 
|
|||||||||
|
Jääkö suomi kyökkikieleksi?Kansainvälistymisen myötä englanti valtaa alaa yliopistoissa. Kielivalinnat ovat osin ideologisia kysymyksiä, joihin on haettu rajoja aina oikeuskanslerin virastoa myöten. Yliopistot ovat organisaatioina kansallisia ja samanaikaisesti tieteenaloittain tarkasteltuna kansainvälisiä. Yliopistolain mukaan Suomen yksikielisten yliopistojen opetus- ja tutkintokielenä on suomi tai ruotsi, kaksikielisten yliopistojen suomi ja ruotsi. Yliopistojen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja vieraskielisen opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkaamisesta. Englannin kielen asema suomalaisissa yliopistoissa on herättänyt paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tähän liittyen julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua myös kansankielisen tiedekirjallisuuden merkityksestä. Suomen kielen aseman pelätään heikentyvän myös siksi, että tieteellistä kirjallisuutta ei käännetä tarpeeksi suomeksi. Suomen kielen aseman ylläpitäminen tieteen kielenä on pohjimmiltaan arvokysymys ja kielipolitiikka muodostuu arkisesta kielivalintoja ohjaavasta toiminnasta. Kielikysymykseen liittyen oikeuskanslerin viraston käsiteltävänä on parhaillaan vastineet kahteen kanteluun. Ne koskevat opetuskieltä Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa ja kauppakorkeakoulussa, jossa syksystä alkaen 2013 uusille opiskelijoille on tarjottu vain englanninkielisiä maisterinkoulutusohjelmia. Apulaisoikeuskansleri ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, pidetäänkö kantelun jälkeen tehtyjä toimenpiteitä riittävinä. Oulun yliopiston taloustieteitä koskeva vastaavanlainen kantelu sen sijaan on jo ratkaistu. Siinä apulaisoikeuskansleri katsoi, että opiskelijan oikeus käyttää suomen kieltä silloinkin kun opetus on englanniksi, olisi kirjattava esimerkiksi yliopiston koulutuksen johtosääntöön. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun viestinnän professori Leena Louhiala-Salminen muistuttaa, että englannin käyttö opetuksessa mahdollistaa kansainväliset ryhmät. Se taas edistää ruohonjuuritasolta alkaen yliopistomaailmalle välttämätöntä kansainvälistymistä. ——Kauppakorkeakoulussa on opetettu englanniksi erityisesti maisteri- ja tohtoritasolla jo kauan, joten tilanne ei ole uusi. Joissakin ohjelmissa, esimerkiksi yritysjuridiikassa, on loogisempaa, että pääkieli on suomi. Tämä ohjelma tarjotaan meillä jatkossakin suomeksi. Mielestäni kauppakorkeakoulun malli, kandiohjelma suomeksi, maisteriohjelmat pääosin englanniksi, toimii oikein hyvin. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi tärkeää varmistaa se, että opiskelijat saavat kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla riittävästi suomen kielen taitoja vahvistavaa koulutusta. Kysymys on yliopistojen kolmannesta tehtävästä, yhteiskuntavastuusta. —Ilman muuta pitää säilyttää suomen kielen elinvoima myös tieteessä, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi kynsin hampain taistella englannin kielen käyttöä vastaan. Ne voivat hyvin elää rinnakkain, Louhiala-Salminen huomauttaa. —On äärettömän tärkeätä, että olemme mukana globaalissa tutkimusyhteisössä ja se tapahtuu englannin kielellä. Siksi englanti maisteriohjelman kielenä on hyvä ajatus myös suomalaisille opiskelijoille. Akateemisissa arkitilanteissa taas toimii parhaiten se, että keskusteluissa käytetään sitä kieltä, mitä kaikki läsnäolijat osaavat. Julkaisukielenä on kuitenkin pääosin englanti. Kaikkea tiedettä suomeksi Kansainvälisyydestä huolimatta suuri osa suomalaisista tekee elämäntyönsä Suomessa. —On vaikea kuvitella, että suomen kieli olisi tyystin tarpeeton millään tieteenalalla, sanoo Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja, professori Minna- Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta. —Toisaalta jos haluamme olla osa kansainvälistä tiedeyhteisöä, muitakin kieliä tarvitaan. Ihanne voisi olla rinnakkaiskielisyys: kielet ovat resurssi, joista valitaan kuhunkin tilanteeseen ja tarkoitukseen sopiva. Silti on pidettävä huolta suomen kielen kehittymisestä kaikkien tieteenalojen kielenä. Maailmassa ei kuitenkaan ole muuta kansaa, joka voisi pitää kielestämme ja sen kehittymisestä huolta. Kieleen syntyy eräänlainen aukko, mikäli jollain alalla sen kehittäminen estyy tai estetään siitä syystä, että kieltä ei enää käytetä. Yliopistot tuottavat valtavat määrät tietoa, jonka käyttäjinä ovat päättäjät, kentällä toimivat eri alojen asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset. Heillä kaikilla on oikeus tietoon, jota yhteiskunnan varoilla tuotetaan./p> —Ei voida olettaa, että esimerkiksi päättäjät seuraisivat kansainvälisiä tiedefoorumeita saadakseen selville Suomessa tehtävän tutkimuksen tuloksia, Luukka huomauttaa. Tiedeyhteisössä ei muutenkaan kiinnitetä kylliksi huomiota tiedon tarjoamiseen käyttäjäystävällisessä muodossa. Suomeksi kirjoittaminenkaan ei aina ratkaise ongelmaa, pitäisi osata kirjoittaa hyvin ja selkeästi. Hyvän suomen kielen taidon lisäksi tutkijat tarvitsisivat nykyistä enemmän myös yleistajuistamisen taitoja niin, että yliopiston kolmas tehtävä toteutuisi paremmin. Paine julkaista englanniksi Tieteentekijät ovat aina käyttäneet vieraita kieliä tutkimustulostensa julkaisemiseen. Alasta ja aiheesta riippuen on joskus parempi julkaista muulla kuin omalla äidinkielellä. paine julkaista englanniksi uhkaa kuitenkin mielestäni tieteen vapautta, sanoo Oklahoman valtionyliopiston professori, Helsingin yliopiston dosentti Jason Lavery. —On paljon vaikeampi kirjoittaa itselleen vieraalla kielellä kirja kuin artikkeli. Englanninkielinen julkaiseminen palvelee niiden etuja, jotka haluavat tuoda lisää tehoa humanistisille aloille. Tätä määritellään julkaisujen lukumäärällä. Suomen tiedemaailmassa pärjätäkseen täytyy siis tyytyä artikkelien tekoon eikä saa ajatella suuria monografioita oman väitöskirjan jälkeen. Tieteen tulisi ulottua tutkijakollegoita laajemman yleisön piiriin. Laveryn mukaan tärkein seikka onkin äidinkielen käytön merkitys tieteen kuluttajille. —Jos Suomen tiedeyhteisö arvostaa suomen kieltä ja kielellistä moninaisuutta, se etsii keinoja suomen säilyttämiseen. Ensimmäiseksi olisi luovuttava harhaluulosta, että kansainvälistä on kaikki, joka ei ole suomalaista. Muun maalaisille kansainvälisyys voi olla suuntaamista Suomeen. Englanninkieliset maisteriohjelmat houkuttelevat ulkomaisia opiskelijoita, joista monet myös haluaisivat jäädä maahan, jossa heidät on koulutettu. Huhtikuussa Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin artikkelissa kerrottiin ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymisongelmista. Opiskeluvaiheessa pelkällä englannilla pärjää mainiosti. Esimerkiksi juuri Jyväskylän yliopiston englanninkielisissä maisteriohjelmissa opiskelee vuosittain satoja ulkomaalaisia. Selvityksen mukaan 80 prosenttia heistä harkitsee jäämistä Suomeen valmistumisensa jälkeen, mutta työtä ei saa ilman riittävää suomenkielen taitoa. Provosti vai akateeminen johtaja?Suomalaisyliopistoissa kansainvälisyys alkaa ulottua myös käytettyihin nimikkeisiin. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on ensimmäisenä Suomessa ottanut käyttöön nimikkeen provost ja nyt myös Aalto-yliopisto on seurannut perässä. Ratkaisua perustellaan kansainvälisillä yhteyksillä. Nimike on käytössä pääasiassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. —Olemme päätyneet tähän nimikkeeseen, koska se on muualla maailmassa vakiintunut termi kuvaamaan yliopiston akateemisesta johtamisesta vastaavan henkilön roolia. Vastaavaa suomenkielistä termiä ei ole, kehitysjohtaja Jari Jokinen Aalto-yliopistosta selittää. Englanniksi nimike on provost. Aalto-yliopisto käyttää suomenkielisessä tekstissä muotoa provosti kun taas Lappeenrannan teknillinen yliopisto käyttää kaikissa yhteyksissä muotoa provost. —Nimikkeiden lisäämisessä pitäisi käyttää tervettä järkeä ja harkintaa, professori Minna-Riitta Luukka huomauttaa. —Mihin provostia tarvitaan suomalaisissa konteksteissa? Jos lähdemme sille tielle, että meidän nimikkeitämme pitää muuttaa eri maiden nimikejärjestelmien mukaisiksi, niin kuka valitsee ne maat? Kielivalinnat ovat aina myös ideologisia valintoja. teksti Arja-Leena Paavola
|
||||||||
