”Opettajana olen saanut olla kiinnostunut kaikesta mahdollisesta kieleen ja kulttuuriin liittyvästä. Tässä roolissa on ollut lupa ihmetellä ja toimia vähän niin kuin löytöretkeilijänä.”

Saksankielenopettaja löytöretkellä

Yliopistoissa opetuksen arvostus on viime vuosina kasvanut ja sen merkitykseen on havahduttu monilla tieteenaloilla. Opetuksellisia ansioita voi dokumentoida oman opetuksen tutkimuksen avulla. Tämä on tärkeää erityisesti vieraiden kielten opettamisen ja oppimisen alalla sekä opettajakoulutuksessa.

Vielä suurten ikäluokkien aikana saksa oli merkittävä tieteen kieli, se oli myös kieli, jota lähes kaikki opiskelivat koulussa vieraana kielenään. Nykyään taas kouluopetuksessa saksasta puhutaan harvinaisena kielenä sen vähäisen opiskelijamäärän vuoksi. Kielialue kuitenkin käsittää suuren osan Keski-Eurooppaa.

— Saksan kielellä on ollut historiallisesti suuri merkitys suomalaisille ja yhteydet erityisesti Saksaan ovat olleet vahvat vuosisatojen ajan. Tieteen kielenä sen asema oli keskeinen myös Suomessa aina 1970-luvulle asti. Saksaksi kirjoitetaan edelleen, mikä näkyy myös JUFO- luokiteltujen saksankielisten julkaisujen määrässä, apulaisprofessori Minna Maijala Turun yliopistosta kertoo.

Englannin ylivalta on tosiasia myös saksankielisissä maissa. Suomessa saksan kielen opiskelijamäärät ovat pienentyneet vuosi vuodelta.

— Minua huolettaa, riittääkö meillä tulevaisuudessa saksan kielen osaajia esimerkiksi elinkeinoelämän tarpeisiin. Opiskelijoillemme ei tarvitse perustella kielen tärkeyttä, he ovat kyllä siitä hyvin tietoisia, Maijala huomauttaa.

Vuoden 2020 alusta alkaen Suomessa tulee koko maan peruskouluissa voimaan varhennettu kielenopetus. Se tarkoittaa, että A1-kielen opiskelu alkaa jatkossa jo perusopetuksen ensimmäisen vuosiluokan keväällä. Myös tässä englanti valtaa alaa.

— Turun yliopistossa tavoitteenamme on, että varhennettuun kielen opetukseen saataisiin myös saksaa, ranskaa ja espanjaa. Pyrimme Opetushallituksen rahoittamassa varhennetun kielen opetuksen hankkeessa kehittämään kielten opettajien täydennyskoulutusta. Maailma muuttuu melkoista vauhtia ja opettajien täydennyskoulutukseen tarvittaisiin muutenkin paljon lisää resursseja.

Opettajankoulutuksessa olisi tärkeää pohtia opetusmenetelmien ja oppimateriaalien käyttötapoja laajemmin. Varsinkin niin sanotuissa harvinaisissa kielissä moni kielen opiskelija saattaa tuntea oman kielitaitonsa riittämättömäksi opettajan ammattia ajatellen. Maijala korostaa käytännön kielitaidon merkitystä ja maan kulttuurin tuntemusta. Arkielämän eri muotoja kannattaisi tuoda esille kielten opettajien koulutuksessa, siitä voi olla paljon hyötyä oppimisen kannalta.

Opetus ja tutkimus käsikkäin

Työskentely opiskelijoiden kanssa tarjoaa opettajalle näkökulman, jossa yhdistyvät tieteenala ja koulutustehtävä. Parhaassa tapauksessa opetus ja tutkimus kulkevat yliopistossa käsikädessä ja täydentävät toisiaan. Innostavan opetuksen kautta opiskelijoissa saattaa myös syttyä kiinnostus tutkimustyöhön.

— Omat pedagogiset kokeilut inspiroivat varsinkin silloin, kun niiden avulla saa jotakin konkreettista aikaiseksi tai niistä on syntynyt julkaisu. Parhaita ovat ne, mitkä tuovat meriittiä myös opiskelijoille. Omalla kohdallani olen opetustehtävissä toimiessani kehittänyt keinoja yhdistää tutkimusta omaan opetukseeni esimerkiksi aineistojen keräämisessä. Tutkimuksen kautta olen pystynyt kehittämään opetustani, ja samalla olen myös oppinut tuntemaan omat opiskelijani paremmin, Maijala selittää.

Minna Maijala on tuplatohtori. Vuonna 2003 hän suoritti tohtorintutkinnon saksan kielen ja kulttuurin alalta Jyväskylän yliopistossa ja vuonna 2010 kasvatustieteiden tohtorin tutkinnon Turun opettajankoulutuslaitoksessa. Tuplapätevyyden ansiosta hän on voinut työskennellä yliopistossa eri alojen tehtävissä, kuten kielikeskuksessa, opettajankoulutuslaitoksella, kieli- ja käännöstieteiden laitoksella sekä opettajien täydennyskoulutuksen parissa.

— Opettajana olen saanut olla kiinnostunut kaikesta mahdollisesta kieleen ja kulttuuriin liittyvästä. Tässä roolissa on ollut lupa ihmetellä ja toimia vähän niin kuin löytöretkeilijänä, Maijala hymyilee.

— Tosin opetusansioilla on yliopistossa hieman hankalaa luoda uraa. Usein todetaankin, ettei opetus- ja tutkimusansioita huomioida tasapuolisesti yliopistojen rekrytointikäytännöissä. Opetusansioiden mittaaminen on ongelmallista, siihen pitäisi pureutua paremmin. Raportit omista opetuskokeiluista on yksi mahdollisuus tähän. Muut opettajat ovat muutenkin tosi kiinnostuneita muiden kokemuksista ja luen itsekin mielelläni toisten tekemistä pedagogisista kokeiluista. Myös ongelmista on hyvä kertoa kriittisen tarkastelun kautta.

Maijala on toiminut vuosien ajan YLL:in Turun paikallisosaston hallituksessa. Kyseessä on pieni osasto, ja lisää jäseniä kaivattaisiin.

— YLL on kehittänyt tutkijanuramallien rinnalle opettajan uramallin. On hyvä, että pedagogista osaamista ja kokemusta nostetaan esille, se pitäisi huomioida myös rekrytoinnissa tutkimusansioiden rinnalla. On kuitenkin selvää, että tutkijana toimineella on ollut enemmän aikaa artikkeleille kuin yliopisto-opettajalla tai yliopistonlehtorilla.

Kieltä ja kulttuuria

Kielten opettajana on hyvä olla kiinnostunut kaikesta mahdollisesta kieleen ja kulttuuriin liittyvästä. Myös opiskelijat innostuvat maiden erityispiirteisiin ja arkielämään tutustumisesta.

— Olen huomannut, että opiskelijoille saattaa tulla yllätyksenä saksankielisen alueen kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Opiskelijoita myös ihmetyttää vaikkapa saksalaisten karnevaalit, että juhlivatko saksalaiset tosiaan näin paljon!

Keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyvät seikat kiinnostavat myös, kuten se, keitä teititellään. Maijalan ohje on: muistakaa aina ensiksi teititellä, se on varminta. Sitä paitsi teitittely on kieliopillisesti helpompaa.

— Monia yllättää myös se, että saksalaiset ovat aika kovia osoittamaan mieltään. Mielenosoituksia järjestetään usein vaikkapa ympäristöasioihin liittyen ja muutenkin he ovat suomalaisia hanakampia demonstroimaan. Ja Berliini kiinnostaa lähes kaikkia opiskelijoita.

Maijala itse kiinnostui saksan kielestä lukioaikana, vaikka koulussa ei ollutkaan kovin motivoivaa opiskella. Jotenkin kieli sopi hänelle ja se tarttui hyvin. Lukion jälkeen hän lähti au pairiksi Itävaltaan.

— Maalaistytön kannalta Keski-Eurooppa tuntui fiiniltä, ensimmäiset kokemukseni saksankielisestä maasta olivat Wienistä. Itseäni kiehtoo se, miten meidän kulttuurimme ovat aika lähellä toisiaan, silti eroja löytyy. Esimerkiksi kaikkien tervehtiminen ja toisten huomioiminen kuuluvat asiaan Saksassa, samat seikat ovat tärkeitä myös vaikkapa Ranskassa. Suomalaiset taas viestivät kohteliaisuutta vähän eri tavalla.

— Olen asunut pitkään Saksassa ja viettänyt elämästäni niin paljon aikaa siellä, että se on minulle vähän kuin zweite Heimat, toinen kotimaa. Tällä hetkellä käyn ainakin kerran vuodessa lempikaupungissani Berliinissä tarkistamassa, miten kaupunki on muuttunut edellisestä käyntikerrasta. Pian saan mahdollisuuden täydentää kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemusta Goethe-Instituutin täydennyskoulutuksessa Münchenissä. Saamani apurahan turvin osallistun täydennyskoulutukseen, joka on kurssi eri maiden saksanopettajille. Edessä on tiivis paketti saksalaista kulttuuria, yhteiskuntaa ja taidetta, Maijala toteaa tyytyväisenä.


Minna Maijala

  • ylioppilaaksi 1990, Haapajärven lukio
  • 2000 filosofian lisensiaatti, saksan kieli ja kulttuuri, Jyväskylän yliopisto
  • 2003 filosofian tohtori, saksan kieli ja kulttuuri, Jyväskylän yliopisto
  • 2010 kasvatustieteiden tohtori, Turun opettajankoulutuslaitos
  • 2011 Vieraiden kielten didaktiikan dosentti, Turun opettajankoulutuslaitos
  • 1.8.2019 alkaen Kielen oppimisen ja opettamisen apulaisprofessori, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, Turun yliopisto
  • harrastukset: puutarhanhoito, kasvit ja linnut, taide ja sisustus, jumppa ja meditaatio
  • puoliso Juha-Pekka Pellonpää, dosentti, teoreettisen fysiikan yliopistonlehtori

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat Timo Jakonen

Painetussa lehdessä sivu 34