Yliopistonlehtorit näkivät suurimmiksi ongelmiksi ajan löytämisen tutkimukselle sekä uralla etenemisen vaikeudet, Hanna Wass selvittää kyselyn tuloksia.

Yliopistonlehtorit turhautuneet akateemiseen umpikujaan

Kyselyn mukaan Helsingin yliopiston yliopistonlehtorit tekevät vaativaa työtä, myös vaativuustasolla mitattuna. Kuitenkin lähes puolet pohtii säännöllisesti alan vaihtoa. Etenemismahdollisuuksien puute on tähän yksi iso syy.

Yliopistonlehtorin asemasta on puhuttu akateemisena umpikujana, jossa ihmiset turhautuvat etenemismahdollisuuksien puutteeseen. Tätä ongelmaa ratkomaan perustettiin keväällä Helsingin yliopistossa vararehtori Tom Böhlingin vetämä Yliopistonlehtorien urapolkujen kehittämistyöryhmä.

Mutta miltä lehtorien tilanne vaikuttaa heidän itsensä mielestä? Siitä ottivat selvää työryhmän jäsen, valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Juri Mykkänen kolmen muun tutkijan kanssa. Nelikkö teki aiheesta kyselyn ja lähetti sen kaikille yliopiston 639:lle yliopistonlehtorille. Heistä vastasi 446, ja koko kyselyn täytti 297 yliopistonlehtoria.

Ainoastaan kasvatustieteellisessä tiedekunnassa vastaajien määrä jäi alle edustavan määrän.

Työn vaativuustaso yllätti

Tutkimusta tekemässä ollut yliopistonlehtori Hanna Wass, joka hoitaa tällä hetkellä yleisen valtio-opin professorin tehtävää, piti kiinnostavana tietona yliopistonlehtorien työn vaativuustasoa. Yliopiston ohjeissa yliopistonlehtorin työnvaativuustasoksi on määritelty 5, 6 tai 7. Oletuksena on ollut, että vain harva vastaaja olisi ollut tasolla 7, joka on vain pykälää matalampi kuin osalla vasta-aloittaneista professoreista. Vastaajista heitä oli kuitenkin peräti 40 prosenttia. Vastaavasti tasolla 5 oli vain 7 prosenttia vastanneista.

— Tämä tarkoittaa, että moni yliopistonlehtori tekee vaativaksi tunnustettua työtä, Wass huomauttaa. Sekä sitä, että palkkataso on itse asiassa melko hyvä. Yliopistonlehtorien asema ei siis välttämättä ole kustannuskysymys.

Yli 85 prosenttia vastaajista pitikin työolojaan vähintään kelvollisina. Kuitenkaan enemmistö yliopistonlehtoreista ei pitänyt itseään statukseltaan professoria vastaavana. Ongelmaksi tämä nähtiin ennen muuta ulkomaisessa yhteistyössä: yli kolmannes piti nimikettään kansainvälisen tunnustuksen esteenä aina tai usein.

Toisaalta suurimpina haasteina nähtiin ajan löytämisen tutkimukselle, uralla etenemisen mahdottomuus (18 prosenttia) ja epäreilu kilpailutilanne suhteessa tenure track -professoreihin verrattuna.

Lähes 40 prosenttia vastanneista yliopistonlehtoreista ilmoittaakin pohtivansa jatkuvasti tai usein vaihtoehtoisia uramahdollisuuksia Helsingin yliopiston ulkopuolella.

Kysyttäessä miten yliopistonlehtorit haluaisivat itse parantaa asemaansa, lähes 29 prosenttia kannatti urapolkua, jossa tutkimuksessa meritoituneimman yliopistonlehtorit voisivat siirtyä tenuren piiriin.

Toiseksi suosituin vaihtoehto oli tutkimukseen käytettävien työtuntien osuuden kasvattaminen (23 prosenttia) ja ihan vain nimikkeen päivittäminen apulaisprofessoriksi (20 prosenttia).

— Viimeksi mainitussa on ennen muuta kyse kansainvälisistä yhteyksistä. Yliopistonlehtorin nimekettä ei tunneta maailmalla, mikä haittaa esimerkiksi rahoitusta tai paikkoja hakiessa, Wass kertoo.

Vähemmän suosiota saivat työn mahdollisen enimmäisvaatimustason nosto tasolle 9 sekä opetuspainottuneiden yliopistonlehtorien oma urapolku. Yliopistonlehtorien kiintiön kasvattaminen yliopiston opettajien akatemiassa ei sen sijaan saanut juuri kannatusta.

Kannustinloukku pitäisi purkaa

Vararehtori Böhling pitää tuloksia kiinnostavina, mutta kommentoi varovasti.

— Työryhmän työ on vasta alkanut. Nyt meillä on tietoa mitä yliopistonlehtorien mielestä tulisi tehdä. Keskustelemme siitä sitten muiden ryhmien edustajien kanssa.

Mitään vaihtoehtoja ei ole lähtökohtaisesti suljettu pois.

Böhling näkee ongelmana esimerkiksi kannustinloukun, joka syntyy yliopistonlehtorien vakituisista työsuhteista ja tenure trackin määräaikaisuuksista.

— Onko kohtuullista edellyttää siirtymistä pysyvästä määräaikaiseen työsuhteeseen jos haluaa edetä urallaan, hän pohtii.

Työryhmän tahti on kunnianhimoinen. Valmis esitys pitäisi saada aikaan vielä kuluvan vuoden aikana.

---