Tutkintojen määrät nousivat, julkaisujen laskivat

Yliopistot tuottavat yhä enemmän vertaisarvioituja artikkeleita ja yhä vähemmän tieteellisiä kirjoja. Rahoitusmalli näyttää ohjaavan julkaisemista.

Parempi opinto-ohjaus, opiskelijavalintojen uudistukset, aloituspaikkojen lisäykset. Opetusneuvos Jukka Haapamäki opetus- ja kulttuuriministeriöstä luettelee syitä, jotka ovat lisänneet tutkintojen määrää.

Ministeriön tilastoista näkyy, että vuonna 2019 yliopistoissa suoritettiin lähes 1 000 tutkintoa enemmän kuin vuonna 2018, yhteensä 31 347. Humanistisilta aloilta valmistui erityisen paljon ihmisiä verrattuna edellisvuoteen, sillä tutkintojen määrä nousi 6,8 prosenttia. Pienellä maa- ja metsätaloustieteellisellä alalla nousua oli peräti 11 prosenttia.

Suoritettujen tutkintojen määrät ovat sahanneet viime vuosina hieman molempiin suuntiin, mutta trendi on ylöspäin.

— Yliopistojen rahoitusmalli ohjaa tutkintoja aika voimakkaasti, niin kuin rahoitusmallin kuuluukin, sanoo tutkimusprofessori Taina Saarinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

— Tutkinnot ovat aika yksinkertainen ohjattava. Ei tutkintomäärän nousu varmasti pelkästään siitä johdu, että yliopistot haluavat ottaa rahaa pois, vaan on mietitty eri tavalla koulutusta ja sitä, mitä opiskelijat tarvitsevat, hän pohtii.

Odotettavissa on, että tutkintoja suoritetaan yhä enemmän. Tällä hetkellä tutkintojen painoarvo on rahoitusmallissa 19 prosenttia. Vuosina 2021–2024 se kasvaa 30 prosenttiin.

Opiskelijoita otettu sisään enemmän

Joissakin yliopistoissa tutkintomäärät nousivat erityisen paljon – ja nimenomaan maisterin- ja kandintutkinnot, sillä tohtoreita ei tullut aiempaa enempää. LUT-yliopistossa opiskelijoita valmistui vuonna 2019 yli 22 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018.

— LUT on uudistanut ohjelmaportfoliotaan, kehittänyt erikoistuneita maisteriohjelmia ja hyödyntänyt digitalisaatiota tutkinto-ohjelmissaan jo ennen koronapandemiaa. Olemme lisänneet vetovoimaisimpien tutkinto-ohjelmiemme sisäänottoa, kertoo LUT-yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Jaana Sandström.

Aalto-yliopistosta valmistui viime vuonna 13,8 prosenttia enemmän opiskelijoita kuin edellisenä vuonna. Opetuksesta vastaava vararehtori Petri Suomala sanoo, että tähän vaikuttavat uudet avaukset koulutustarjonnassa ja se, että sisäänottoja on kasvatettu vähittäin. Tuoreissa luvuissa näkyy muun muassa se, että aloituspaikkoja lisättiin vuosina 2014—2015.

— Lisäksi olemme panostaneet lähellä valmistumista olevien tukeen, opiskelun tukeen yleensä ja opintopolkujen sujuvoittamiseen, Suomala sanoo.

Julkaisutilasto kulkee jäljessä

Julkaisujen määrät puolestaan näyttävät laskeneen lähes kaikissa yliopistoissa. Viime vuonna yliopistot tuottivat julkaisuja reilut 40 100, kun toissa vuonna niitä syntyi yli 41 600.

Poikkeuksena Taideyliopistossa määrä kasvoi peräti 21 prosenttia. Taideyliopiston julkaisuista suurin osa tulee julkisesta taiteellisesta ja taideteollisesta toiminnasta, mutta myös vertaisarvioituja artikkeleita julkaistiin toissa vuotta enemmän.

Hankenissa julkaisumäärät ovat laskeneet yli 9 prosenttia, Aalto-yliopistossa reilut 8 prosenttia ja Helsingin, Tampereen ja Lapin yliopistoissa sekä LUT-yliopistossa noin 7 prosenttia.

On kuitenkin hyvä huomata, että vuoden 2019 luvut eivät ole lopulliset. Yliopistot voivat raportoida ministeriön tietokantaan Vipuseen kunkin vuoden julkaisuja kahtena seuraavana vuonna. Esimerkiksi vuoden 2018 julkaisuja kertyi tietokantaan yli 2 000 lisää vielä sen jälkeen kun Acatiimi uutisoi niistä viime vuoden syksyllä.

Hidas raportointi voi johtua siitä, että tieto julkaisusta saadaan myöhässä tutkijalta tai ulkopuolisesta tietokannasta. Yliopistojen tulosneuvotteluissa ministeriön kanssa katsotaan kerralla kolmen edellisen vuoden tuloksia, joten neuvottelut eivät ole vain keskeneräisten lukujen varassa.

Enemmän artikkeleita, vähemmän kirjoja

Jos ei oteta varmana tietona viimevuotista julkaisumäärän pudotusta, edeltävinä vuosina ei näy dramaattista muutosta. Isoja muutoksia kuitenkin paljastuu, kun katsotaan julkaisuja eri kategorioissa.

Akatemiatutkija Charles Mathies Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta on tutkinut näitä muutoksia. Hän sanoo, että yliopistojen julkaisut painottuvat yhä enemmän vertaisarvioituihin tieteellisiin artikkeleihin ja muu julkaiseminen jää vähemmälle.

Näyttäisi siltä, että yliopistojen rahoitusmalli ja julkaisujen pisteytykseen käytettävä luokitusjärjestelmä JUFO ohjaavat tähän suuntaan. Vertaisarvioituja artikkeleita julkaistaan monilla aloilla entiseen tahtiin ja joillakin selvästi aiempaa enemmän. Sen sijaan tieteellisiä kirjoja ja monografioita, erityisesti suomenkielisiä, julkaistaan yhä vähemmän.

Kirjojen määrä on pudonnut hurjasti: vuodesta 2011 lähes 40 prosenttia. Tekniikan alalla tuotetaan tieteellisiä kirjoja ja suurelle yleisölle suunnattuja julkaisuja enää kolmasosa siitä mitä vuonna 2011.

Mathies sanoo, että tutkijat joutuvat nykyisin miettimään eri tavoin kuin aiemmin sitä, missä ja miten julkaisevat.

— On silti vaikea osoittaa, että tämä on rahoitusmallin kannustimien seurausta, sillä julkaisukäytäntöjä muuttavat monet muutkin tekijät.

Enemmän ja nopeammin

Tutkimustiimeissä tehtävä työ yleistyy maailmalla, ja tämä työskentelytapa synnyttää ennen kaikkea artikkeleita. Väitöskirjantekijöitä ohjataan yhä enemmän artikkeliväitöskirjojen tekoon. Professorien määrä on vähentynyt viime vuosikymmenellä, lehtoreiden ja postdoc-tutkijoiden määrä noussut. Etenkin määräaikaisilla yliopistolaisilla on kannustimet julkaista niin paljon kuin pystyvät.

— Ja se tarkoittaa artikkeleiden, ei monografioiden kirjoittamista. Yliopistoissa on paineita julkaista enemmän nopeammin, ja tutkijoilla on vähemmän aikaa keskittyä isompiin ideoihin, Mathies sanoo.

JUFO-luokitus otettiin osaksi rahoitusmallia vuonna 2015. Viime vuosina tasojen 1, 2, ja 3 julkaisujen määrä on ollut kasvussa, kun taas kriteerit täyttämättömien ”nollatason” julkaisujen kuten vertaisarvioimattomien tieteellisten kirjoitusten määrä on vähentynyt rajusti. Luokitus on ohjannut julkaisemaan englanniksi, koska suomen- ja ruotsinkielisiä korkeiden JUFO-tasojen julkaisuja on vähän.

— Jos yliopisto kannustaa tutkijoita tähtäämään 2- tai 3-tason julkaisuihin, se tarkoittaa, että pitää kirjoittaa englanniksi, Mathies sanoo.

---