Tieteentekijöiden uranäkymät yhä epävarmempia

Tieteentekijöiden liiton uusin jäsenkysely tuo karulla tavalla ilmi tieteen tekemisen ympäristön huonontumisen. Väen vähentäminen yliopistoista on kasvattanut kohtuuttomasti jäljelle jääneiden työkuormaa.

Joka neljäs Tieteentekijöiden liiton jäsen on ollut työttömänä viimeisen kahden vuoden aikana. Vuoden 2010 kyselyssä joka kuudes (16 %) ja vuoden 2013 kyselyssä lähes joka viides (19 %) oli ollut työttömänä kahden edeltävän vuoden aikana. Työttömyyskaudet ovat myös pitkittyneet. Työttömyyden keskimääräinen kestoaika oli nyt 10,5 kuukautta, kun vuoden 2013 jäsenkyselyssä se oli 1,5 kuukautta vähemmän.

Tieteentekijän ura koostuu pätkistä. Yliopistoissa työskentelevistä liiton jäsenistä 58 % oli määräaikaisessa työsuhteessa. Tämä on ainoastaan prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisessä jäsenkyselyssä. Pysyvien työsuhteiden määrä on kasvanut opetushenkilöstöllä, mutta vähentynyt tutkijoilla.

—Miksi tutkijoita ei haluta kiinnittää pysyviin palvelussuhteisiin? Vastaus lienee huonossa henkilöstöpolitiikassa sekä puutteellisessa henkilöstövoimavarojen hallintaan liittyvässä osaamisessa, toteavat Kauas urat karkaavat -raportin tekijät yhteiskuntatieteiden tohtori Antero Puhakka ja kasvatustieteiden tohtori Juhani Rautopuro.

Pelko oman työpaikan kohtalosta on kasvanut. Pysyvissäkin palvelussuhteissa työskentelevistä useampi kuin joka kolmas (35 %) koki työpaikkansa olevan uhattuna. Edellisessä kyselyssä vastaava osuus oli 27 prosenttia. Yliopistoissa työskentelevistä jäsenistä peräti 61 prosenttia koki oman työpaikkansa uhatuksi.

Yliopistojen lukuisat yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyvät selvästi jäsenkyselyn tuloksissa. Henkilöstön vähentäminen on johtanut siihen, että jäljelle jäävien työkuorma on kasvanut kohtuuttomasti. Osalla hallinto ja opetus vievät kaiken ajan, eikä aikaa jää tutkimukseen.

Tutkijoista ja opettajista 46 prosenttia ilmoitti kokeneensa vastaushetkellä työstressiä joko paljon tai erittäin paljon. Etenkin tutkijoiden kohdalla kyselyiden pitkä aikasarja osoittaa työn kuormittavuuden jatkuvan lisääntymisen. Yliopistoissa työskentelevät jäsenet kokevat enemmän työstressiä kuin kollegat tutkimuslaitoksissa.

Määräaikaisuus, palvelussuhteen epävarmuus ja rahoituksen hankkiminen ovat suurimmat haitallisen työstressin aiheuttajat.

Henkilöstön lisääminen koetaan selvästi tärkeimmäksi omaa hyvinvointia työpaikalla parantavaksi tekijäksi: 40 % vastaajista piti sitä tärkeimpänä keinona. Edellisen kyselyyn verrattuna tässä on kasvua lähes 10 prosenttiyksikköä. Etenkin opettajien kohdalla ero edelliseen kyselyyn on järkyttävän suuri: kun vuoden 2013 kyselyssä opettajista 40 prosenttia katsoi henkilöstön lisäämisen parantavan heidän omaa hyvinvointiaan, on osuus nyt peräti 60 prosenttia.

Kaikesta huolimatta kaksi kolmesta (66 %) on joko melko tai erittäin tyytyväinen työpaikkaansa. Työilmapiiri näyttää hieman kohentuneen verrattuna aiempiin liiton jäsenkyselyihin.

---