Pääkirjoitus

Aika ja edistys

Die Zeit, die ist ein sonderbar Ding, 'aika on ihmeellinen asia' laulaa marsalkatar Richard Straussin oopperassa Ruusuritari. Acatiimin julkaisijaliitot ovat täyttäneet tai juuri täyttävät 50 vuotta, ja nyt on vuorossa Yliopistojen opetusalan liitto YLL.

50 vuodessa edunvalvonta ja toimintaympäristö ovat muuttaneet muotoaan, mutta joidenkin perusasioiden kanssa painimme edelleen. Osa tavoitteista on toteutunut, mutta osasta haemme edelleen neuvotteluosapuolten kesken uusia ratkaisuja. Jo liiton alkuaikoina tavoitteena mainittu lehtorien tutkimusaikakysymys on edelleen kurantti, vain työehtosopimuksen muoto on nykyisin toinen.

Vaikka opetusvelvollisuustyöaika ei enää olekaan käytössä, ovat joissakin yksiköissä käytänteet opetuksen määrässä ja tutkimusajan saatavuudessa edelleen hyvin samanlaisia kuin viime vuosisadalla. Aika ja edistys eivät siis liiku eteenpäin tasatahtia.

Liiton viisikymmentävuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia kehityksiä ja virstanpylväitä, jotka jokainen näkyvät seurannaisvaikutuksiltaan tänäkin päivänä: liittyminen OAJ:öön 1986, siirtyminen opetusvelvollisuustyöajasta kokonaistyöaikaan 1997, uusi palkkausjärjestelmä, uusi yliopistolaki 2010, työtaistelu 2018 muutamia mainitakseni.

Toisaalla tässä lehdessä esiteltävässä, opetusneuvos Tuula Hirvosen toimittamassa teoksessa 50 vuotta YLL:n polkuja ja sen kirjoituksissa tulevat elävästi esiin viime vuosikymmenen saavutukset, mutta myös epäonnistumiset. Jaksoittaisen tasapainon malli kuvaakin hyvin edunvalvonnallista kehitystä: välillä isoja hyppyjä, välillä pieniä viilauksia ja korotuksia. Työtä riittääkin vielä kosolti tuleville edunvalvojille.

Nummisuutarien Topias toteaa pojalleen Eskolle Niin muuttuu mailma, Eskoni. Edunvalvontatoiminnassa kohtaamme kasvavassa määrin haasteen, miten motivoimme uusia toimijoita liittymään ja teemme edunvalvontatoimintaa näkyväksi; joudumme hakemaan uusia toimintatapoja ja -malleja.

Ammattiyhdistysten piirissä tapahtuva edunvalvonta ei enää kiinnosta nuorempia toimijoita samalla tavalla kuin ennen, ja uusia toimijoita on aina vain vaikeampi innostaa mukaan monien ajankäyttötarpeiden ristipaineessa.

Tässä asiassa ei auta poukkoileva rahoitus. On hankala sitoutua toimintaan pitkäjänteisesti, jos työpaikka on lyhyen ja jatkoltaan epävarman määräaikaisuuden varassa. Hallitusohjelmassa yliopistoihin luvattiinkin panostaa perusrahoitukseen 40 miljoonan euron verran, mutta tuorein tieto valtiovarainministeriön budjettiehdotuksesta onkin, että panostus onkin vain 10 miljoonaa; yliopistoindeksi on kuitenkin tiettävästi edelleen mukana. Jännittävä on nähdä, miten budjettiriihessä käy.

Panostus on joka tapauksessa riittämätön — kymmenen miljoonaa jaettuna kolmelletoista yliopistolle ei ole paljon eikä kata aiempien leikkauksien vaikutuksia lisäpanostuksesta puhumattakaan. Eri aloille kaavaillut lisäpaikat vaikeuttavat entisestään tilannetta samoin kuin jatkuvan oppimisen edelleen epäselvät rahoituskuviot.

Yliopistojen opetusalan liitto YLL on koko olemassaolonsa ajan ajanut yliopistojen opettajien asiaa nimikkeistä riippumatta. Yliopiston opettajan työ on murroksessa sekä sisältöjen että toteutustapojen suhteen eikä tarve edunvalvonnalle ole vähentynyt, se on ainoastaan omaksunut lisäsävyjä.

---