Tulipalojen sammuttajasta uuden rakentajaksi

”Edunvalvonnassa pitäisi keskittyä entistä enemmän ennaltaehkäisevämpään toimintaan, jonka avulla useimmilta konflikteilta voisi välttyä.” Pääluottamusmies, lehtori Mirkka Ali-Laurila toivoo pääsevänsä sellaiseen asemaan, että hän voisi tulipalojen sammuttamisen sijaan keskittyä uusien kestävien käytäntöjen rakentamiseen.

Ali-Laurila työskentelee Åbo Akademissa kielikeskuksen suomen kielen lehtorina sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n pääluottamusmiehenä. Viime vuoden lopulla Yliopistojen opetusalan liitto YLL valitsi Ali-Laurilan vuoden yliopistolaiseksi tunnustuksena pitkästä urasta edunvalvonnan parissa.

Herätyksen edunvalvontaan Mirkka Ali-Laurila koki 1990-luvun alussa työskenneltyään useamman vuoden Åbo Akademin kielikeskuksessa vuoden mittaisilla määräaikaisilla sopimuksilla. Kun perheenlisäys tuli ajankohtaiseksi, silloinen hallinto ei tahtonut uusia työsopimusta.

— Tein hallinnolle selväksi, etten hyväksyisi raskaudesta johtuvaa syrjintää. Suoraan sanottuna uhkasin lähteä ovet paukkuen ja meteliä pitäen. Sain vakuutettua silloisen henkilöstövastaavan siitä, että työsuhdettani oli jatkettava, Ali-Laurila myhäilee.

Pian tämän jälkeen Mirkka Ali-Laurila ryhtyi Åbo Akademin lehtoreiden luottamusmieheksi edeltäjän siirryttyä eläkkeelle. Ikä ja kokemus ovat tuoneet perspektiiviä luottamustoimeen:

— Asiat sujuvat paremmin, kun töitä tehdään hyvässä hengessä. Luottamusmiehen tehtävissä täytyy kuitenkin omaksua tietynlainen rooli ja tarpeen tullen pitää osata myös olla tiukka. Minulla on aina ollut sisäsyntyinen halu auttaa muita ihmisiä, mikä ehkä selittää sitä, miksi innostuin edunvalvonnasta.

Puhe aidosta auttamisen halusta ei tunnu Mirkka Ali-Laurilan kohdalla tyhjältä korulauseelta. Vuoden pyhämaalaiseksikin valittu Ali-Laurila on esimerkiksi vapaaehtoisena mukana kotipaikkakuntansa ensivastetoiminnassa.

Vaikka Ali-Laurila kannustaakin eri yliopistojen työntekijöitä lähtemään rohkeasti mukaan edunvalvontaan, hän muistuttaa, että luottamustehtävät voivat myös olla rasite uranousulle.

— Yliopistomaailmassa luottamusmiehenä toimiminen voi olla eräänlainen uraitsemurha, eritoten tutkijalle. Jos edunvalvonnan ottaa tosissaan, omasta tutkimuksesta voi vain haaveilla. Varsinkin nykytilanteessa, kun kilpailu rahoituksesta on todella kovaa.

Kahden kierroksen yt-neuvottelut

Ali-Laurila ryhtyi kuutisen vuotta sitten Åbo Akademin ensimmäiseksi JUKO:n pääluottamusmieheksi, kun ammattiyhdistykset olivat neuvotelleet työnantajatahon kanssa uudesta luottamusmiessopimuksesta.

— Sopimuksessa luottamusmiehen tehtäviin oli ensimmäistä kertaa varattu työaikaa. Pääluottamusmiehen pestistä ei pidetty vaaleja, vaan minua pyydettiin suoraan tehtävään, Ali-Laurila kertaa.

Pääluottamusmiehenä Mirkka Ali-Laurila on käynyt läpi Åbo Akademissa kahdet yhteistoimintaneuvottelut, joista ensimmäiset käytiin loppuvuodesta 2013 ja jälkimmäiset saatiin päätökseen vuoden 2016 alkupuolella. Ali-Laurilan mukaan ensimmäiset neuvottelut tuntuivat harjoittelukierrokselta, sillä organisaatiomuutosta oli valmisteltu heikosti.

— Yleensä on tapana, että kun yt-neuvottelut käynnistetään, kaikki osapuolet tietävät, mistä neuvotellaan. Työnantajapuoli ei ollut kuitenkaan tehnyt selkeitä ehdotuksia tulevasta uudistuksesta.

Yhteistoimintaneuvottelut pakotettiin päätökseen ennen yliopiston hallituksen vaihdosta vuodenvaihteessa, vaikka yliopiston tilinpäätöstä ei ollut ehditty saattaa valmiiksi. Neuvotteluista tehtiin kantelu.

— Teimme vuoden 2013 yt-neuvotteluista kantelun ensimmäisinä Suomessa. Tämän jälkeen myös Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen pääluottamusmiehet rohkaistuivat tekemään kantelun omista ytprosesseistaan. Ongelma oli, että päätöksiä tehtiin ennen kuin koko prosessi oli saatu käytyä läpi tarvittavassa kattavuudessa, mikä on vastoin yt-lakia ja sen henkeä.

Tilinpäätös oli lopulta odotettua parempi ja irtisanomisilta vältyttiin. Tarvittavat säästöt saatiin henkilöstön eläköitymisestä.

Seuraavat yt-neuvottelut Ali-Laurila kävi eri olosuhteissa hallituksen päätettyä koulutukseen ja tutkimukseen liittyvistä rahoitusleikkauksista. Syyt olivat kuitenkin samat: Åbo Akademin oli määrä uudistaa organisaatiorakenteensa sekä korjata talouden alijäämää. Tällä kertaa henkilöstöä myös irtisanottiin.

— Suurin osa irtisanomisista kohdistui tukipalveluihin. Tämä on kasannut töitä opettajille ja tutkijoille, lisännyt stressiä ja huonontanut työilmapiiriä. Irtisanottavien määrä oli odotettua pienempi, eli siinä mielessä neuvottelut olivat onnistuneet, mutta onhan irtisanominen aina tappio ja elämää mullistava asia kunkin yksilön kohdalla.

Pääluottamusmiehen tehtäviin kuuluu myös irtisanottujen työntekijöiden tukeminen. Irtisanomistilanteet ovat Ali-Laurilan mukaan henkisesti rankkoja kokemuksia kaikille osapuolille.

— Kun kävelin hallintovirastoon irtisanottavan kanssa, tuntui välillä siltä, kuin olisi vienyt kuolemaantuomittua viimeiselle aterialleen, Ali-Laurila muistelee.

Suomea ruotsinkielisessä yliopistossa

Pääluottamusmiehen tehtävien ohella Mirkka Ali-Laurila opettaa suomen kieltä Åbo Akademin kielikeskuksessa kauppatieteen ja valtiotieteiden opiskelijoille.

— Monelle ruotsinkieliselle suomi on se inhokki oppiaine, aivan kuten ruotsi monelle suomenkieliselle. Kielitaito on kuitenkin ehdoton edellytys politiikassa ja kaupallisella alalla menestymiselle. Nykymaailmassa eivät kaiken maailman ahtikarjalaiset enää pärjäisi, Ali-Laurila lataa huvittuneena.

Kielikysymys ei Ali-Laurilan mukaan nouse useinkaan esiin kansainvälisessä työympäristössä. Työskentely ja opetus tapahtuvat pääosin ruotsiksi tai englanniksi, ja onhan yliopistolla jo ollut äidinkielenään suomea puhuvia rehtoreitakin. Luottamusmiehen tehtävissä Ali-Laurilan suomenkielisyydestä on ollut jopa etua.

— Uskoakseni jäsenistö luottaa minuun enemmän, koska äidinkieleni on suomi, joka on myös edunvalvonnan kieli. Kääntöpuolena on se, että henkilöstössä on paljon ihmisiä, jotka eivät hallitse suomen kieltä niin hyvin, että voisivat lähteä mukaan edunvalvontaan.

Ali-Laurilan mukaan hänen edunvalvontataustastaan sekä neuvottelutaidoistaan on ollut hyötyä myös opetuksessa. Hankalan kielioppipänttäyksen sijaan Ali-Laurila keskittyy opetustilanteissa käytännölliseen kielenharjoitteluun.

— Meiltä valmistuu paljon tulevia virkamiehiä ja päättäjiä. Vedän opiskelijoille väittelyharjoituksia ja opetan kokoustekniikkaa suomeksi. Opetan samalla myös asiaa, vaikkei se varsinaisesti tehtäviini kuulukaan. Tulen usein jakaneeksi omia kokemuksiani, joista voi olla opiskelijoille hyötyä tulevaisuudessa.

Ennaltaehkäisevää edunvalvontaa

Mirkka Ali-Laurila on toiminut luottamusmiestehtävissä valtaosan työurastaan. Hän jos kuka tietää, millaista työ on tällä hetkellä ja mihin suuntaan edunvalvontaa tulisi kehittää. Yhtäkkisten konfliktitilanteiden selvittäminen tekee usein edunvalvonnasta reaktiivista sen sijaan, että toiminta olisi pitkäjänteistä ja suunniteltua.

— Edunvalvonnassa pitäisi keskittyä entistä enemmän ennaltaehkäisevämpään toimintaan, jonka avulla useimmilta konflikteilta voisi välttyä. Olenkin toivonut pääseväni sellaiseen asemaan, että voisin tulipalojen sammuttamisen sijaan keskittyä uusien kestävien käytäntöjen rakentamiseen. Siksi myös siirryin aikoinaan lehtoriyhdistyksestä liittotasolle.

Ali-Laurilan mielestä pitkäjänteinen ja ennakoiva edunvalvonta olisi erityisen arvokasta nyt, kun suomalaisessa koulutuspolitiikassa eletään epävarmuuden aikaa:

— Hosumalla tehdyt reformit ovat seuranneet toinen toistaan ilman, että olisi pysähdytty analysoimaan niiden mielekkyyttä tai tuloksia. Yliopistojen henkilöstöt on etäännytetty yliopistodemokratiasta hallintoreformilla, jossa päätösvaltaa siirrettiin yliopistokollegioilta ja laitosneuvostoilta hallituksille ja rehtoreille.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta tilanne ei ole Ali-Laurilan mukaan toivoton:

— Viime aikoina liitoille on tullut entistä enemmän lausuntopyyntöjä myös ministeriötasolta. Viimeksi olin mukana kommentoimassa YLL:n lausuntoa yliopistolakiuudistusten vaikutuksista. Täytyy vain toivoa, että asiantuntijalausunnot myös noteerataan poliittisessa päätöksenteossa.

---