Konnevedellä vierailun ajankohdaksi sattui kesän harvinainen sadepäivä. Hannu Ylönen esittelee hienoa rantasaunaa ja terassia, joissa kelpaa rentoutua tutkimuspäivän päätteeksi.

Tutkimusasemat ovat kansallisomaisuutta

Rahoitusleikkausten vuoksi monet yliopistot ovat etsineet säästökohteita tutkimusasemiensa toiminnasta. Nyt tilanne näyttää hieman valoisammalta. Ympäristön muutosten tutkimus edellyttää pitkäaikaisseurantaa.

Tutkimusasemat ovat yli sadan vuoden ajan levittäneet tutkimuksen ja sivistyksen ilosanomaa pieniin, syrjäisiin saaristo-, tunturi- ja maalaiskyliin. Tvärminnen asema perustettiin jo vuonna 1902.

Suomalaiset tutkimusasemat ovat myös kansainvälisesti ainutlaatuisia. Muualla Euroopassa voi olla yksittäisiä, hyvin vaatimattomia metsävartijanmökkejä, joissa tutkijat voivat yöpyä, mutta yhtä laadukkaita kenttäasemia ei ole missään muualla.

— Yliopistojen kenttäasemat ovat kansallisomaisuuttamme. Ulkomaisiin verrattuna meidän asemien palvelutasoa voi verrata ainakin neljän tähden hotelliin, kiteyttää Konneveden tutkimusaseman johtaja, professori Hannu Ylönen. Hän toimi RESTAT-tutkimusasemaverkoston puheenjohtajana 2017-2018.

Vuonna 1983 toimintansa aloittanut Konneveden tutkimusasema on Suomen nuorin tutkimusasema ja näyttää siltä, että se on myös viimeisin. Hannu Ylönen veikkaa, että uusia asemia ei enää perusteta.

Tutkimusasemia on yhteensä 13, mutta kymmenen niistä kuuluu tutkimusasemaverkostoon. Verkostoon kuulumisen kriteerit ovat kokoaikainen henkilökunta, ympärivuotinen opetus- ja tutkimustoiminta sisältäen ruokailu- ja majoituspalvelut. Konnevesi oli verkoston toiminnan vetovastuussa kesän alussa Konneveden kauniissa maisemissa pidettyihin tutkimusaseman neuvottelupäiviin saakka. Seuraavat asemapäivät järjestetään Helsingin yliopiston Hyytiälässä vuonna 2020, minne asti Hyytiälän asemanjohtaja on asemaverkoston johtaja.

Yliopistot ovat säästäneet tutkimusasemista

Tutkimusasemien määrä on viime vuosina vähentynyt yliopistojen rahoitusleikkausten vuoksi. Itä-Suomen yliopiston hallitus päätti yhteistoimintaneuvottelujen tuloksena vuonna 2015, että se lakkauttaa Ilomantsissa sijainneen Mekrijärven tutkimusaseman vuoden 2016 loppuun mennessä. Oulun yliopisto on luopunut kustannussyistä Hailuodon asemasta ja osasta Oulangan biologisen aseman majoituskapasiteetista vuokrarasituksia pienentääkseen.

— Mekrijärven lakkauttaminen oli surullista varsinkin siellä työskennelleen henkilöstön kannalta. Viime vuosina kaikkien asemien tilanteissa on ollut enemmän tai vähemmän epävarmuuksia, ja näyttää siltä, että kun säästöjä haetaan, pienimmät oksat puussa on helpoin katkaista. Vaikka kuinka hedelmiä tuottaisivatkin, Ylönen toteaa.

Sallassa sijaitsevan Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman kohtalo oli myös vaakalaudalla, mutta nykyisin se kuuluu Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen hallintaan. Siellä sijaitsee yliopiston huippututkimusta edustava SMEAR I -mittausasema.

Kenttäasemien tilanteesta on tehty monia selvityksiä. Kun Hannu Ylösestä tuli Konneveden tutkimusaseman johtaja vuonna 2005, opetus- ja kulttuuriministeriö antoi tehtäväksi ”kammata” tutkimusasemat.

Tutkimusasemaselvityksen perusteella suositettiin monien sektoritutkimuslaitosten pienten, ja usein sesonkiluonteisesti toimivien asemien karsimista. Yliopistojen tutkimusasemista ainoastaan Värriö oli sulku-uhan alaisena, mutta se säästyi puhtaan ilman ja kaukaisen sijaintinsa vuoksi SMEARohjelman hoiviin.

— Jotenkin oli ajalle tyypillistä, että ensimmäisenä työtehtävänään joutui puolustamaan oman työpaikkansa olemassaoloa. Tutkimusasemat tarvitsevatkin vahvat johtajat. Jos asemaa hoitaa vasemmalla kädellä, saattaa tulla vaikeuksia, Ylönen linjaa.

Tutkimusta tehdään paljon yhteistyössä

Konneveden tutkimusasema on Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen osa. Hannu Ylösen mielestä tämä on hallinnollisesti järkevä malli. Konnevedellä työskentelee vakituisesti yhdeksän ihmistä.

Jyväskylästä tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla asemalla tehdään monipuolista tutkimusta, joka liittyy eri elinympäristöjen ja lajien ekologiaan ja evolutiivisiin sopeumiin. Keskeisellä sijalla ovat pikkunisäkkäiden elinkierto ja evoluutio, eläinten varoitusvärit ja kasviekologia. Konneveden puhtaat vedet koskireitteineen tarjoavat hienot edellytykset akvaattisen ekologian, kuten kalakantojen, kalaloisten ja ympäristömuutosten tutkimukseen.

Vuonna 2014 perustettu Konneveden kansallispuisto tarjoaa upeat maastot monenlaiseen tutkimukseen. Professori Ylönen muistuttaa, että tutkimuksen tärkeys mainitaan poikkeuksellisesti jo kansallispuistolain ensimmäisessä pykälässä.

Suomen tutkimusasemien kesken tehdään laajaa tutkimusyhteistyötä, joka liittyy mm. hirvikärpäsiin, lepakoihin, lintuihin ja puutiaisiin.

— Täällä on vedetty lakanoita pitkin metsiä ja lähetetty löytyneet punkit Turun yliopiston tutkijoille. Viime vuonna löysimme Konnevedellä koko kesän aikana vain yhden Taigapunkin, kun tämän vuoden toukokuussa niitä löytyi yhden vetopäivän aikana yhteensä 15. Myös lepakkoseurantaa, kiiltomatotutkimusta ja nisäkäsekologiaa tehdään yhteistyössä tutkimusasemien kesken.

Hirvikärpästen osalta tutkimusyhteistyö alkoi vuonna 2007, kun ihmeteltiin, miksi niitä ei ole kukaan vielä tutkinut. Nyt väitöskirjoja on valmistunut jo neljä. Kohta sieni- ja puolukkametsiin uskaltautuvaa kauhistuttaa tieto, että isossa hirvaksessa voi olla 16 000 hirvikärpästä ja vasassakin 4 000—5 000.

Opetus muuttuu ja yhteiskunnallinen vuovaikutus kasvaa

Opetus, tutkimuksen rinnalla asemien toiminnan toinen tukijalka, on muuttumassa. Kenttäkursseihin on tulossa uudistuksia, mutta toivottavasti ei supistuksia, professori Ylönen toivoo. Tutkimusasemaverkoston kurssitoimintaa kehitetään ns. BioPeda-hankkeen ja kenttäopetus.fi-yhteistyön kautta. Niissä on tarkoituksena lisätä yliopistojen välistä yhteistyötä kenttäopetuksessa ja kiinnittää entistä enemmän valtakunnallista huomiota erikoiskurssitarjontaan. Koneen Säätiön rahoittaman hankkeen keskeinen tavoite on eri yliopistojen ja tutkimusasemien välisen yhteistyön kehittäminen maasto-opetuksessa.

Tutkimusasemalle löytyy läheisiä yhteistyökumppaneita myös alueen lukioista. Konneveden lukio on erikoistumassa biologiaan ja Jyväskylän useiden lukioiden ja Pohjois-Savon lukioiden leirikoulut kuuluvat tutkimusaseman kesän vakio-ohjelmaan. Ylönen haluaa tuoda tutkimusasemaa muutenkin lähelle lapsia ja nuoria. Asemalla vuosittain järjestettävät ”Lapset & luonto”-tapahtuma sekä ”Piolookisen luontoilta” saivat tänä vuonna Jyväskylän Yliopistosäätiön kulttuuripalkinnon.

Ilmiselvästi tutkimusaseman johtajalla on mutkattomat suhteet kuntaan ja muihin lähiseudun yhteistyökumppaneihin. Ylönen uskoo, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus korostuu asemien toiminnassa jatkossa yhä enemmän.

Myyräntyötä 30 vuoden ajan

Hannu Ylönen teki Saksassa gradunsa linnuista ja tutkijan ura alkoi Jyväskylän yliopistossa hyönteisten parissa. 1980-luvun alkupuolelta lähtien hän on tutkinut myyriä. Konneveden tutkimusaseman logossa on sympaattinen myssypäinen metsämyyrä.

Konneveden aseman yhteyteen rakennettiin vuonna 1998 iso tutkimushalli, jossa on hyvät tilat niin linnuille, kaloille, raakuille kuin myyrille. Peto-saalissuhteessa asemalla tutkitaan lumikkoa, joita on juuri nyt vähän, koska myyräkanta ovat pitkään olleet alamaissa. Tutkimushallin takapihan asumuksissa lymyili kesäkuussa kolme vikkelää lumikkoa.

— Myyrävuodet ovat olleet pitkän aikaa huonoja. Ei oikein tiedetä, mistä se johtuu. Lapissa myyrävuosien sykli on yleensä 4—5 vuotta, etelässä 3—4 vuotta.

Huonot myyrävuodet vaikuttavat myös pöllöjen pesintään. Kehnon ravintotilanteen vuoksi lehtopöllö voi saada vain yhden poikasen. Myyrän, pienen, vaatimattoman nisäkkään, esiintymisen vaihteluilla voi olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvaamattomia seurauksia.

Tämän vuoden keväällä Ylöseltä ilmestyi kirja Myyrän salainen elämä (Atena). Siinä hän käsittelee kiehtovalla tavalla Suomen yleisimmän nisäkkään elämää. Kirjaa elävöittävät luontokuvittajan ja piirtäjän, Seppo Leinosen viehättävät piirrokset.

---