Tiedettä tarvitaan muutosten tuottamiseen

Turussa pohdittiin kesäkuussa tutkitun tiedon roolia maailmankuvan rakentajana ja sitä, miten tiede uusiutuu tulevaisuudessa.

Aiheesta keskustelivat Ilmatieteen laitoksen Ilmastokeskus- tutkimusyksikön johtaja Hilppa Gregow, Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Markku Wilenius.

— Meidän täytyy kertoa toisillemme paremmin, mitä teemme, jotta tiede ja tieto tulevat kaikkien tietoon ja ymmärretään, kuinka paljon hyötyä tutkitusta tiedosta saadaan, totesi Hilppa Gregow.

— Tieteen uusiutuminen on vastaamista yhteiskunnallisen muutoksen tuomiin kysymyksiin ja uusien menetelmien kehittämistä, jotta pysymme ajan hermolla, kuvasi Marjo Kaartinen.

— Tulevaisuuden haasteiden syy-seuraussuhteet ovat yhä musertavampia, sekä hyvässä että pahassa, ja voidaan kysyä, ymmärrämmekö niitä vuorovaikutuskokonaisuuksia riittävästi, joiden kautta tulevaisuus lopulta ilmenee? Tiede yrittää pysyä perässä ja siihen vaaditaan uusiutumista, sanoi Markku Wilenius.

— Mielestäni tieteen ongelma eivät ole ihmiset ja älykkyys, vaan ne rakenteet ja instituutiot, jotka luodaan, jotta saadaan tehdä sitä, mitä yhteiskunnassa pitäisi tavoitella. Pystymme palvelemaan rakentamaamme tulevaisuutta vain haastamalla oma toimintatapamme.

— Tällä hetkellä toimitaan eilispäivän teollisen yhteiskunnan toimintamalleilla, eivätkä ne tuota niin sanotusti optimaalista resurssitehokkuutta. Jottei vanhoihin malleihin jäädä loukkuun, yhteiskunnan eri toimijoiden, yliopistojen, yritysten ja muiden täytyy suhtautua kriittisesti vallitseviin rakenteisiin. Vanhoista malleista täytyy vapautua ja päästä uusiin vuorovaikutukseen perustuviin toimintamalleihin, kehotti Wilenius.

Wilenius otti esimerkin Suomen Akatemian Bio- Future2025-ohjelmasta, johon hänen ryhmänsä osallistuu. Ohjelmassa tutkitaan niitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia seurauksia eli yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, jota siirtyminen biopohjaiseen talouteen edellyttää. Tavoitteena on tiedettä uudistamalla edistää merkittäviä tieteellisiä avauksia ja läpimurtoja.

— Niin paljon kuin kaikesta bio-alkuisesta puhutaankin, tähän asti on ollut hatarat käsitykset siitä, mitkä ovat seuraukset 50 tai 100 vuoden kuluttua ja mitkä ovat ne yhteiskunnalliset kysymykset, jotka täytyy ratkaista ennen kuin uusia teknologioita aletaan soveltaa, sanoi Wilenius.

Miten tieteen uusiutumista voidaan tukea?

— Ihmistieteilijöiden näkökulmasta omissakin yliopistoissa olisi hyvin tärkeä saada ymmärrystä sille, että merkittävää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta tehdään myös niin sanotuilla pehmeillä aloilla. Yliopistojen johdossa täytyy olla rohkeutta nähdä tämä, toivoi Kaartinen.

Johdon täytyy tehdä valintoja, joilla ihmistieteilijöille annetaan mahdollisuus tuoda näkökulmaa myös johonkin kovan tieteenalan näkemykseen. Tällaista mahdollisuutta voi olla vaikea edes tunnistaa, mutta jos asia pidetään mielessä, voidaan saada kiinnostavia tuloksia.

— Suomen Akatemian DIGIHUM-ohjelma esimerkiksi pakotti meidät hakemaan yhteistyösuhteita IT-puolelta ja tarjosi mahdollisuuden näyttää, että voimme tuoda uusia menetelmiä maailmalle, vaikka tulemme toisenlaiselta portaalta.

Yleisön joukosta esitettiin keskustelijoille kysymys avoimen tieteen roolista tieteen uusiutumiselle.

Gregow kertoi, että ainakin Ilmatieteen laitoksella avointa tutkimusta tehdään paljon, ja se tekee hyvää sekä tutkijoiden vuorovaikutukselle että keskinäiselle ymmärtämiselle. Kaartinen näki avoimessa tutkimuksessa hyvänä myös yhteistyön suuren yleisön kanssa.

— Tulevaisuuden tutkimuksen yksi tärkeimpiä lähtökohtia on systeeminen ajattelu, ja jotta todellisuutta ymmärretään, se nimenomaan edellyttää tieteenalojen uudenlaista yhdistelyä, sanoi Wilenius.

"Citizen science" kannattaa ottaa mukaan tiedon tuottamiseen, jotta ihmiset ovat myös tekijöitä, eivät vain tutkimuksen kohteita.

Koulutuksen uudistumiskyky

Myös suomalaisten yliopistojen ja muiden instituutioiden uudistumiskyvystä esitettiin panelisteille kysymys. Miten yliopistot valmistelevat erilaista osaamista vaativien uusien mahdollisuuksien löytämistä? Lyhyet maisteriohjelmat ovat sitä varten levinneet maailmalla valtavasti, Suomessa eivät juurikaan.

— Ilmatieteen laitoksella nuoret uudet tutkijat otetaan kansainvälisyyskuvioihin jo hyvin aikaisessa vaiheessa mukaan sekä lähetetään koulutukseen ulkomaille, kertoi Gregow.

Kansainvälisyys on koko ajan keskeistä.

— Kulttuurihistorian maisteriopinnot viimeksi aloittaneista yli puolet tuli muualta kuin oman perusopintotien kautta eli perinteinen kaava on murtumassa ja maisteriopintoja käytetään yhä enemmän Bolognan-prosessin mukaisella ajatuksella, Kaartinen kertoi.

— Koulutus täytyy järjestää niin, että vuorovaikutusta saadaan sinne riittävästi sisään, esitti Wilenius.

— Ennen työpaikat hävisivät Aasiaan, ja nyt hävitämme ne koneälyn toimesta itse. Rakenteet täytyy järjestää niin, että ihmiset voivat löytää mahdollisuuksia työhön kansainvälistymisen ja ylipäänsä vuorovaikutusjärjestelmän kautta.

---