”Oman työn autonomisuus ja
vaikutusmahdollisuudet ovat
kaikonneet kauas. Näiden
palautus olisi askel kohti
hyvää työpaikkaa. ”
YLL teki Santeri Palviaista edeltävän puheenjohtajan Seppo Sainion kaudella oman esityksensä opettajien uramallista. Elokuun 2018 alusta YLL:n puheenjohtajana toiminut Palviainen katsoo, että uramallin edistämisessä ollaan vielä varsin alkuvaiheessa. Viime kesäkuussa asiasta oli jonkin verran keskustelua muun muassa sosiaalisessa mediassa, kun Helsingin yliopisto asetti työryhmän miettimään opetushenkilöstön ura-asioita.
Yliopistouralla edetään YLL:n mielestä yhä liikaa pelkkien tutkimuksellisten meriittien avulla. Opetusansiotkin pitäisi ottaa paremmin huomioon.
— Tämä on meille selkeä kipukohta. Yliopistoopettajan ura ei etene perustyötä tekemällä.
YLL on eri mieltä esimerkiksi Sivistystyönantajien kanssa siitä, miten kokemus näkyy palkkauksessa.
— Mielestämme on eri asia, onko yliopistonlehtori ollut töissä kaksi vai 20 vuotta. Monien eri alojen työehtosopimuksissa on ikälisäntapaisia järjestelmiä, joista ei tietääksemme olla luopumassa. Tämä on meille neuvottelukysymys – ei absurdi vaatimus muinaisuudesta.
Palviainen myöntää, että kokemuksen parempi huomioiminen vaatisi isompaa työehtosopimuksen uudistamista, johon ei ehkä seuraavalla neuvottelukierroksella ole vielä mahdollisuuksia.
Yliopistohenkilöstön palkkaukseen hän toivoo lisää läpinäkyvyyttä. Palkkausjärjestelmän vaati- ja henkitasojen moniportaisuus pitää sisällään vaaroja, muun muassa riippuvuuden olosuhteista.
Yliopistojen työehtosopimus on voimassa 31.3.2020 saakka. Neuvottelut uudesta sopimuksesta käynnistynevät tammikuussa. YLL veikkaa, että työnantajapuoli pitää taas esillä opetustuntikattojen kyseenalaistamista.
— Tuntikatot ovat jäsenistöllemme erittäin tärkeitä. Kun 396 tuntia on tapissa, ei voi ottaa enää muita velvoitteita, ei esimerkiksi kesäkursseja tai vastaavia. Opetustuntikattoa tulee kirkastaa, kun tulee vaateita jatkuvasta oppimisesta ja digitalisaatiosta.
Palviainen toivoo, että tuntikattoasiasta tai sen korvaamisesta jollain muulla mittarilla löytyy ennen varsinaisten neuvottelujen alkamista yhteinen visio muiden yliopistoalan henkilöstöjärjestöjen kesken.
Jäsenten työhyvinvointi korostuu yhä enemmän yliopistoalan henkilöstöjärjestöjen työssä.
— Edunvalvonnalla on monien korvissa huono kaiku ja se on liian kapea termi, joka mielletään usein kuvaamaan pelkkää palkkapolitiikkaa.
YLL on viime aikoina kirkastanut viestiä, jossa se korostaa työhyvinvointia jäsenten edunvalvonnan keskeisenä osana. YLL kuuluu Opetusalan ammattijärjestö OAJ:hin, jolla tämä vuosi on työhyvinvoinnin teemavuosi.
— Pitää muistaa, että työhyvinvointi ei ole pelkästään fyysistä työsuojelua vaan laajemmin sitä, miten ihminen voi työssään. Jaksaminen on meillä yliopistolaisilla usein koetuksella.
Työhyvinvointiin sisältyy toki myös fyysiseen työympäristöön liittyvät tekijät, kuten sisäilmaongelmat ja epäonnistuneisiin monitilaratkaisuihin liittyvät haasteet. Nämä ovat varsin yleisiä myös yliopistoyhteisöissä.
Palviaisen mukaan työsuojeluvaltuutettujen rooli on viime aikoina kasvanut – myös yliopistoissa. Valtuutettujen tehtäväkenttään kuuluu työn fyysisen rasittavuuden lisäksi myös henkiseen kuormittavuuteen liittyvät tekijät.
— Arkityöstä pitää voida palautua ja työstä irrottautumiseen tulee olla riittävästi aikaa. Viime aikoina yliopistolaiset ovat valittaneet etenkin työn pirstaloitumisesta sekä sitä, että kesälläkään ei ole riittävää aikaa palautumiselle. Aiemmin kesästä pystyi paremmin varamaan aikaa myös tutkimuksen tekemiselle, nyt joustavat opintomahdollisuudet ovat lisänneet kesällä suoritettavien opintojen määrää ja tenttejä tulee korjattavaksi heinäkuussakin. Sähköposti laulaa juhannus- ja jouluaattoina.
Palviainen toivoo huomiota yhä enemmän oman työn johtamiseen. YLL tarjoaakin eväitä jäsenilleen siitä, miten työvuoden kuormittavuutta voisi etukäteen suunnitella.
Työpaine ei ole helpottamassa, kun korkeakoulujen aloituspaikkoja ollaan lisäämässä tuhansilla (ks. tiede- ja kulttuuriministerien haastattelu). Myös jatkuva oppinen edellyttää opetushenkilöstöltä venymistä.
— Aloituspaikkojen lisäys sekä jatkuva oppiminen tuovat yliopistoihin yhä heterogeenisempia opiskelijoita. Monilla heistä olisi tarvetta yksilölliselle opintoohjaukselle, mutta juuri sen resursseja on viime vuosien rahoitusleikkauksissa vähennetty. Nämä tehtävät ovat valuneet opettajille, ja se on taas lisännyt edellä mainittua työn kuormittavuutta.
Palviaisen mukaan yliopistoissa tarvittaisiin enemmän opintosuunnittelijoita ja sihteereitä. Yritysmaailmasta matkittua ideaa työntekijöistä kaikkien alojen asiantuntijoina hän pitää huonona ja yliopistotyöhön vaikeasti sovitettavana.
Hallitus lupaa yliopistolaisille työrauhaa ja vakuuttaa, että rahoitusleikkausten aika on ohi. Puheenjohtaja Palviainen pitää tervetulleina yliopistoindeksin jäädytyksen päättymistä sekä perusrahoitukseen hallitusohjelmassa luvattua lisäystä.
— Mutta yliopisto-opettajan arjen työssä nämä lisärahat eivät ikävä kyllä vielä näy.
Edellisellä hallituskaudella OKM:n johdolla valmistellussa Korkeakouluvisiossa korkeakouluista havitellaan Suomen parhaita työpaikkoja vuoteen 2030 mennessä. Monien yliopistolaisten mielestä tästä tavoitteesta ollaan vielä varsin kaukana.
— Paras työpaikka on liian kunnianhimoinen visio. Sen sijaan olisi parempi puhua hyvistä työpaikoista.
Palviainen muistuttaa yliopistolakiuudistuksen arvioinneista, jotka kiistatta osoittavat, että henkilöstön vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet ovat selvästi kaventuneet.
— Oman työn autonomisuus ja vaikutusmahdollisuudet ovat kaikonneet kauas. Näiden palautus olisi askel kohti hyvää työpaikkaa.
Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus arvioinnin toteuttamisesta eri hallintomuotoisten yliopistojen autonomian tilasta sekä lupaus siitä, että arvioinnissa otetaan huomioon kolmikantainen yliopistodemokratia. Tiede- ja kulttuuriministerit toteavat tässä lehdessä, että tänä syksyä käynnistyvä arviointi ei välttämättä tarkoita yliopistolain avaamista.
— En näe, miten yliopistodemokratia voisi muuten edetä kuin lakia avaamalla ja yliopistokollegion asemaa vahvistamalla. Myös tiedekunta- ja yksikkötasolla henkilöstön asema on heikentynyt ja dekaanivalta kasvanut. Henkilöstön kokemukset nimenomaan lähiyhteisöstä ovat tärkeitä.
Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Veikko Somerpuro
Painetussa lehdessä sivu 26