5/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Työuran viimeiset 10 vuotta:

    Mitä toivomme ja odotamme työnantajalta?

    Työuran loppupuoli, samoin kuin aloitus, on kevyempi ja mukavampi, jos siihen saa elämäntilanteeseen sopivaa tukea. Miten ikääntyminen näkyy ja tuntuu töissä? Millaista tukea me toivomme? Mitä me odotamme laitoksen johdolta? Näihin kysymyksiin olen hakenut vastauksia laitoksessani osoittamalla kevätlukukaudella 2013 kyselyn kaikille laitoksen työntekijöille, jotka ovat ylittäneet tai ylittämässä 55 vuoden iän.

    Tein kyselyn osana luottamusmieskoulutusta; aiheen ehdotti laitoksen johtaja. Kysely tehtiin nimettömänä ja tuloksista on tiedotettu laitoksen henkilökunnalle laitoskokouksessa. Tämän lisäksi johtaja on kutsunut ikäryhmään kuuluvat kevätkahville keskustelemaan kyselyn esille nostamista asioista.

    Paremman termin puutteessa käytin kyselyssä termiä ikääntyvä tarkoittamaan henkilöä, joka on edennyt työurallaan pitkälle ja lähestyy eläkeikää. Vastauksia sain 16:lta ikäryhmään kuuluvalta, joita on laitoksessa kaikkiaan 20.

    Kyselystä selvisi — odotetusti — että ikääntymisen vaikutukset ovat moninaisia ja ne koetaan hyvin eri tavalla: toisaalla on helpotuksen tunnetta, kun on osaamista eikä tarvitse enää kilpailla ja toisaalta koetaan, ettei työnantaja tai työterveys ole aina osannut tukea niin kuin olisi toivottu. Työnantajalle tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että tarpeet pitäisi tunnistaa ikääntyvän työntekijän yksilöllisesti. Vastaajat osasivatkin antaa monenlaisia ehdotuksia siitä, miten työtä voisi keventää ja miten he voisivat olla siirtämässä omaa osaamistaan tuleville työntekijöille.

    Vastaajista useimmat raportoivat kokeneensa fyysisiä, henkisiä tai osaamiseen liittyviä vaikutuksia ikääntymisestä: henkiset ja osaamiseen liittyvät vaikutukset olivat enimmäkseen positiivisia (20 mainintaa), fyysiset sekä negatiivisia että positiivisia (12 mainintaa). Osa ei ollut kokenut mitään vaikutuksia.

    Avoimissa vastauksissa (13) positiivisia vaikutuksia kuvattiin mm. näin: "Elämä kantaa ja keksitään keinot hoitaa tehtävät; Kokemus tuo varmuutta ja rauhoittaa: taivas ei putoa niskaan, kun tulee jotain; Intoa ja energiaa tehdä paljon — toisaalta haluaa jo jättää joitain tehtäviä muille eli kaikkea ei tarvitse osata. "

    Negatiiviset vaikutukset taas liittyivät useimmiten fyysiseen terveyteen, sairauksiin ja uniongelmiin. Myös opiskelijoiden ajatusmaailman vieraus mainittiin. Vastaajista seitsemän oli keskustellut huolistaan laitoksen johtajan tai lähiesimiehen kanssa; kuusi ilmoitti, ettei ollut avannut tällaista keskustelua. Syiksi vaikenemiseen mainittiin riitelijän maineen pelko ja se, että työnjaosta on voitu sopia muutenkin. Enimmäkseen asioista oli keskustelu epävirallisesti, ja yleensä asiaan oli tartuttu joko muuttamalla työtehtäviä tai työterveydessä.

    Millaista tukea sitten toivotaan? Annettuihin vaihtoehtoihin tuli kommentteja seuraavasti:

    JOUSTOJA TYÖTEHTÄVISSÄ (9 vastausta) JA TYÖMÄÄRÄSSÄ (11 vastausta): hieman vähemmän opetusta; opetuksen periodistaminen, esim. yksi (melkein) vapaa tai kevyempi periodi oman jaksamisen mukaan; lisää opetushenkilökuntaa; opetustehtävien jakaminen oikeudenmukaisesti; tiedottaminen joustomahdollisuuksista kaikille (tutkimusvapaat, opetuksen periodistaminen, koulutusvapaat, osa-aikaisuus, osaaikaeläke); vähemmän muita tehtäviä kuin opetusta

    KOULUTUSTA OSAAMISEEN (9 vastausta): Toisaalta kaivattiin tietoa mahdollisesta koulutuksesta ja tukea koulutukseen hakeutumisesta, toisaalta koettiin, että koulutusta saa, jos sitä haluaa.

    LIIKUNTAMA HDOLLISUUKSISTA (8 vastausta) todettiin, että yliopisto tarjoaa hyvät mahdollisuudet osallistua monipuoliseen liikuntaohjelmaan, vaikka tarjonnan sovittaminen omaan lukujärjestykseen ei aina onnistu. Laitoksessa voi osallistua taukojumppaan kaksi kertaa viikossa.

    MUISSA KOMMENTEISSA (8 vastausta) toivottiin mm. ergonomisempaa työpistettä, fysioterapiaa osaksi työterveyttä ja keskushallinnon kustantamaa kulttuuriseteliä.

    Työterveyshoidolta toivottiin yksilöllisempää suhtautumista, vaikka yleensä perushoito koettiin hyvin toimivaksi. Kuntoutukselta toivottiin ikäryhmälle suunnattuja, ehkä lyhyempiä ja keveämpiä kuntoutusjaksoja. Noin 60:n ikäisenä moni tuntuu kokevan vasta tarvitsevansa kuntoutusta, mutta ei ole saanut tiedusteluilleen vastakaikua työterveydestä.

    Useimmat vastaajat olivat kiinnostuneita osallistumaan osaamisensa siirtämiseen uusille työntekijöille ennen kuin jäävät eläkkeelle. Tähän esitettiin mm. mentorointia ja yhteisopetusta ja toisaalta osaamisen siirtämistä tapahtuu luonnostaan.

    Vastausprosentti kyselyyn oli korkea, mikä osoittaa, että siitä oltiin kiinnostuneita. Se, että laitoksen johto on kiinnostunut ikääntyvien työhyvinvoinnista lisää omalta osaltaan työtyytyväisyyttä ja luontevaa yhteistoimintaa.

    teksti Tuula Hirvonen
    lehtori, luottamusmies
    Jyväskylän yliopisto, kielten laitos

    • Painetussa lehdessä sivu 30