Tutkimus: hyödyksi vai haitaksi

Mikä on tutkimisen tarkoitus? Miksi asioita ja ilmiöitä tutkitaan? Triviaali selitys on, että tutkimuksen tarkoitus on saada selville objektiivista tietoa, tai jopa totuus tutkittavasta kysymyksestä. Relativisti puolestaan väittänee, ettei totuutta koskaan välttämättä saavuteta, tai että yhtä aikaa voi olla olemassa useita totuuksia.

Kuluneen talven aikana poliittisten päättäjien mielenkiinto on oudon aktiivisesti kohdistunut valtiollisten tutkimuslaitosten tilanteeseen. Juuri kun yliopistot on saatu yksityistetyksi, nämä laitokset ovat ilmeisesti seuraavan ”uudistuksen” kohde.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisissa laitoksissa on koettu aivan perusteltua huolta niiden tulevaisuudesta. Pari viikkoa sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen, Säteilyturvakeskuksen ja Kelan henkilöstöjärjestöt järjestävät mielenilmauksen sen vuoksi, että Kataisen hallitus on viemässä niiltä noin 30 miljoonaa euroa parempaan käyttöön. Sitä ennen laitosten kaikki pääluottamusmiehet olivat avoimesti kirjelmöineet hallitukselle ja vaatineet leikkausten peruuttamista.

Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on aloittanut huhtikuussa koko henkilöstöä koskevat YT-neuvottelut. Se on ilmoittanut, että kun rahoitusta supistetaan ehkä 40 miljoonaa, sen 2800 työntekijästä on vähennettävä parisataa. Tutkimustoimeksiantojen hankkiminen on käynyt yhä vaikeammaksi, ja kun budjetista suurin osa on henkilöstömenoja, henkilömäärän vähentäminen on nähty ainoana reagointitapana.

Myös tutkimuksen suurrahoittaja Tekes on menettämässä 60 miljoonaa. Vaikutusvaltainen Teknologiateollisuus pitää linjausta käsittämättömänä, vaikka toteaakin, että tammi–maaliskuussa Suomessa toimivat yritykset ovat saaneet uusia tilauksia rahassa mitattuna 16 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten.

Samaan syssyyn tutkimuslaitoksia ollaan yhdistämässä suuremmiksi kokonaisuuksiksi vähän niin kuin Tanskassa on hiljattain tehty.

Ei tämä hyvältä näytä. Kaikkiaan tutkimuslaitoksilta ollaan ottamassa 120 miljoonaa pois, plus Tekesin 60 miljoonaa ja Akatemian parikymmentä. Mihin rahat sitten joutuvat? Hallitus aikoo kaiketi vakavissaan siirtää — tai riistää — 200 miljoonaa euroa tavallaan sille itselleen. Se ei suostu myöntämään, että juuri tutkimuslaitokset kilpailevat paljolti EU-tutkimusrahasta ja tuovat takaisin Suomen valtion unionille maksamia jäsenmaksuja. Jos tämä akanvirta tyrehtyisi, Suomen jäsenmaksuilla rahoitettaisiin entistä enemmän muissa maissa tehtäviä innovaatioita ja tutkimuksia.

Hallitus on ruvennut puhumaan ns. strategisesta tutkimuksesta, johon nämä 200 miljoonaa käytettäisiin. Tutkimusta olisi siis kolmenlaista: varsinaista tieteellistä tutkimusta, strategista politiikkatutkimusta ja innovaatiotoimintaa. Pääministeri on käyttänyt sanaa ’hyötytutkimus’, ihan niin kuin nykyinen tieteellinen tutkimus olisi haittatutkimusta.

Valtioneuvoston kanslia haluaa ohjata strategista tutkimusta perustamalla strategisen tutkimuksen neuvoston, ja Suomen Akatemia pantaisiin tekemään rahanjakopäätökset. Alistetaanko Akatemiakin siis toimimaan kulloisenkin hallituksen ohjelman ja ”strategian” eli mieltymysten mukaisesti?

Osaamisen tasoa ei saa päästää laskemaan eikä taitoja rapautumaan.

Vaikeaan taloustilanteeseen voi tietysti reagoida jarrua painamalla, kuten hallitus nyt tekee. Mutta olisiko mahdollista löytää toinen tie, jolla nostetaan suomalaisia maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä? Se tarkoittaisi, että tutkimukseen nimenomaan satsattaisiin vaikeina aikoina? Ne ajat ovat nyt.

Tapani Kaakkuriniemi
puheenjohtaja,
Tieteentekijöiden liitto

• Painetussa lehdessä sivu 2