Helposti lähestyttävä sisäänheittäjä

– Intensiivinen opinto-ohjaus heti opintojen alussa poikii opiskelumotivaatiota ja johdattaa opiskelijat akateemiseen maailmaan, evästää vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt psykologian yliopistolehtori Merja Korhonen. Marraskuussa YLL valitsi hänet vuoden 2014 yliopistolaiseksi.

Huovataanpa. Lukiokesinä Merja Korhonen veti itsenäisesti lastenkerhoa koululla ja luotsasi pelottomasti katraansa rannalle uimaan. Rohkeus toimia ja tarve katsoa maailmaa monesta näkökulmasta ovat siivittäneet Korhosen kulkua nuoresta pitäen.

Kun suunnitelmissa ollut teologisen tiedekunnan ovi jäi dogmaattisten pääsykoekirjojen takia avaamatta, ylioppilas suuntasi lastentarhanopettajaseminaariin. Lastentarhanopettajuus maistui. 1970-luvulla varhaiskasvatus oli kulminaatiopisteessä, kun lastentarhanopettajakoulutus siirtyi yliopistoihin. Muutoksen tuulet inspiroivat aktiivista järjestötoimijaa. Edes nousu päiväkodinjohtajaksi ei houkutellut.

— Olen tehnyt uraa, mutta aina horisontaalisesti, Korhonen kerii.

34-vuotiaana hän kuitenkin päätti ottaa happihypyn päiväkodista ja opiskella psykologiaa.

— Läksin yliopistoon alun perin tuulettumaan! Työelämäkokemus osoittautui rikkaudeksi. Oli innostavaa kytkeä teoria käytäntöön. Opinnot imaisivat yllättäen yliopistouralle.

Tieto ei kulu käytännössä

Varhaiskasvatus ei unohtunut Korhoselta yliopistolehtorinakaan. Teoriatiedon ja asiantuntijuuden vieminen kentälle, vaikkapa vanhempainiltaan, on hänen mielestään tärkeää. Vanhempainilloissa voi keskustella lastenkasvatuksessa askarruttavista asioista ja vanhemmilta kerättyä tietoa voi taas hyödyntää tutkimuksessa.

— Kentällä joutuu altistumaan niille kysymyksille, joita ihmisillä on mielessä. Asiantuntijan pitää myös uskaltaa keskustella. Ei suoranaisesti neuvomalla — vaan avaamalla uusia näkökulmia.

Opiskelijoille Korhonen haluaa välittää kokemuksensa.

— On tärkeää, että asiantuntija oppii kommunikoimaan niin, että voi vakuuttaa muutkin siitä, että tiedolla on merkitystä.

Korhosen pitkä kokemus käytännön työelämästä rakentui kivijalaksi hänen tutkimus- ja opetustyölleen. Arjessa se on näkynyt tutkimuksen ja käytännön elävänä vuorovaikutuksena. Vuoden yliopistolaisen valintaperusteluissa nostettiinkin esille Korhosen asiantuntemus, jonka hän on taiten popularisoiden tarjonnut yhteiskunnan käyttöön.

— Tutkimusteemani ovat elämänkulku, parisuhteet ja vanhemmuus. Ne ovat tarjonneet mahdollisuuden vuoropuheluun ja kontakteihin. Niissä ovat myös yliopiston perustehtävät opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen voineet rikastua toisistaan.

Korhonen on ollut mukana kehittämistyössä muun muassa Väestöliitossa, MLL:ssa ja Pelastakaa Lapset r.y:ssä.

— Yhteistyö päiväkotien, koulujen ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa on luonut edellytyksiä kehittää niin sanottua generatiivista tutkimusotetta, jossa tietoa ei tuoteta vain akateemiseen keskusteluun, vaan tukijat antavat asiantuntemuksensa ihmisten käyttöön samalla, kun keräävät tutkimusaineistoa.

Teoria käytännön työkaluna

Korhonen on kehittänyt työelämänäkökulman kytkemistä tulevien psykologien opintojen alkuun.

— Opiskelijat tutustuvat jo ensimmäisen vuoden syksyllä psykologien ammattikenttään vierailemalla vähintään viidessä toimipisteessä, joissa he tulevaisuudessa voivat tehdä töitä. He raportoivat kokemuksistaan, ja näin ammatillinen reflektio pääsee alkuun.

Opintojen alussa perehdytään myös tutkimuksen tekemiseen haastattelemalla oppiaineen tutkijoita ja jatko-opiskelijoita. Näin opiskelijoille valkenee, ettei psykologin työ ole vain auttamista, vaan ennen muuta asiantuntijatehtävä.

— Akateemisissa opinnoissa teorian ja käytännön välille voi opiskelijoiden mielessä helposti rakentua kuilu, joka johtaa käytännön kaipuuseen. Ehkä ei pitäisi puhua teoriaopinnoista ja käytännön opinnoista. Teoreettinen ymmärrys ja osuvat käsitteet ovat välttämättömiä työkaluja monimutkaisten ilmiöiden jäsentämisessä.

Yliopistolehtorina Korhonen on kantanut vastuuta paitsi psykologian oppiaineen opetuksen myös ohjauksen kehittämisestä.

— Intensiivinen ja pitkäkestoinen alkuvaiheen ohjaus rohkaisee opiskelijaa myös myöhemmin opintopolun varrella ottamaan esille vaikeitakin kysymyksiä.

Korhonen puhuu opiskelijoiden kotoutumisesta yliopistoon. Ohjauksen tavoitteena on johdatella opiskelija akateemiseen maailmaan ja oppiaineen toimintakulttuuriin.

— Mutta tavoitteena on myös, että opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja rohkaistuvat keskustelemaan.

Myös henkilökuntaan tutustuminen ehkäisee opiskelijoita katoamasta yliopiston käytäville. Jokainen opiskelija noteerataan nimeltä. Opintojen alku on opiskelijoiden sisään ajamista.

— Ettei kukaan tulisi singotuksi yksinäiseksi satelliitiksi omalle opintopolulleen.

Opiskelijat eivät ole Korhoselle kasvotonta massaa, vaan lihaa ja verta — ihmisiä, joille työhuoneen ovi on pidettävä auki.

Hän ei hyväksy yliopistoihin jo vuosia sitten rantautunutta ajatusta opiskelijoista asiakkaina.

— Minulle opiskelijat ovat pikemmin nuorempia kollegoita.

Myös opetussuunnitelma kehittämiseen olisi löydyttävä aikaa.

— Se on hyvä työväline, joka palvelee niin opettajia kuin opiskelijoita.

Kiire syö akateemista vapautta

Akateemisen maailman traditiot ovat viime vuosina Korhosen mielestä joutuneet uhanalaisiksi. Tehokkuus ja taloudellisuus uhkaavat jyrätä akateemisen autonomian, kriittisen kommentoinnin ja keskustelun.

— Olen vankkumaton akateemisen vapauden kannattaja, vaikka korostankin opiskelijoiden intensiivistä ohjausta. Sanon opiskelijoille, että opiskelkaa sivuaineena vaikka paleontologiaa, jos se teitä kiinnostaa. Yliopistossa on ainutlaatuinen mahdollisuus sivistää itseään.

Opettajan ja tutkijan työn yhteensovittamiseksi on viime vuosina pitänyt urakoida entistä enemmän. Työn suunnitteluun, saati tutkimukseen jää entistä vähemmän aikaa. Uusi yliopistolaki tuntui lisäävän byrokratiaa ja kontrollia, vaikka lain piti niitä vähentää.

Myös toistuvat yt-neuvottelut ovat epävarmuustekijä ja vaikuttavat työskentelyilmapiiriin.

— Yliopistotyö on paineessa. Perustehtävä häiriintyy, jos alituiseen on pelättävä omasta, työtovereiden tai oman oppiaineen puolesta.

Ne, jotka saavat työnsä pitää, kokevat paineen entistä kovempana. Työrauha kärsii Korhosen mukaan myös siitä, että perustehtävien lisäksi on tullut uusia tehtäviä.

— Hallinnolliset tehtävät ja jatkuva rahoituksenhakuruletti syövät aikaa ja voimia. Pitäisi tehdä tutkimusta, mutta sitä ei ehdi tehdä. Olennainen muutos on, että pitkäjänteiseen tutkimustyöhön keskittyminen on lähes mahdotonta ilman ulkopuolista rahoitusta.

Rahoittajatahon intressien huomioiminen vaikuttaa myös akateemiseen vapauteen.

— Laskelmoidaan mitkä tutkimusaiheet ovat suotuisia tai trendikkäitä, mille saa tutkimusrahoitusta.

Tehokkuusajattelu ja suorittamismentaliteetti näkyvät Korhosen mukaan myös opiskelijoiden kielessä. Yliopistosta on viime vuosina puhuttu kouluna.

— Opettajan tehtävänä on tuoda esiin akateemisen tradition parhaat puolet ja kannustaa opiskelijoita vuoropuheluun, yhteistoiminnalliseen opiskeluun, itsenäiseen ajatteluun ja kriittiseen keskusteluun.

Akateemisen vapauden ja riippumattoman tutkimuksen puolesta puhuessaan Merja Korhonen muistuttaa, että tutkimus on perustehtävä, johon opetuksen tulisi nojata.

Teksti Päivi Spåre ja Sirpa Sutinen
Kuvat Harri Mäenpää

• Painetussa lehdessä sivu 20