5/16

  • pääsivu
  • sisällys
  • Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Krista Varantola puhuivat HTK-seminaarissa 9.5.

    Tekijyyteen liittyvät tutkimuseettiset ongelmat kasvussa

    Tutkimuseettinen neuvottelukunta ottaa tänä vuonna valmisteluun artikkeleiden tekijyyteen liittyvän ohjeistuksen. Kesäkuun alussa ilmestyy väitöskirjanohjaus- ja tarkistusprosessin tutkimuseettiset ohjeet.

    Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto, Akavan Erityisalat, Luonnontieteiden akateemisten liitto ja Tekniikan Akateemiset TEK järjestivät toukokuun alussa yhdessä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) kanssa Vilppiä vai ei? -seminaarin. Teema kiinnostaa, koska Tieteiden talon suurin sali oli lähes täynnä, ja verkkolähetystä seurasi parhaimmillaan 80 katsojaa. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle ilmoitettujen hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausepäilyjen määrä on viime vuosina jonkin verran noussut, mutta todettuja loukkauksia on kuitenkin ollut vähän (ks. kuvio). Noin joka neljäs epäily todetaan loukkaukseksi.

    KUVIO

    - Suomen kaltaisessa maassa itsesäätelyprosessi toimii hyvin, totesi TENKin pääsihteeri, dosentti Sanna Kaisa Spoof.

    Tutkimusorganisaatioiden hyvän tieteellisen käytännön prosessissa viime vuonna olleiden HTKepäilyjen aiheet koskivat plagiointia (10), tekijyyttä (4), toimittajuutta (4), anastusta (4), ansioluettelon paisuttelua (2), vääristelyä (3).

    Tieteellisten artikkeleiden tekijyyteen liittyvät ongelmat ovat olleet viime aikoina kasvussa. Noin puolet TENKin antamista lausunnoista koskee tekijyysasioita. Tutkimuseettinen neuvottelukunta aikookin ottaa tänä vuonna valmisteluun tähän liittyvät sopimusohjeet.

    - Tieteenalakohtaiset erot tekijöiden merkitsemisessä ovat suuria. On myös hyvä muistaa, että kirjoittajaksi merkityn henkilön ei itse tarvitse osallistua yhteisartikkelin kirjoittamisprosessiin.

    - Se, että tutkimusryhmissä sovitaan asioista etukäteen, on hyvin tärkeää myös tekijyyteen liittyvien periaatteiden kannalta, Spoof tähdensi.

    Kesäkuun alussa ilmestyy väitöskirjan ohjaus- ja tarkastusprosessiin liittyvät tutkimuseettiset suositukset yliopistoille. Niitä on valmisteltu yhdessä Suomen yliopistot UNIFIn kanssa.

    - Kyseessä on siis suositus tutkimuseettisesti mallikkaasta väitöskirjan tarkastus- ja ohjausprosessista. Yliopistot voivat halutessaan ottaa käyttöön joitakin osia tästä suosituksesta. Nykyiset ohjeet ja käytännöt vaihtelevat yllättävän paljon yliopistoittain ja tieteenaloittain, jopa oppiaineittainkin. Mielestämme tällaisille ohjeille on tarvetta, kertoi Spoof.

    Vippaskonsteista pyydetään esimerkkejä

    Seminaarissa sivuttiin hieman myös VTT:n tutkimusprofessorin tapausta, jonka Helsingin Sanomat nosti isosti julkisuuteen ja joka sai palstatilaa muissakin medioissa.

    - Kun julkisuudessa puhutaan vilpistä, pitää tietää, mitä se sana tarkoittaa. Jos siitä syytetään, se on erittäin raskas syytös, Spoof huomautti.

    Sepittäminen voi tarkoittaa sitä, että kyseistä tutkimusta ei ole tehty ollenkaan. Tässä Spoof viittasi hollantilaisen professori Stapelin tapaukseen, joka osoitti, että hänen koko tieteellinen uransa rakentui valheen päälle. Samalla putosi pois tieteellinen pohja sadoilta artikkeleilta, joissa oli viitattu Stapeliin.

    Saksasta löytyy lukuisia tapauksia, joissa julkaisuista löytyneet sepitetyt tiedot ovat johtaneet ministereiden eroihin.

    Tutkimuseettisten ongelmien saralla on ollut viime aikoina kasvussa etenkin ns. harmaa alue.

    - Näitä ovat muun muassa tekijyyden manipulointi, cv:n paisuttelu, tutkimusviittausten määrän keinotekoinen lisääminen esimerkiksi tutkimuksen lähdeluetteloa laajentamalla.

    - Vippaskonsteja ovat myös toisen tutkijan työn viivyttäminen sekä perätön ja ilkivaltainen ilmianto HTK-luokkauksesta. Lisäksi näihin lukeutuu yleisön harhauttaminen esittämällä julkisuudessa vääristeleviä tietoja omasta tutkimuksesta ja sen tulosten merkityksestä. Spoof luetteli.

    TENK esittikin seminaarissa toivomuksen, että tutkijat lähettäisivät heille esimerkkejä harmaalla alueella tapahtuvasta vastuuttomasta menettelystä.

    Onko HTK-prosessi liian raskas?

    Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri kertoi HTK-prosessista rehtorin näkökulmasta. Hän toivoi, että edellä mainittu VTT:n tapaus selvitetään kunnolla.

    - Mediassa olisi myös hyvä käydä keskustelua siitä, mikä on epäily ja mikä on vilppi. Tutkijalta voi mennä maine ennen kuin syyllisyyttä on osoitettu.

    Teeri kertoi, että Aallossa on käynnistetty rehtorin päätöksellä kuusi HKT-prosessia. Kaksi näistä kohdistuu maisteritason opinnäytetyön ja kaksi väitöskirjan plagiointiepäilyyn. Yksi koskee tutkimusartikkelia, jossa on epäily yhden tutkijan jättämisestä pois. Kaksi tapausta johti varsinaisen tutkinnan käynnistämiseen, yksi HTK-loukkauspäätökseen ja kolme päättyi esikäsittelyprosessiin.

    HTK-prosessi on raskas kaikkien osapuolten kannalta eikä sen käynnistämiseen lähdetä kevyesti.

    - Tutkijat eivät ole halukkaista ilmiantajan rooliin. Pitäisikö prosessia jotenkin helpottaa ja miettiä matalamman puuttumisen periaatteita, Teeri mietti.

    Hän katsoi, että ennalta ehkäisevien toimenpiteiden merkitys kasvaa ja opinnäytteiden ohjaajilla on iso vastuu. Teeri kertoi, että plagiointiin puuttuminen voi tulla yllätyksenä joistakin maista tulleille opiskelijoille.

    Myös professori Riitta Keiski korosti hyviin tieteellisiin käytänteisiin perehdyttämisen ja tutkimusetiikan opettamisen merkitystä - ne ovat kiinteä osa perus- ja jatkokoulutusta. Hän on vetänyt aiheeseen liittyvää kolmen opintopisteen kurssia jo useamman vuoden ajan Oulun yliopistossa.

    - Yhdellä yleiskurssilla ei pelkästään pärjää, korosti Keiski, jonka Professoriliitto palkitsi Vuoden Professorina vuonna 2011.

    Seminaarin lopuksi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja kansleri emerita Krista Varantola muistutti lyhyesti digitaalisuuden ja kansainvälistymisen tuomista ongelmista. Jotkut kansainväliset konferenssit voivat olla feikkikonferensseja. Big dataan ja open accessiin liittyy oma problematiikkansa.

    Teksti ja kuvat Kirsti Sintonen


    Hyvän tieteellisen käytännön loukkauskategoriat Suomessa

    1) Vilppi tieteellisessä toiminnassa

    • sepittäminen
    • havaintojen vääristely
    • plagiointi
    • anastaminen

    2) Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä

    Esimerkkejä:

    • muiden tutkijoiden osuuden vähättely; tekijyyteen liittyvät laiminlyönnit
    • puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin
    • tulosten ja menetelmien harhaanjohtava raportointi
    • ns. itsensä plagiointi
    • tiedeyhteisön harhaanjohtaminen

    HTK-loukkaus vai lainrikkomus?

    Tieteentekijöiden liiton lakimiehen pöydälle tutkimuseettisiä asioita on viime aikoina tullut enenevissä määrin. Hyvän tieteellisen käytännön ohjeistus ei ole tutkijoilla vielä tarpeeksi hyvin tiedossa.

    Lakimiehen näkökulmasta tutkimusetiikka on erittäin mielenkiintoinen aihe. Siinä sekoittuvat yleensä etiikka ja juridiikka, sillä usein tutkimuseettiset ongelmat kietoutuvat erilaisten juridisten ongelmien kanssa tiiviisti yhteen. Juridiikka ja etiikka on kuitenkin tarpeen pystyä erottamaan toisistaan. Tämä siksi, että Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) Hyvän tieteellisen käytännön ohjeistuksen (HTK-ohje) mukaan asioita, jotka ovat juridisia, ei voida käsitellä tutkimuseettisten asioiden kanssa samassa HTK-prosessissa.

    TENK ei voi ottaa lainkaan kantaa lainopillisiin asioihin, kuten tekijänoikeuksiin, rikosoikeuteen tai tasa-arvokysymyksiin. Kuitenkin tutkimuseettiset kysymykset ovat harvoin varsinaisesti irrallisia, omia ongelmiaan, ainakaan siinä vaiheessa, kun jäsenet ottavat niihin liittyen yhteyttä. Jäsen voi ottaa yhteyttä esimerkiksi siksi, että kokee, että häntä on kiusattu ja samassa yhteydessä tai kiusaamisen osana hänen nimensä on jätetty pois yhteisestä tutkimusartikkelista tms.

    Joskus kysymys voi olla siitä, että jäsen kokee, että hänen tutkimustuloksensa on anastettu tai että hänen tekijänoikeuttaan on loukattu jotenkin. Välillä jäsenet hakevat asiassaan ensisijaisesti juridista apua, mutta asian selvittelyn jälkeen voidaan todeta asian olevankin pääasiassa tutkimuseettinen, ei niinkään juridinen.

    Tutkimuseettinen puoli on kuitenkin aina eriytettävä ongelmavyyhdistä. Tutkimuseettisille asioille on oma käsittely- ja ratkaisumekanisminsa, HTK-prosessi, jonka noudattamiseen kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat sitoutuneet. Sen sijaan juridiset kysymykset, jotka voivat liittyä esimerkiksi työturvallisuuslakiin (kuten kiusaamisasiat ja epäasiallinen kohtelu), työsopimuslain alaiset asiat (työsuhteeseen liittyvät asiat), tekijänoikeuslain alaiset asiat (kuten tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset) sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain alaiset asiat (käytännössä erilaiset syrjintäasiat) on aina käsiteltävä muuta kautta.

    Kiusaamisasioita varten työnantajaorganisaatioissa on yleensä valmiita toimintamalleja, joissa asioita selvitetään ja hoidetaan. HTK-asia voi toki sinänsä olla osa tätä ongelmaa ja esimerkiksi Hyvän tieteellisen käytännön loukkaus saattaa joskus olla osa kiusaamistekoa.

    Tekijänoikeusasioita on työpaikalla myös käsiteltävä erikseen ja tekijänoikeusrikosten tutkinta on esimerkiksi viime kädessä poliisiasia. Ongelmavyyhdin juridiset ja tutkimuseettiset puolet lähtevät siis kulkemaan omia teitään riippuen siitä, millaisesta asiasta on kysymys. Tämä voi tapahtua samanaikaisestikin. Esimerkiksi kiusaamisasiassa voidaan käynnistää selvitysprosessi työnantajan organisaatiossa ja samanaikaisesti voidaan tehdä hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäily, jota sitten käsitellään omassa menettelyssään.

    Juridiikka liittyy toisaalta kuitenkin tutkimuseettisiin asioihin siten, että kun HTK-prosessi on saatettu päätökseen ja loukkauksesta epäillyn katsotaan syyllistyneen hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen (ja kysymyksessä on merkittävä teko), voi työnantaja kohdistaa työntekijäasemassa olevaan loukkaukseen syyllistyneeseen työoikeuslain mukaisia seurauksia, kuten antaa asiassa huomautuksen, varoituksen tai pahimmassa tapauksessa jopa päättää työsopimuksen.

    Tutkimuseettisiin asioihin liittyviä yhteydenottoja tulee liittoon muutamia vuosittain. Kyselyitä on tullut lähinnä viimeisen viiden kuuden vuoden aikana, mutta enenevissä määrin. Näppituntumani on, että HTK-ohjeistus tai sen mukainen HTK-prosessi, joissa hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia käsitellään, ei ole jäsenistöllä vielä erityisen hyvin tiedossa. Vastaavasti työnantajapuolella on vielä opettelemista esimerkiksi HTK-loukkausepäilyjen käsittelyjen osalta.

    On toki sinänsä ymmärrettävää, että prosessi, jota ei ole paljoa käytetty työnantajan toiminnassa, ei ole kovin tuttu ja vaatii opettelemista. Kuitenkin periaatteelliset asiat, kuten ehdoton objektiivisuus selvitystyössä, ovat mielestäni sellaisia, joiden laiminlyömistä ei voi selittää pelkästään osaamattomuudella. Yhteiset koulutukset tutkimusetiikan ja HTK-prosessin osalta olisivat sekä työnantaja- että työntekijäpuolelle varmasti hyvä asia ja keino edistää tietoisuutta oikeuksista ja velvollisuuksista.

    Mia Weckman
    lakimies, Tieteentekijöiden liitto


    • Painetussa lehdessä sivu 26