Hallitus visioi stereona

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen suuntaviivoja pyritään hahmottamaan syksyllä peräti kahden kansallisen tason vision voimin. Visioiden valmistelutyö ei kuitenkaan vakuuta kaikkia.

Jos tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatioiden suunta tuntuu epäselvältä, on apu lähellä. Aiheesta puuhataan korkealla tasolla peräti kahta visiota, joiden olisi syyskuussa tarkoitus antaa suuntaviivoja aina vuoden 2030 tietämille.

Visioista ensimmäinen on opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa valmistelema Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -visio.

Maaliskuussa käynnistetyn visiotyön olisi tarkoitus valmistua syyskuussa. Sen tavoitteena on tehtävänannon mukaan löytää yhteinen tulevaisuuden näkemys laadukkaasta, vaikuttavasta ja kansainvälisestä suomalaisesta korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmästävuoteen 2030 mennessä.

Jälkimmäinen taas on pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston visio- ja tiekarttatyö. Sen tarkoitus on saada tilannekuva tutkimusja innovaatiopolitiikan kehittämistarpeista ja luoda niiden pohjalta syyskuussa tiekartta, jolla päästään neuvoston visioon. Visiossa Suomi on paras ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö.

Molempien visioiden valmistelutyössä mukana oleva opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kertoo, ettei kahden visiotyön samanaikaisuus ole sattumaa.

— Kumpikin katsoo asioita omasta suunnastaan. Korkeakoulutus ja tutkimus ovat yksi keskeinen osa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikkaa.

Hallituskauden puolivälin jälkeen on hyvä hetki tehdä tulevaisuustyötä, myös seuraaville hallituskausille ulottuvia suunnitelmia.

Mitä visioissa sitten suunnitellaan? Kummankin vision työ on vielä kesken, mutta työn alla olevista versiosta voi jo päätellä mihin suuntaan visiot ovat menossa.

Konkreettisemmalta kahdesta vaikuttaa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Sen keskeinen teema näyttäisi olevan joustavuuden lisääminen.

Joustavuutta toivotaan niin organisaatiorakenteisiin — lainsäädännön toivotaan madaltavan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön esteitä entisestään. Toisaalta yksiköiltä toivotaan yhä suurempaa erikoistumista.

Joustavuus koskisi myös opintojen rakenteita, joissa avainsanana on modulaarisuus. Tällä tarkoitettaisiin opiskelijoiden yhä suurempaa vapautta valita tutkintoihinsa osia ”eli moduuleita” korkeakoulujen ja koulutusohjelmien raja-aitojen yli. Jatkossa moduuleita voisi suorittaa myös ennen tutkinto- opintoja tai niiden jälkeen — kaikki ylin opetus ei siis tähtäisi aina tutkintoon.

Olennaista olisi myös helpottaa siirtymistä toiselta asteelta kolmannelle ja antaa korkeakoulutusta yhä suuremmalle osalle ikäluokasta.

Aloituspaikkojen määrää ei kuitenkaan oltaisi kasvattamassa.

— Meillä on tarpeeksi aloituspaikkoja, Lehikoinen toteaa.

— Kyse on ehkä paikkojen oikeasta kohdentamisesta ja tehokkaasta käytöstä. Aloitusten joustavuus, sisäisten siirtymien helppous ja avoimen väylät korostuvat tässä keskustelussa.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston tiekarttatyö liikkuu pääosin yleisemmällä tasolla. Puhutaan osaamispohjan vahvistamisesta, osaamisalustojen kasvu- ekosysteemin kehittämisestä ja kansainvälisyydestä. Selvänä tavoitteena olisi luoda innovaatioille suotuisaa ”aluskasvillisuutta” josta uusien ideoiden olisi helppo ponnistaa.

Konkreettisena lukuna tavoitteeksi mainitaan julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiotoiminnan panosten nostaminen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tällä hetkellä luku on noin kolmen prosentin luokkaa.

Ison osan nostosta toivotaan kuitenkin muodostuvan yksityisellä puolella, jossa panostukset tutkimukseen eivät vielä ole toipuneet Nokian tutkimustoiminnan vähenemisestä 2000-luvun alussa.

Visioita ei ole valmisteltu ainoastaan virkamiesten kokouksilla, vaan molempia on pyritty jalkauttamaan laajemmin. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon on kerätty yli 3 000 verkkokommenttia, minkä lisäksi sitä on käsitelty työpajoissa kampuksilla ympäri maata.

Vaasassa keväällä visiotyöpajaan osallistunut väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro ei tosin ollut erikoisen vakuuttunut työpajan mielekkyydestä.

— Odotin laajaa keskustelua ja ideointia, mutta saimme työstettäväksi yhden lauseen, jota sitten muokkasimme ryhmässä. Lopuksi äänestettiin, mikä ryhmä oli muokannut lausetta parhaiten.

Konkretiasta oltiin kaukana.

— Jäi kysymys, etsittiinkö tässä mainoslausetta vai visiota.

Irlannin kansallista yliopistostrategiaa vuosikymmenen vaihteessa laatimassa ollut Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuksen laitoksen johtaja Jussi Välimaa ihmettelee kevyeltä tuntuvaa visiotyötä.

— Lähtökohtana tulisi aina olla tutkittu tieto. Irlannissa strategiatyö venyi yli vuodella, koska asiat selvitettiin kunnolla.

Edes laaja kuuleminen ei korvaa tutkimusta.

— Vaikka kokemustieto on arvokasta, se ei anna koko kuvaa. Lisäksi verkkokyselyissä vallitsee usein somen logiikka — äänensä saa kuuluviin se, joka huutaa kovimmin.

---