Dekaani Jyrki Vuorinen (vas.) ja provosti Kristiina Mäkelä olivat panelisteina akateemista johtamista käsittelevässä tapahtumassa.
Akateeminen johtaminen on aivan omanlaisensa taitolaji. Siinä vaaditaan samanlaista osaamista kuin yrityksissä, mutta myös paljon muuta.
— Lähtökohtaisesti meillä Suomessa ajatellaan niin, että akateemisessa maailmassa toimivalla johtajalla on syytä olla syvällistä tuntemusta ja omakohtaista kokemusta akateemisesta maailmasta ja siitä, minkälaisia akateemiset organisaatiot ovat, sanoo Aalto-yliopiston provosti, professori Kristiina Mäkelä.
Yliopiston tavoitteet ovat moninaisemmat kuin yrityksellä, ja yliopisto toimii vuorovaikutuksessa koko yhteiskunnan kanssa. Tämä tekee johtamisesta Mäkelän mukaan monimutkaisempaa, sillä yliopistojen on toimittava yli toimialojen ja huomioitava erilaisten sidosryhmien tarpeet, jotka saattavat olla myös ristiriidassa toistensa kanssa.
Oman haasteensa johtamiselle asettavat myös tieteen perusarvot eli tieteen vapaus ja akateeminen vapaus. Johtajan täytyy edistää vuoropuhelua ja sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä, sillä yliopistoissa ei ole yhtä kaikille samaa tavoitetta kuten yrityksissä.
Yliopistoja ja yrityksiä erottaa myös suhde rahaan, toteaa professori Jyrki Vuorinen, Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan dekaani.
— Yliopistojen perustehtävä on tuottaa osaamista ja tietoa rahan toimiessa työkaluna ja polttoaineena, hän muistuttaa.
Mäkelä ja Vuorinen osallistuivat syyskuussa Professoriliiton ja Sivistystyönantajat ry:n järjestämään akateemista johtajuutta käsittelevään tilaisuuteen. Paneelikeskustelu käytiin Chatham House -säännöillä, eli tilaisuudessa puhutusta ei kerrota ulkopuolelle. Acatiimi haastatteli Mäkelää ja Vuorista tilaisuuden jälkeen.
Mitä tulee työnteon ja opiskelun muotoihin, sekä Mäkelä että Vuorinen uskovat, että toimimme tulevaisuudessa hybridimallin mukaan. Ihmiset kokoontuvat yhä kampuksille, mutta samalla työskentelevät ja opiskelevat ajasta ja paikasta riippumatta nykyistä itsenäisemmin.
— Akateemiset organisaatiot ovat tässä edelläkävijöitä, ja muun muassa yritysmaailmalla on yliopistoilta opittavaa. Johtamisen kannalta hybridiympäristö tarkoittaa, että yhteisön rakentaminen on entistä tärkeämpää, Kristiina Mäkelä toteaa.
Jyrki Vuorinen uskoo, että yliopistojen rooli kasvaa paljon nykyistä laajemmaksi, kun jatkuva oppiminen korvaa perinteistä mallia, jossa ensin suoritetaan tutkinto ja sen jälkeen siirrytään työelämään.
— Tällä hetkellä arvostetaan vielä tutkintoja ja ne toimivat vetonauloina yliopistoille, mutta tulevaisuudessa saattaa riittää, että suorittaa moduulin sieltä, toisen täältä, Vuorinen sanoo.
Myös globalisaatio ja yleistyvä etäopetus vaikuttavat yliopistoihin.
— Suomessa meillä on kansainvälisesti katsottuna pieniä yliopistoja pienillä, syrjäisillä paikkakunnilla, eikä meillä ole väestöpotentiaalia. Miten voimme kilpailla tulevaisuudessa, jos asiat hoituvat etäyhteyden kautta? Vuorinen kysyy.
Akateemista johtamista käsitelleen tapahtuman juonsivat Sivistan toimitusjohtaja Teemu Hassinen (vas.) ja Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä. Paneelissa dekaani Jyrki Vuorinen (vas.), provosti Kristiina Mäkelä ja Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki.
Kristiina Mäkelä iloitsee siitä, että akateemisissa organisaatioissa on viime vuosien aikana kiinnitetty entistä enemmän huomiota johtamiseen ja johtajuuteen.
— Lähijohtamisen merkitys on suuri ja korostuu yliopistojen työyhteisöjen, eli tutkimusryhmien, laitoksien ja tiimien hyvinvoinnissa. Viime vuosien aikana vastaavissa tehtävissä toimiville on tarjottu yhä enemmän systemaattista johtamiskoulutusta, Mäkelä sanoo.
Jyrki Vuorinen pitää todennäköisenä, että Suomen yliopistoissa voimistuu maailmalla näkyvä trendi johtajuudesta palveluammattina (leadership as a service). Hän uskoo, että tämä muuttaa akateemisten organisaatioiden johtajien työnkuvaa.
— Mielestäni on kaikkein olennaisinta, että akateemisessa maailmassa toimivalla johtajalla on halua edistää nimenomaan akateemista maailmaa. Työ on erittäin kokonaisvaltaista, ja johtajalta vaaditaan todellista halua toimia johtajana akateemisessa organisaatiossa, Vuorinen sanoo.
Kristiina Mäkelä toivoo, että tulevaisuudessa kiinnitettäisiin yhä enemmän huomiota myös johtajien diversiteettiin: tarvitaan monenlaisia johtajia monenlaisilla taustoilla. Tämä on oleellista, sillä akateemiset yhteisöt ovat yhä monimuotoisempia ja kansainvälisempiä.
— Meidän täytyy jatkaa akateemisen johtamisen kehittämistä. Hyvä johtaminen on meidän jokaisen asia, ei pelkästään johtajien, Mäkelä muistuttaa.
Teksti Elina Andersson-Finne
Painetussa lehdessä sivu 16