Kysymys-vastaus Jaakko Kuosmanen

Koronakriisi toi mukanaan päättäjien ja tutkijoiden kuherruskuukauden. Politiikan ja tieteen välillä on silti kuilu, sanoo Suomalaisen Tiedeakate mian akate miasihteeri Jaakko Kuosmanen. Hän vetää Sofi-hanketta, joka kehittää Suomeen tiedeneuvonnan järjestelmää.

1) Mitä korona-aika on paljastanut tiedeyhteisön ja päättäjien yhteyksien toimivuudesta?

— Yhteyksien toimivuudesta kertoo se, että keväällä perustettiin kaksi tiedepaneelia, joista toinen liittyi koronakriisin hoitoon. Tiedeyhteisöä pyydettiin valitsemaan paneelin edustajat, eli ne eivät olleet poliittisia nimityksiä. Covid-tiedepaneeli kokosi muutamassa viikossa 115-sivuisen raportin, jossa kiteytettiin, mitä viruksesta, kriisistä ja sen vaikutuksista sillä hetkellä tiedettiin. Tiedepaneelin merkitys oli erityisen suuri, kun valmisteltiin päätöstä koulujen avaamisesta toukokuussa.

2) Onko Suomen politiikasta viimeaikaista esimerkkiä, jossa tiedon hyödyntämisessä on ollut ongelmia tai jossa olisi pitänyt kuunnella tutkijoita enemmän?

— Enemmän kuuntelun sijaan kuuntelun pitäisi olla systemaattisempaa. Esimerkiksi keskustelu kasvomaskeista paljasti siiloutumisen: kuka kuuntelee ketä ja milloin? Pitäisi saada paras tieteellinen kokonaisnäkemys kuratoitua päättäjille ja julkisuuteen. Eri selvitykset maskien hyödyistä eivät ehkä olleet ristiriidassa, mutta julkisuudessa syntyi käsitys, että tieto on ristiriitaista.

3) Tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutusta Suomessa edistävät useat tahot. Mikä on Sofi-hankkeen erityinen rooli tässä?

— Laadukasta tutkimustietoa on maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta sen löytäminen on yhä vaikeampaa ja tieteellinen tieto sekoittuu valetietoon ja pseudotieteeseen. Meiltä puuttuu toimija, joka tuo uusimman laadukkaan tieteellisen tiedon yhteen, kuratoi ja syntetisoi tietoa ja välittää sitä päätöksentekijöille. Tätä kehitämme Sofi-hankkeessa. Sofi on Suomen neljän tiedeakatemian hanke, mutta samalla koko tiedekentän hanke.

4) Mitä Sofi-hankkeessa on tähän mennessä saatu aikaan?

— Teemme erilaisia kokeiluja, joiden pohjalta kehitämme Suomeen tiedeneuvonnan järjestelmää. Lupaavin kokeiluista on ollut ministeriöiden tiedesparraus. Valtiovarainministeriössä julkishallinnon strategian valmistelijat ja ympäristöministeriössä luonnonsuojelulain valmistelijat ovat antaneet puolivalmiita suunnitelmia tutkijoiden kommentoitaviksi. Sparraus on pienimuotoista, välitöntä ja suoraa. Tästä on tullut paljon kiitosta.

5) Tiedeyhteisö on tottunut tiedon epävarmuuteen, mutta poliittisten päätösten tueksi kaivattaisiin selkeitä vastauksia. Mitä tälle on tehtävissä?

— Kokemuksemme mukaan päättäjillä ei ole aina halua saada yhtä vastausta, vaan he haluavat kuulla, mitä keskustelua tieteen sisällä käydään ja muodostaa oman kantansa. Jos ei tiedä kontekstia, keskusteluun on vaikea mennä mukaan. Tiedeyhteisön pitää kyetä kommunikoimaan, miksi tieto on epävarmaa ja mitä se tarkoittaa päätöksenteon kannalta. Toisaalta tiedeyhteisön pitää ymmärtää poliittisen päätöksenteon realiteetteja. Yksittäisessä poliittisessa päätöksessä arvot voivat ajaa tiedon ohi – se on järjestelmän luonne.

---