseen. Mikään
ei ole vapaalle tutkimustyölle vahingollisempaa kuin
yrittää puristaa se ennalta laadittuihin mittareihin.
Mittariajattelu yhdistyneenä kilpailuhenkisyyteen
on esimerkiksi saanut aikaan, että monet
tutkijat viipaloivat tieteellisen artikkelin useiksi
pienemmiksi artikkeleiksi, koska moniin eri lehtiin
siroteltuna artikkeli tuo enemmän tulospisteitä.
Toki yhteistyötä tulee tehdä yritysten ja muun
yhteiskunnan kanssa. Mutta yrityksetkin hyötyvät
siitä, että antavat aikaa ja hyvät olosuhteet uusien
ajatusten synnyttämiselle. Tekniikan keksinnöt ja
laitteet ovat pitkän ja polveilevan prosessin tulosta,
joka on lähtenyt liikkeelle tutkijoiden kiihkeästä
totuuden rakkaudesta. Todella merkittävät teoriat
huomataan ja tunnustetaan usein vasta vuosien
päästä.
Kirjan ehkä paras ja uudistavin puoli on, että se
painottaa monitieteisyyttä ja aktiivista dialogia eri
alojen tutkijoiden kanssa. Erilaisten viitekehysten ja
teoriaperinteiden kohtaaminen ja kitka suorastaan
pakottaa ajattelemaan epäsovinnaisesti ja uudesta
näkökulmasta. Näin uusien tutkimusten lisäksi vanhatkin
tutkimuskohteet alkavat elää ja tuoda itsestään
uusia ja tuntemattomia ulottuvuuksia esiin.
Tähän ei voi olla lisäämättä, että kiistellyn Aaltoyliopiston
edistyksellisin puoli on, että siinä yhdistyy
kolme aivan erilaista oppilaitosta. Etenkin Taideteollisen
korkeakoulun mukana olo eli taiteen yhdistäminen
abstraktiin tieteelliseen ajatteluun – älyn ja
tunteen liitto — on luovuuden ja innostuksen lähde
ja dynamo.
Innostava yliopisto on itse monipuolinen ja kirjoittajina
on sekä luonnontieteen että humanismin
edustajia. Kirja on myös selkeästi ja innostuneesti
kirjoitettu. Yhtä ja yhtenäistä kokonaiskuvaa teos ei
tarjoa, eikä ole tarkoituskaan — kirja on avaus tulevaisuuteen
ja innostaa lukijansa ottamaan kantaa ja
osallistumaan uuden yliopiston rakentamiseen, jossa
on tilaa sekä tieteelle että taloudelle.
Pekka Wahlstedt
Innostava yliopisto -kirjan alaotsikko on Kohti uudistavaa
yliopistojohtamista. Teoksen punaisena lankana on kolme
väitettä:
- Yliopiston on uudistuttava, sillä nykyisellään se ei tue
luovaa asiantuntijatyötä,
- Akateemisen yhteisön on otettava vastuu itselleen soveltuvan
johtamismallin kehittämisestä ja
- Yliopiston uudistumiskyky on tärkeämpi kuin sen kyky
tuottaa kaupallisia innovaatioita.
Kirjoittajien mielestä yliopistoissa tulisi käynnistää
runsaasti johtamista edistävää kokeilutoimintaa ja siihen
liittyvää tutkimusta. Muutoksen on lähdettävä yliopistoyhteisöstä
itsestään. Nyt virta on vienyt yliopistoja väärään
suuntaan, ja siihen on saatava muutos.
Kirjan lopun huoneentaulu tuo ydinasiat lähelle yliopistojohtajan
konkreettista arkea:
Yliopistojohtamisesta
- Tue motivaatiota aina ja kaikkialla
- Arvosta erilaisuutta, anna vastuuta lahjakkaille
- Tee yhdessä ajatteleminen mahdolliseksi
- Aseta tavoitteet niin korkealle, että voit myös epäonnistua
- Taistele laadun puolesta; käytä määrällisiä mittareita oikein
- Pyri hyvään hallintoon, vastusta järjettömyyttä
- Vaali inspiroivaa yhteyttä kollegoihisi
- Varo älyllistä lamautumista
- Ole läsnä, kuuntele
- Pidä huolta itsestäsi
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 43
|