Valheiden
jäljillä
Venäjän harjoittama, Ukrainan
sotaan liittyvä propaganda
pyrkii hämmentämään
ihmisiä tarjoamalla monia
vaihtoehtoisia versioita tapahtumista.
Ulkopoliittisen
instituutin vanhemmalle
tutkijalle Katri Pynnöniemelle
aihe on kiehtova, mutta
myös rankka tutkimuskohde.
Ennen keväällä 2014 alkanutta
Ukrainan kriisiä Euroopan
Unionissa laskettiin sen varaan,
että Venäjä alkaisi lähentyä
länttä. 45 miljoonan
asukkaan Ukraina oli aikeissa
solmia assosiaatiosopimuksen
EU:n kanssa, kun viimehetken
painostuksen tuloksena
Ukraina pyörsi päätöksen. Sittemmin Venäjän suorittama
Krimin alueen valtaus ja konfliktin eskaloituminen
Itä-Ukrainan Donbassin alueella ovat johtaneet
tuhansiin kuolonuhreihin ja vaikeuttaneet
merkittävästi Ukrainan uudistuspolitiikan toteuttamista.
Konfliktin käynnistyttyä Venäjän ja länsimaiden
suhteissa muodostui vaikein tilanne sitten kylmän
sodan.
- Tapahtumat saivat nopeasti vakavan suunnan.
Yksi merkittävä rajapyykki ylitettiin 1. maaliskuuta
2014 kun Putin pyysi Venäjän parlamentin
ylähuoneelta lupaa sotilaallisen voiman käyttöön
Ukrainassa. Jälkikäteen on selvinnyt, että kyse oli
post-factum tilanteesta, mutta silloin tuntui, että ei
voi olla totta! Seuraava rajapyykki oli 17 heinäkuuta,
jolloin Malesialainen matkustajakone ammuttiin alas
Ukrainan ilmatilassa, vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi
Ulkopoliittisesta instituutista kertoo.
Juuri julkaistussa UPI:n tutkimusraportissa Pynnöniemi
analysoi Venäjän levittämää propagandaa
ja disinformaatiota Ukrainan konfliktiin liittyen.
Venäjän toiminnasta voidaan tunnistaa jo Neuvostoliiton
ajoilta tuttuja keinoja. Nyt tavoitteena ei välttämättä
ole saada ihmisiä uskomaan jotakin tiettyä
versiota, vaan pikemminkin herättää epäilyjä kaikkea
informaatiota kohtaan.
- Käytämme termiä strateginen harhautus, mikä
kuvaa hyvin Venäjän toimia. Virallisesti Venäjä ei ole
sodassa, mutta heidän julkinen tiedotuksensa on
systemaattisesti rakennettua kriisiajan tiedotusta.
Siksi onkin paradoksaalista, että Venäjän ulkomaille
ja sisäiseen viestintään tarkoitettu valheilla pelaaminen
on ensisijaisesti pyrkinyt vakuuttamaan, että
Venäjä ei ole osallinen konfliktissa eikä heillä ole sotilaita
Itä-Ukrainassa, Pynnöniemi huomauttaa.
Tutkimuksessa osoitettiin, että diplomatian kieli
ulkomaille annetuissa lausunnoissa on saanut kovempia
sävyjä ja lausuntojen määrä on moninkertaistunut.
Ukraina ja etenkin sen hallitus pyritään
demonisoimaan.
-Venäläisten keskuudessa propagandistinen
viestintä on tuottanut tuloksia. Tämän voi päätellä
riippumattoman Levada-tutkimuskeskuksen tekemistä
kyselytutkimuksista, joissa havaittiin selkeä
muutos keväällä 2014: hyvin positiivinen suhtautuminen
Ukrainaan kääntyi nopeasti täysin päinvastaiseksi.
Edelleen Levadan tutkimuksen mukaan
käynnissä olevasta vakavasta konfliktista huolimatta
Venäjällä ajateltiin asioiden menneen hyvään suuntaan.
Tämä viittaa siihen, että ihmisiin on todella
pystytty vaikuttamaan.
Valikoituja käsitteitä käyttämällä voidaan muokata
mielipiteitä ja mielikuvia. Esimerkiksi keväällä
2014 Venäjän media alkoi systemaattisesti puhua
"federalismin kannattajista", tarkoitus oli herättää
mielleyhtymä kansalaistottelemattomuudesta.
Pynnöniemi mainitsee toisena esimerkkinä venäjänkielisen
termin "karatel", joka on peräisin toisen
maailmansodan ajalta ja jolla on viitattu saksalaisiin
sotilaisiin. Karatel tarkoittaa iskujoukkoja tai tuholaisia,
nyt samaa sanaa on käytetty Ukrainan armeijan
joukoista puhuttaessa.
-Voimakkaita tunteita aiheuttavien termien
avulla halutaan luoda vastakkainasettelua Itä-Ukrainan
ja muun Ukrainan välille. Venäjä onnistuikin
luomaan Itä-Ukrainassa tilanteen, jossa siellä asuvat
ihmiset ajattelivat, että sota oli jo alkanut, ennen
kuin se oli edes edennyt siihen vaiheeseen.
Tietoa ja kriittisyyttä tarvitaan
Länsimaisten tiedotusvälineiden raporteista syntyy
mielikuva, että Venäjän väestö ei suhtaudu kovin
kriittisesti oman maansa uutisointiin ja että he
ovat kohtuullisen helposti manipuloitavissa. Tutkijan
mukaan väite pitää osittain paikkansa. Venäjän
keskeiset uutiskanavat ovat valtion omistuksessa ja
noudattavat Kremlin linjaa. Manipuloivan tiedonvälityksen
mahdollisuuksia kasvattaa se, että keskiverto
kansalainen on poliittisesti passiivinen.
-Taustalla vaikuttaa Neuvostoliiton perintönä ajatus siitä, että poliittinen aktiivisuus on ohjattua.
Ihmiset eivät osallistu poliittiseen toimintaan, mutta
voivat olla aktiivisia muilla tavoin. Neuvostoajasta
poiketen Venäjällä on kuitenkin nykyään myös kriittisiä
viestimiä, jotka harjoittavat tutkivaa journalismia.
- Suhde ulkomaihin on vaikeutunut viime vuosien
aikana. Strategiset dokumentit maalaavat kuvan
Venäjästä vihamielisen ulkomaisen toiminnan kohteena.
Kontrolli maan sisällä on samalla tiukentunut.
Tilanne jättää hyvin vähän tilaa diplomatialle, niin
tärkeää kuin yhteydenpito eri tasoilla onkin, Pynnöniemi huokaa.
Tutkimustyön tekeminen on ollut kiehtovaa,
mutta samalla rankkaa: on raskasta tietää, että Ukrainan
sodan seurauksena kuolee paljon ihmisiä. On
aivan eri asia tutkia käynnissä olevaa konfliktia kuin
jotakin aiempaa aikakautta tai tehdä tutkimusta teoreettisista
ja käsitteellisistä seikoista.
- Analysoitava aineisto on erittäin laaja ja se tulee väkisinkin vastaan joka suunnalta. Annostelen
työtä siten, että en jatkuvasti esimerkiksi katso Venäjän
uutisia. Olen käynyt useita kertoja Ukrainassa,
myös Itä-Ukrainassa, mutta en konfliktin aikana.
Minulla on henkilökohtaisia ystäviä ja kollegoja
maassa ja olen huolissani heistä ja siitä, miten Ukraina
tulee selviämään.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun
Tutkimustyö UPI:ssa on pääosin projektiluonteista.
Tutkimushankkeet voivat olla joko lyhyempiä
selvitystöitä tai akateemisia yhteisprojekteja ulkomaisten
ja kotimaisten tutkijoiden kanssa. Kaikki
Pynnöniemen omat tutkimukset ovat julkaistu joko
akateemisissa vertausarvioiduissa lehdissä, kirjoissa
tai UPI:n omissa julkaisuissa. Keskeinen ero yliopistoon
on opetus- ja ohjausvelvollisuuden puuttuminen.
Lisäksi tutkijoilla on yliopistossa työskenteleviä
suurempi velvoite osallistua yhteiskunnalliseen
keskusteluun. Myös Pynnöniemi on tuttu television
ajankohtaisohjelmista ja lehtien palstoilta.
Tuntevatko suomalaiset päättäjät riittävästi Putinin
Venäjän tilannetta ja politiikkaa?
- Perustietoa on paljon, mutta välttämättä aina
ei onnistuta löytämään sanoja kertomaan Venäjän
muutoksesta niin, että se ei repisi keskustelua meillä.
Yritän ainakin itse välttää negatiivisia kuvaustapoja
viestin perille saamiseksi. Meillä on erittäin hyvää
Venäjään liittyvää tutkimusta, mutta sitä ei aina
osata etsiä. Lisäksi on paljon aineistoa, johon ei ole
pääsyä.
Kynnyskysymys voi olla myös kielitaidon puute.
Pynnöniemi aloitti itse venäjän kielen opinnot vasta
yliopistossa.
-Minua on pitkään kiinnostanut erityisesti se,
mitä Venäjällä ajatellaan, millä käsitteillä asioista
puhutaan ja miten järjestelmä on muuttunut.
-Venäjä elää jälleen kriisiä. Talous on ongelmissa,
eikä maassa ole välineitä asioiden käsittelemiseksi
poliittisella tasolla. Johtavien talous- ja
politiikantutkijoiden keskuudessa on yksimielisyys
siitä, että Venäjän hallintoa ja oikeuslaitosta pitäisi
uudistaa. Vaaditaan valtavia rakennemuutoksia talouskasvun
ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Poliittista
epävarmuutta aiheuttaa vuonna 2018 edessä olevat
presidentinvaalit, sillä tällä hetkellä Putinille ei ole
vaihtoehtoa. Olisi hyvä, jos Venäjä saisi asiat kuntoon
ja yhteistyö lännen kanssa parantuisi. Se olisi
parasta myös Suomen kannalta.
Katri Pynnöniemi
- Syntynyt Forssassa
- Ylioppilaaksi Linikkalan lukiosta 1994
- Väitellyt Tampereen yliopistossa 2008
- Väitöskirjan jälkeen työskennellyt UPI:ssa
- tutkijavierailut: Tarton yliopisto, Moskovan Higher School of
Economics, Ulkopoliittinen instituutti, Ruotsi
- naimisissa ja kaksi lasta
- harrastaa valokuvausta
Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 20
|