Onko yliopistoilla tappiokammo?

Yliopistojen varsinaisen toiminnan tuotot ja valtionrahoitus heikkenivät viime vuodesta. Varsinaisen toiminnan tulokset sen sijaan paranivat hieman ja kaikkien yliopistojen tulokset olivat ylijäämäisiä. Sekä tutkintojen että julkaisujen kokonaismäärät sen sijaan laskivat. Toimintokohtaiset laskelmat antavat viitteitä kululeikkausten kohdentumisesta koulutukseen.

Tilikaudella 2016 yliopistojen liikevaihto heikkeni selvästi (-3,0%). Myös henkilöstökulut vähenivät (-4,0%). Toiminnoittain tarkasteltuna tutkimus- ja opetushenkilökunnan henkilöstökulujen osuus koko yliopiston henkilöstökuluista pysyi tutkimuksen ja muun toiminnan osalta euromääräisesti samalla tasolla, mutta koulutukseen kohdennetut henkilöstökulut vähenivät lähes 40 miljoonaa euroa (koulutus 26,9% ja tutkimus 68,7% muu toiminta 4,4%). Alijäämäisiä tilinpäätöksiä yliopistot ovat tehneet vuodesta 2010 alkaen vain yhdeksän kertaa sadasta tilikaudesta.

Yliopistojen talouden kehitys 2016

Yliopistojen liikevaihto heikkeni selvästi. Tilikauden 2016 yhteenlaskettu liikevaihto päätyi 2,6 miljardiin euroon. Liikevaihtoa kasvatti eniten Taideyliopisto (4,2%). Eniten liikevaihto heikkeni Helsingin yliopistolla (-6,8%), Åbo Akademilla (-5,2) ja Aalto-yliopistolla (-5,1%).

Yliopistojen varsinaisen toiminnan tulos oli selvästi edellisvuotta parempi. Varsinaisen toiminnan alijäämää kertyi yhteensä -13,6 miljoonaa euroa (vertailuvuonna -40,4 miljoonaa euroa). Liikevaihtoon suhteutettuna eniten varsinaisen toiminnan tappiota teki Hanken (-3,9%). Varsinaisen toiminnan tulos oli positiivinen Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla, Oulun ja Turun yliopistolla sekä Taideyliopistolla. Euromääräisesti Aalto-yliopiston varsinaisen toiminnan tulos kasvoi eniten (7,6 miljoonaa euroa) vertailuvuoteen nähden.

Kaikki yliopistot raportoivat ylijäämäisen kirjanpidon tuloksen. Yliopistojen yhteenlasketut tilikauden ylijäämät olivat 58,0 miljoonaa euroa (vertailuvuonna 125,7 miljoonaa euroa). Valtaosa yliopistojen ylijäämistä koostui edellisvuosien tapaan sijoitustoiminnasta. Helsingin yliopiston ylijäämä heikkeni eniten päätyen 4,3 miljoonaan euroon (heikennystä 42,0 miljoonaa euroa). Suhteessa liikevaihtoon eniten ylijäämää kerrytti Hanken (8,6%).

Tutkimus ja opetus suhteessa henkilötyövuosiin

Suoritettujen tutkintojen kokonaismäärä (perus- ja jatkotutkinnot) oli Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan 0,5 prosenttia pienempi kuin edellisen tilikauden lopussa¹. Tutkintoja suoritettiin yhteensä 32 214 kappaletta. Eniten tutkintojen määrä laski Tampereen yliopistossa liittyen edellisvuoden koulutusuudistukseen. Suhteessa tutkimus- ja opetushenkilökunnan henkilötyövuosiin (myöhemmin henkilötyövuosi) tutkintoja suoritettiin 1,85 kappaletta henkilötyövuotta kohden (1,83 kpl/henkilötyövuosi vuonna 2015). Eniten tutkintoja henkilötyövuosiin suhteutettuna suoritettiin Hankenissa (4,22), Vaasan (3,72) ja Lapin yliopistossa (3,03).

Julkaisujen kokonaismäärä sen sijaan laski tarkastelujaksolla 5,9 prosenttia. Myös julkaisujen määrä suhteutettuna henkilötyövuosiin 2,29 heikkeni hieman (2,38). Eniten julkaisuja henkilötyövuosiin suhteutettuna julkaistiin Lapin yliopistossa (2,88). Aaltoyliopistossa julkaisujen määrä laski 4 887 julkaisusta 4 114 julkaisuun. Vastaavasti henkilötyövuosiin suhteutettuna Aallon julkaisujen määrä 1,65 oli selvästi alle yliopistojen keskiarvon.

Tilikaudella 2016 eniten A1-luokan julkaisuja² suhteessa henkilövuosiin julkaisi Helsingin yliopisto (1,28). Keskimäärin yliopistoissa julkaistiin 1,05 A1-luokan julkaisua henkilötyövuotta kohden, mikä vastaa viime vuoden tasoa. Julkaisujen laatua arvioitaessa voi käyttää apuna myös JUFO-luokituksia tai vaikuttavuusarviointeja.

Koulutukseen kohdennettujen henkilöstökulujen osuus heikkeni

Yliopistot julkaisevat osana tilinpäätöksen liitetietoja toimintokohtaiset tuloslaskelmat. Toimintokohtaisten tuloslaskelmien jaottelu vastaa yliopistojen lakisääteisiä tehtäviä jakautuen koulutukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tarkoituksena on esittää tilinpäätöstä täydentävää informaatiota yliopistojen eri toimintojen tulonmuodostuksesta ja kulurakenteesta.

Taulukossa 3 esitetään yliopistojen henkilöstökulut toiminnoittain. Taulukkoon on laskettu koulutukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kohdennettujen henkilöstökulujen yhteismäärä sekä niiden prosentuaaliset osuudet. Lisäksi taulukossa esitetään yksiköiden yhteiset kulut ja henkilöstökulujen kokonaismäärä.

Kokonaisuutena tarkastellen yliopistojen henkilöstökulut olivat 1,67 miljardia euroa ja ne jakautuivat koulutukseen (26,9%), tutkimukseen (68,7%) ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (4,4%). Kokonaistasolla koulutuksen osuus on selvästi heikentynyt ja tutkimuksen vastaavasti kohonnut. Muun yhteiskunnallisen toiminnan osuus on pysynyt viime vuoden tasolla.

Toimintojen mukaisissa jakaumissa on eroja sekä yliopistojen että tilikausien välillä. Alhaisimmat koulutukseen kohdennetut henkilöstökulujen osuudet löytyvät pääkaupunkiseudun yliopistoista. Sen sijaan korkeimmat koulutukseen kohdennetut henkilöstökulujen osuudet ovat ruotsinkielisissä yliopistoissa.

Tutkimukseen kohdennettujen henkilöstökulujen jakauman vaihtelu yliopistoittain on huomattavaa. Alhaisin tutkimukseen kohdennettu henkilöstökulujen osuus on Lapin yliopistossa (48,9%) ja korkeimmat tutkimukseen kohdennetut henkilöstökulut ovat Aallossa³ (82,0%) ja Helsingin yliopistossa (80,0%). Yksikkökoko selittänee suuren osan vaihtelusta (osuuksien korrelaatiot taseen loppusumman ja/tai liikevaihdon kanssa on yli 50%).

Voitontavoittelu yliopistoissa ja kertyneet ylijäämät

Yliopistot ovat toimineet itsenäisinä oikeushenkilöinä vuoden 2010 alusta alkaen (julkisoikeudellinen yliopisto). Tämä tarkoittaa mm. sitä, että yliopistot voivat tehdä sitoumuksia, saada nimiinsä oikeuksia sekä omistaa irtainta ja kiinteää omaisuutta (Yliopistolaki 1 luku 5§). Vuodesta 2010 alkaen yliopistot ovatkin kerryttäneet ylijäämiä lähes 650 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa keskimäärin vajaata sataa miljoonaa euroa vuodessa. Ylijäämäinen tulos sinällään on tavoiteltavampi kuin alijäämäinen.

Yliopistojen toiminnan luonne muistuttaa yhteisömuodoltaan osuuskuntien toimintamallia tai kenties myös keskinäisten yhtiöiden mallia, missä toimintaa harjoitetaan asiakkaita, omistajia ja muita sidosryhmiä varten. Näissä yhteisömuodoissa menestys lähtökohtaisesti koituu menestyksen tuottaneille. Osuuskunta voi palauttaa kertyneen voiton esimerkiksi osuuspääoman korkona tai ylijäämän palautuksena ja vastaavasti keskinäisen yhtiön voitonjako tapahtuu antamalla tuotteiden maksualennuksia tai –palautuksia taikka maksuttomia lisäetuja. Herääkin kysymys, miten yliopistojen voitonjako voisi tapahtua?

Voitonjako sinällään on positiivinen huoli eli ensin pitää olla jotain mitä jakaa. Sen jälkeen yliopiston hallituksen on tehtävä esitys tilikauden tuloksen käsittelystä. Jos sen sijaan tilikauden tulos on tappiollinen eikä taseessa ole edellisten tilikausien ylijäämää sen kattamiseen, hallituksen tulee tehdä suunnitelma siitä, millä toimenpiteillä taloutta korjataan. (Yliopistolaki 7 luku 65§).

Yliopistojen ylijäämiä on kertynyt lähes 650 miljoonaa euroa, mikä vastaa karkeasti ottaen Aallon ja Helsingin yliopistojen yhteenlaskettua tilikauden 2016 henkilöstökuluja. Kansankielisesti sanoen kertyneitä ylijäämiä vastaavalla summalla palkkaisi vuodeksi koko pääkaupunkiseudun yliopistoväen. Osa yliopistoista onkin viestinnässään kertonut, että ylijäämiä on käytetty ns. uusiin avauksiin ja muihin tulevaisuudessa menestystä ennakoiviin hankkeisiin.

Yliopistojen menestyksen tekijöiden huoli voi olla, että menestyksen hyödyt eivät välttämättä palaudu menestyksen tekijöille. Yliopiston menestyksen tekeminen on jopa voinut koitua yksittäisen menestyksen tekijän tappioksi. Esimerkiksi määräaikainen lehtori saattaa joutua opettamaan ilman korvausta yli opetusvelvoitteen laitoksen huonon resursoinnin vuoksi. Samanaikaisesti yliopiston tehdessä ylijäämää saattaa nousta esiin kokemuksia epäoikeudenmukaisuudesta. Laitosjohtajien toimenkuvaan kuuluu budjetin noudattaminen, mutta pitääkö kokonaisuutena yliopistojen tulosten olla vuodesta toiseen ylijäämäisiä vai voisiko laitokset ja yliopistot tehdä alijäämäisiä tuloksia? Onko yliopistoilla jopa tappiokammo?

Tappiokammo on taloustieteessä ja päätöksenteon teorioissa käytetty termi, mikä viittaa ihmisten vahvaan taipumukseen välttää menetyksiä pikemmin kuin tavoitella voittoja. Epäonnistumisen pelko on erityisen suuri, jos asialla on laajempaa julkista tai poliittista huomioarvoa. Esimerkkejä tappiokammosta löytyy valtiollisten keskuspankkien toiminnasta, sijoittajien käyttäytymisestä ja monista päätöksentekoa käsittelevistä malleista. Kuitenkin organisaation epäonnistuminen on väistämätöntä epävarmassa ympäristössä, vaikka riskinotto olisikin rationaalista. Inhimillistä lienee, että epäonnistumiset pyritään tällöin yhdistämään toimijoiden vaikuttamattomissa oleviin asioihin.

Kokonaisuutena organisaation menestys punnitaan onnistumisten ja epäonnistumisten tuloksena, joista ensimmäisten osuus tulisi pitkällä aikavälillä olla suurempi kuin jälkimmäisten. Eri organisaation tasoilla pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus epäonnistua. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa laitoksen kertaluontoista tappiollista tulosta, mutta laajemmin kyse voi olla jopa yliopiston strategisen valinnan epäonnistumisesta. Aiempien vuosien ”puskureiden” kerääminen mahdollistaa epäonnistumisen kattamisen kertyneistä ylijäämistä ilman, että yliopiston hallituksen tulisi ryhtyä taloutta korjaaviin toimenpiteisiin. Luonnollisesti epäonnistumisista seuraa jonkinlaista oppimista ja/tai toimintojen uudelleenjärjestelyä.

Ylivertaisuuden tavoittelu on monesti johtanut haitallisiin ilmiöihin. Sotapäälliköiden taistelu maaalueista on lähes poikkeuksetta yhteiskunnan edun vastaista, mutta esimerkkejä liiallisen kilvoittelun haittapuolista löytyy monilta aloilta, kuten viimeksi pankkitoiminnasta ja edelleenkin kilpaurheilusta. Kiellettyjen tai ”hyvä maun rajoilla” olevien toimintatapojen käyttöä perustellaan kilpailun asettamilla vaatimuksilla sekä sillä, että ”kun muutkin”.

Entä, jos suomalaiset yliopistot olisivat jollain alalla maailmanmestareita? Hienoa se olisi, ja näin saa ja voi ollakin. Kokonaisuutena tarkastellen korkeakoulusektorin merkitys positiivisine ulkoisvaikutuksineen on kuitenkin yhteiskunnan kannalta huomattavasti merkityksellisempi kuin yksittäiset mestaruudet eri areenoilla. Annetaan siis yliopistojenkin erehtyä, kunhan vaan oppivat virheistään.

---